perjantai 7. tammikuuta 2011

EMILY GIFFIN: Duo à quatre

Tämän olen lukenut suomeksikin nimellä Rakkauden pudotuspeli. Tuolta linkistä löytyy kirjoitukseni tästä suomekielisestä versiosta. En nyt kirjoitakaan sen enempää juonesta ja muusta, vaan ihan muutaman sanasen siitä, miltä tuntuu lukea kirja toisella kielellä myöhemmin.

Ensinnäkin on hauskaa huomata kirjakaupassa, että hei tän kirjan mä tiedän! Kansi on erilainen, nimi on erilainen, mutta sisältö onkin sama. usein myös eri kielellä lukiessaan saattaa kiinnittä huomiota eri asiohin.

Lisäksi muistaminen tyyliin "ai niin, tää meni näin" on itse asiassa tosi hauskaa. Sama toimii toki aina suomeksikin luettaessa. len aina tykännyt lukea suosikkikirjani kymmeniin kertoihin, ja ihan-hyvät-opuksetkin useamman kertaa. Niistä huomaa uusia asioita uusilla lukukerroilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti