perjantai 9. joulukuuta 2011

RAUHA S. VIRTANEN: Seljan tytöt

Olin siskoni luona kylässä, ja etsiskelin iltalukemista hyllystä. Ja kas, käpälääni tarttui tämä klassikkotyttökirja, jonka olen monta kertaa lukenut. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin jo vuosia aikaa, ja nyt luinkin tämän yhdessä hujauksessa nostalgiapuuskan vallatessa mieleni.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Seljan tytöistä: Kris on vanhin, laskelmieni mukaan 16-vuotias. Margaret on 15-vuotias meksikolaistaustainen ottotytär. Virva on 14-vuotias, kömpelö runotyttö. Dodo on nuorin, 11-vuotias villikko. Kirjassa seurataan tyttöparven elämää, kun taloon tulee äitipuoli. Kirjassa kerrotaan tyttöjen sopeutumisesta uuteen tilanteeseen, heidän kesäsuunnitelmistaan, Margaretin perhetaustan selvittelystä...

Kirja on ihana! Tämä on kirjoitettu 1950-luvulla, jonne kirja myös tapahtumineen sijoittuu. Kirjassa on aitoa suomalaista nostalgiaa pikkukaupungin ja nuorten elämän kuvauksineen. Alunperin kirjasarja on ollut neliosainen, mutta joskus yläkouluaikanani Virtanen kirjoitti viidennen osan, ja joskus viime vuonna (?) ilmestyi vielä kuudeskin osa.

Luettuani tämän totesin, että nämä on kyllä aivan ihania kirjoja. Näyttää siltä, että pitää koko sarja lukea nyt, kun ekan osankin luin!

torstai 8. joulukuuta 2011

TESSA GRATTON: Veritaika

Kaipasin jotain keveää luettavaa, ja tämä vaikutti sopivalta. Kirjan päähenkilö on Silla, joka ei usko isänsä voineen tappaa itseään ja vaimoaan. Silla jatkaa elämäänsä veljensä ja mummunsa kanssa, mutta ei ole enää oma itsensä eikä oikein pysty tragedian jälkeen nauttimaan elämästään.

Sitten Silla saa merkillisen kirjan, joka sisältää hänen isänsä muistiinpanoja omituisista taikaan liittyvistä asioista. Silla tajuaa, ettei hän todellakaan tiennyt ihan kaikkea isästään. Lisäksi naapuriin muuttaa kiintoisa poika, jonka kanssa Silla tutustuu.

Kirjassa vehtaillaan paljon veren kanssa, kuten nimestäkin voi päätellä. Kirjassa ei onneksi kuitenkaan revitellä millään tavalla ällösti, vaan kohdat on kirjoitettu kuitenkin tosi siististi. Olisin ehkä toivonut hiukan enemmän leppoisaa teiniromantiikkaa, jota kirjassa jonkin verran oli, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi...

Tämä oli kuitenkin oikein näppärä, kiva välipalakirja, jota oli viihdyttävä lukea.

maanantai 21. marraskuuta 2011

LIZA MARKLUND: Panttivanki

Minun oli tarkoitus lukea kaikki Annika Bengtzon -kirjat ennen tätä uutuutta. Se jäi kuitenkin kesken, enkä malttanut olla lukematta tätä jo nyt... No, voin toki lukea loput kirjat vielä tämän jälkeenkin. Se täytyy kuitenkin sanoa, että olin hiukan hukassa kun en muistanut oikein ollenkaan edellisten kirjojen vaiheita ja olin siksi hiukan ulalla Annikan elämästä.

Kirja on kaikkiaan yhdeksäs Annika-kirja, ja mielestäni selvästi erilainen kuin muut. Peruskaava säilyy, Annika joutuu tekemisiin vakavien rikosten kanssa. Mutta tällä kertaa ei lehtityönsä vuoksi: Annikan mies Thomas siepataan Keniassa muutamien muiden eurooppalaisten kanssa. Thomas joutuu panttivangiksi ja Annika joutuu seuraamaan tilannetta epätietoisena Tukholmassa.

Kirjassa on siis voimakkaampi pohjalataus, kun Annika on niin erilaisessa tilanteessa kuin edellisissä kirjoissa. Tässä teoksessa lehtityö on täysin toisarvoista. Toki lehden tapahtumia myös seurataan, mutta pääpaino on Annikan selviytymisessä vaikeassa tilanteessa.

Kirja eroaa edellisistä myös sikäli, että tässä kirjassa toisinaan tapahtumat kuvataan myös Thomasin kannalta. Siellä täällä koko kirjan halki on lyhyitä minä-muotoisia kuvauksia Thomasin hetkistä panttivankina.

Suhtautumiseni tähän kirjaan on tosi ristiriitainen. Toisaalta ahmin innostuneesti tätä, koska Annika-kirjat ovat jo pitkään olleet yksi lempisarjoistani. Mutta toisaalta minua ahdisti tämän synkkä pohjavire, ja kirja myös päättyi siten, että haluaisin lukea seuraavan kirjan heti. Minua kiinnostaa kovasti, miten Annikan tarina päättyy - seuraava kirja on kuulemma Marklundin mukaan viimeinen Annikasta kertova teos.

perjantai 18. marraskuuta 2011

CASSANDRA CLARE: Luukaupunki



Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun pohdiskelin tämän jatko-osia, joita en ole lukenut... En kuitenkaan muistanut mitään tämän kirjan tapahtumista, joten oli parempi tehdä pieni kertauslukukerta kuin hypätä suoraan kakkoseen.

Kirjan päähenkilö on Clary, teinityttö, jonka elämä on ollut hyvinkin tavallista. Kunnes hän tajuaa näkevänsä ihmisiä, joita muut eivät näe... Hän tapaa Jacen, joka on varjometsästäjä. Jace kertoo Clarylle asioista, joista tämä ei ole osannut edes uneksia: maailmassa elää monenlaisia olentoja, joita normaalisti pidetään vain satuolentoja - demoneja, vampyyreja, velhoja...

Kun Claryn äiti siepataan, ja asialla vaikuttaisi olleen joku ihan muu kuin ihminen, Clary tarvitsee Jacen apua. Samassa mylläkässä Clarylle selviää erinäisiä asioita perhehistoriasta.

Tämä kirjahan oli oikein hyvä! Mutta päättyy selvästi "kesken", niin että jatko-osassa tavataan... Kävin kirjakaupassa hypistelemässä tämän jatko-osia, mutta en jostain syystä halunnut niitä lukea. En tiedä miksi, tuntuu hölmöltä. Mutta ehkä pitäisi. Tätä lukiessa sai nimittäin ihan nauraakin!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

MATHIAS MALZIEU: Sydämen mekaniikka

Ranskassa asuessani katselin tätä kirjaa usein ja pohdoin, josko tämä olisi hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan päätynyt lukemaan tätä teosta, jonka nimi on alunperin muuten La Mechanique du coeur. Nyt kun se on käännetty suomeksi, totesin että jos nyt sitten luen vihdoinkin!

Kirjan päähenkilö on Jake, Edinburghissa 1800-luvulla syntynyt poika. Hän ei kuitenkaan ole kovin tavallinen, sillä hänen sydäntään on avustamassa vanha käkikello. Kun Jake syntyi, oli maailman kylmin päivä, ja hänen sydämensä oli jäässä. Siksi hänen kätilönsä laittoi sydämen tueksi Jakelle käkikellon, jonka tikityksen mukaan hänen sydämensä käy.

Jaken sydän on siksi heikko, joten hän ei saa kokea vahvoja tunteita, kaikkein viimeiseksi rakkautta, sillä silloin hänen sydämensä ei kestäisi ja käkikellon mekaniikka hajoaisi.

Mutta sitten Jake tapaa pienen tanssijatyttösen, joka saa hänen sydämensä ihan sekaisin.

Voi tämä oli jotenkin hirmuisen herttainen kirja! Tykkäsin tosi paljon. Tämä oli hyvin erikoinen tapaus, mutta hyvin kirjoitettu ja tämä tosiaankin herätti tunteita. Olen menossa keväällä Ranskaan, joten täytyy varmaan ostaa sieltä kaikki Malzieun teokset...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

KRISTIN CASHORE: Syntymälahja

Tarvitsin jotain takuuhyvää lukemista, joten nappasin hyllystä tämän kirjan, josta ensimmäisellä lukukerralla tykkäsin kovasti paljon. Luin sen nyt siis uudelleen.

Pikakertaus juonesta: päähenkilö on Katsa, nuori nainen jolla on arveluttava syntymälahja - hän on erinomainen tappaja. Katsan maailmassa jotkut ihmiset näet saavat syntymälahjan, jonkin taidon jossa he ovat voittamattomia. Lahjansa vuoksi Katsa on enonsa, kuningas Randan, talutushihnassa ja toimii hänen käskyläisenään.

Katsa on kuitenkin kyllästynyt ja päättää päästä vapaaksi kuninkaan vallasta. Siinä häntä auttaa merkillinen prinssi Po. Lisäksi heillä on yhteinen tavoite - selvittää kuka on siepannut Pon vaarin.

Kyllä tämä kirja edelleenkin oli tosi hyvä. Tykkään kovasti. Minusta tässä on kaikki kohdallaan: äksöniä, romantiikkaa, yllätyksiä, nerokas juonikuvio, haasteita ja ratkaisuja. Huippua!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

CECELIA AHERN: Mitä huominen tuo tullessaan

Ensiksi pitää huokaista, että oi, miten hyvä kirja tämä oli!

Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!

Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.

Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...

Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?

torstai 3. marraskuuta 2011

LISA UNGER: Kauniita valheita

Tarvitsin uudelleenheränneessä lukuinnostuksessani lisää lukemista äkkiä, joten kaivoin omasta hyllystä tämän kirjan, jonka olen toki jo joskus lukenut. Muistin tykänneeni tästä kovin, joten lukaisin tämän. Olin näppärästi unohtanut suunnilleen kaiken, joten kirja oli kuin uusi lukukokemus!

Ridley on nuori nainen, jonka elämä erään lehtikuvan seurauksena joutuu sellaiseen myllerrykseen, ettei Ridley tiedä, miten päin olisi. Hän ei nimittäin enää tiedä kuka on ja mistä tulee, sillä tuntematon viestinlähettäjä kyseenalaistaa hänen perhetaustansa. 

Ja Ridley ei arvaakaan, kuinka vaaralliseksi juttu muuttuu, kun hän alkaa tutkia omaa taustaansa. Sillä joku salaa jotain, minkä ei mistään hinnasta halua paljastuvan.

Tämä on tosi näppärä dekkari, ja oi, tässä oli sopivasti myös romantiikkaa! Kaiken kaikkiaan tämä oli siis oikein hyvä kirja. Ungerilla on omanlaisensa kirjoitustyyli, josta myöskin tykkään. Pitää muuten ehkä joskus lukea jotain muitakin kirjailijan kirjoja!

tiistai 1. marraskuuta 2011

LINCOLN CHILD: Uusi Atlantis

Kas niin, nyt on tämäkin opus luettu! Nyt on ilmeisesti sopiva hetki tälle scifijännitykselle, koska vielä ehkä jonkun voisi lukea. Childin Utopia taitaa olla ilmestynyt pokkarina, jos sen sitten seuraavaksi lukisi!

Kirjan päähenkilö on lääkäri Peter Crane, joka on saanut omituisen työtehtävän. Hänet on kutsuttu öljynporauslautta Storm Kingille hoitamaan sairastuneita. Mutta työtehtävä onkin pinnan alla - merenpohjassa on valtava tutkimuslaitos, joka tutkii merenpohjasta löytynyttä kummallista löytöä, jonka sanotaan olevan kauan sitten kadonnut Atlantiksen manner.

Laitoksella on kovin tarkat salassapitomääräykset ja turvatoimet. Ja kummallisinta on se, että valtava määrä ihmisiä on sairastunut. Oireet ovat erilaisia, mutta sairastuneita on paljon. Crane alkaa tutkia taudinaiheuttajaa, ja päätyy samalla tutkimaan muitakin asioita. Hiljaksiin hän tajuaa, että tutkimuslaitoksella mikään ei ole sitä miltä näyttää. Ja totuus on hurjan karmiva ja kylmänväreitä aiheuttava!

Luin tämän nyt siis toista kertaa, ja tykkäsin tästä ihan yhtä paljon nytkin. Muistin vielä joitain juttuja pääpiirteittäin, mutta silti lukeminen oli mielenkiintoista. Tässä on todella näppärästi hahmoteltu juoni, tykkään tosi paljon!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tunnustus aikojen takaa

Oi, vihdoin kun olen palannut takaisin blogini pariin, niin täällähän odotti ihana tunnustus! Kiitos suuresti, Maija!

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Tunnusta kahdeksan asiaa itsestäsi
3. Jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle ja käy kertomassa heille asiasta.

Jaha, tunnustuksia... Pistän nyt teeman mukaisesti kirja-aiheisia tunnustuksia siis!

1. En tiedä, mitä kirjoja omistan. Eilen mieheni sanoi minulle, että kellarissa on kaksi laatikollista kirjoja. Olin ihan äimänä, että mitä ihmettä, en minä mokomaa muistanut. Pitääpä käydä katsomassa, mitä siellä on... Olen myös joskus ostanut jonkun kirjan, joka minulla on jo ollut.

2. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kirjaa hyllyssä. Siihen on kaksi syytä: ensiksikin meillä on niin pieni asunto, että sinne mahtuu vain pikkuinen kirjahylly. Toiseksi meillä on 10-viikkoinen koiranpentu, joka syö kaiken, mitä näkee.

3. Pitkien lukutaukojen aikana tunnen kauhean huonoa omaatuntoa siitä, etten lue. Hölmöä, koska ei minulla ole mitään velvollisuutta lukea, jos ei huvita!

4. Hamstraan. Ostan toisinaan niin paljon kirjoja, että en ikinä varmaan ehdi lukea niitä kaikkia. Nyt tosin en ole ostanut juuri mitään, kun en ole lukenutkaan yhtään. Mutta sama meno jatkunee taas, kun olen päässyt kirjamaailmaan takaisin kiinni.

5. Siskoni perhe käyttää kirjahyllyjäni kirjastona. Olen tänään menossa käymään heillä, ja mukaan lähtee taas iloinen parikymmentä kirjaa heille luettavaksi!

6. Haistelen kirjoja ja räplään niitä. Kirjassa pitää olla hyvä tuoksu ja mukavan tuntuinen paperi!

7. Kirjoitin muksuna kirjoja. Toisin sanoen, minulla oli pieniä vihkoja täynnä kaikenlaisia satuja ja tarinoita, joskus jopa dekkari! (Sain siihen innoituksen Neiti Etsivistä.) Nämä kaikki teokseni ovat edelleen tallella. Ovat muuten tosi liikuttavia.

8. Haluaisin lukea paljon viisaita kirjoja, klassikoita, älykkäitä teoksia, nobel-voittajia, taiteellisia kirjoja. Mut aina ei jaksa - joskus hömppä on vaan niin paljon parempaa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

DOUGLAS PRESTON: Isku

Kyllä on aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi lukenut! suorastaan hävettää. Mutta on ollut joku lukko, kertakaikkiaan mikään kirja ei ole kiinnostanut. Mutta eilen matkustin junalla viikonoppureissuun, ja kas - ostin kiskalta pokkarin matkaksi, ja lukea täräytin koko kirjan yhteen putkeen matkan aikana! hienoa, lukulukko on murrettu.

Kirja on siis tämä Isku. Vaikutti sopivan helpolta kirjalta, ja jotenkin kaipasin jotain pelottavaa. Prestonin kirjailijakaverin Lincoln Childin kirjat on olleet pissathousuun-materiaalia, joten päädyin koppaamaan tämän kirjan sitten luettavaksi. Ja hops, pelotti! Huippua!

Abbey on nuori tyttö, joka on hankkinut juuri kaukoputken ja tarkkailee taivasta iltapimeällä ystävänsä kanssa. Ja äkkiä taivaalla lentää kummallinen kirkas kapistus, meteoriitti! Se päätyy jonnekin Mainen rannikon vesiin. Abbey ryhtyy tutkimaan asiaa ja päättää etsiä pudonneen kappaleen. Ja hän järkyttyy pahasti. 

Samaan aikaan entinen CIA-agentti tutkii omituisten radioaktiivisten kivien kaivosta Kambodzassa, ja hänkin järkyttyy. (Ja lukija kans.) Agentti tulee siihen tulokseen, että kaivos onkin tosi mätä juttu, ja kaikki johtaakin Mainen rannikolle pudonneeseen taivaankappaleeseen.... Ja huh, mihin tutkinnat johtavatkaan.

Kuva

Oi, tämä oli mainio kirja! Todella mielikuvituksellinen, luokittelisin johonkin trillerin ja scifin välimaastoon. Välillä jänskätti ihan kamalasti, että mihin tämä oikeen johtaakaan. Tykkäsin siis kovasti, ja nyt tekee mieli lukea lisää vastaavia! Aloitin Lincoln Childin kirjan Uusi Atlantis, jonka olen jo kyllä joskus lukenut, mutta se sopii passelisti tähän fiilikseen. Juhuu, olen taas lukukentillä mukana!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

L.M. MONTGOMERY: Sininen linna

Nyt onkin aikaa kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Mutta aloitetaan taas uudelleen!

Luin iltalukemisina Sinisen linnan, Montgomeryn aikuisille suunnatun teoksen. Tämä ei kuulu graduaineistooni, mutta olen nyt vähän montgomeryhöyryinen, joten tuli tämäkin luettua. Ja onneksi tuli, sillä tämähän oli aivan ihana!

Kirjan päähenkilö on Valancy, toivottomaksi vanhaksipiiaksi sanottu, harmaa, mitäänsanomaton tyttö. Hänen sukunsa sortaa Valancya, kaikki sanovat mitä hänen pitäisi tehdä. Ja Valancy tottelee, on kiltti, kuuntelee kaiken inhottavan mitä hänelle sanotaan. Ainoa asia joka hänet pitää järjissään, on hänen haaveensa Sinisestä linnasta, ihanasta paikasta jossa hän olisi jotain muuta kuin käskytetty vanhapiika.

Mutta sitten hänen elämänsä muuttuu: hän kuulee olevansa kuolemansairas. Lääkäri kertoo, ettei hän elä enää pitkään. Ja Valancy ryhtyy miettimään, miten hän haluaa viimeiset hetkensä käyttää. Hän toteaa, että nyt on aika vihdoinkin elää!

Ja Valancy ryhtyy sanomaan vastaan, tekemään mitä tykkää, hankkiutuu töihin, keskustelee epämääräisen Barney Snaithin kanssa... Ja suku ja kylän väki järkyttyy syvästi: mikä Valancyyn on oikein mennyt?

Tämä oli kerrassaan ihana kirja, huokailin kovasti lukiessani. Ehdottomasti jyräsi suosikkeihini tämäkin kirja, niiiiiin ihana!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

sunnuntai 28. elokuuta 2011

TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämän kirjan luin.

Ei vaan. Tämä oli todella mainio kirjatuttavuus! Ihan huippu, voisin vallan sanoa.

Kirja kertoo Mielensäpahoittajasta, joka on 8-kymppinen vanha jäärä. Hän kertoo asioista niin kuin ne ovat. Nykymaailmassa on kovin paljon omituisia asioita ja ihmisiä, jotka tekevät typeriä asioita. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monenlaisista syistä: ei ole kyllä hyvä, kun sataa lunta - joutuu kovin lapioimaan lunta. Ja voi hyvänen aika näitä nykyajan joulunviettotapoja! Vähemmästäkin mielensä pahoittaa...

Äkkiseltään nauratti: hassu tyyppi tämä vanha patu. Mutta sitten tajusin, että aika monessa asiassa hän puhuu ihan järkeä...

Kirja oli ihan loistava, kannattaa tutustua. Tätä ei olisi malttanut laskea kädestään!


torstai 25. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Uhatut

Marklundin lukeminen jatkuu, mutta tähän väliin luinkin bengtzon-sarjaan kuulumattoman kirjan.

Kirja kertoo Maria Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Ensin mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Hiljaa mukaan hiipii kuitenkin viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. He saavat lapsen, mutta perhe-elämä ei onnistu. He eroavat, mutta mies alkaa vainota Mariaa.

Maria yrittää elää normaalia elämää, rakastuu uudelleen, menee naimisiin, saa toisen lapsen. Mutta mies vainoaa häntä edelleen, pahoinpitelee, yrittää tappaa.

Marian ja hänen perheensä on kadottava maan alle. Niinpä he joutuvat kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu, lasten kehitys vaarantuu, mielenterveys reistailee. Tarina on kuitenkin kauheudestaan huolimatta selviytymistarina, onneksi. Muuten tämä olisi liian hirveää luettavaa.

Tarina nimittäin perustuu todelliseen henkilöön. Kirjasta on itse asiassa käyty kovasti keskusteluakin, se on aiheuttanut paljon kohua, sillä kirjaa on sanottu tositarinaksi, vaikka monia asioita on muuteltu. Kirjailija selittää muutosten johtuvan siitä, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa perheen suojelemiseksi.

Kirjalla on myös jatko-osa, Turvapaikka. Lisäksi Maria Eriksson - mikä hänen nimensä tosiasiassa lieneekään - on kirjoittanut itsekin vielä yhden kirjan, joka on nimeltään muistaakseni Mian tarina.

joka tapauksessa kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta. Kirjaa lukiessa tulin vihaiseksi - miksi Maria ei saanut elää tavallista elämää perheensä kanssa? Miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota toisen ihmisen elämä?

tiistai 23. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Prime time

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

maanantai 22. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Paratiisi

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

maanantai 15. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Studio Sex

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

lauantai 13. elokuuta 2011

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.