Tästä kirjasta näin arvostelun taannoin eräässä naistenlehdessä. Juoni kuulosti niin ihanalta, että laukkasin kirjakauppaan ja luonnollisesti ostin tämän...
Kirjan päähenkilö on Nathalie, nuori nainen, sekä hänen miehensä Francois. Kirja on suloinen, traaginen, onnellinen, ahmittava. Tämä ei ole oikein perinteinen rakkaustarina, vaan ennemminkin kasvukertomus, selviäminen elämän rankimmasta kokemuksesta - rakkaimman kuolemasta.
Arvelisin, että tämä kirja tulee pönöttämään suosikkihyllyssäni, koska jokin tässä kosketti kovasti. Ei ihme, että tämä on voittanut kasan kirjallisuuspalkintojakin.
Sen verran tuosta "kansikuvasta" vielä, mitä mieltä olette tuollaisista koruttomista, vanhahtavanoloisista kirjankansista? Täällä näitä näkee valtavasti, kaikilla isoilla kustantamoilla on joku vastaavan tyyppinen sarja, jossa julkaistaan arvostettua romaanikirjallisuutta, ja kannet ovat yhdenmukaiset, yleensä yksiväriset, joissa lukee vain kirjan nimi, kirjoittaja ja kustantaja.
Olen lukenut David Foenkinokselta Le potentiel érotique de ma femme, Inversion de l'idiotie ja Qui se souvient de David Foenkinos?. En muista kirjoja kovin tarkkaan, mutta ainakin ensimmäisestä tykkäsin kovasti. Viimeisenkin asetelma on vekkuli: tarina kertoo kirjailija David Foenkinoksesta, joka on muutamaa vuotta aiemmin julkaissut menestysromaanin, mutta kärsii nyt luomisen tuskaa.
VastaaPoistaKansista: vaikka ymmärränkin, että minimalististen standardikansien ideana on antaa tekstin puhua puolestaan, minä en oikein ole noiden ranskalaisten kansien ystävä. Tuntuu jotenkin, ettei kirjoille anneta mahdollisuutta olla omia persooniaan...
minunkin täytyy lukea lisää Foenkinosta, tämä oli kyllä kiinnostava tuttavuus. Jännä miten täällä Ranskassa löytää loistavia kirjailijoita, joita ei vaan jostain syystä ole suomennettu!
VastaaPoista