HENNA HELMI HEINONEN: Veljen vaimo

Minäkin nyt tartuin tähän Heinosen esikoiskirjaan, jonka kustantamo Arktinen Banaani minulle ystävällisesti lahjoitti omistuskirjoituksella varustettuna, jee!

Henna Helmi Heinonen on tunnettu Minusta tulee kirjailija -blogistaan,joka nyt on tosin suljettu kirjailijan saaman ikävän kommentoinnin takia. Mutta kirjaan!

Veljen vaimon päähenkilönä on Marja, kolmekymppinen nainen, joka tulee miniänä Tuulikin johtamaan vanhaan rintamamiestaloon. Talossa pyörivät veljekset Antti, Santtu ja Kristian sekä myös Santun naisystävä Heidi.

Kirja kuvaa jotenkin herkullisesti talon elämää ja ihmisten suhteita, tunteita ja ajatuksia. Iso osa on sillä, miten ihmisistä on tullut sellaisia kuin he ovat, mitkä asiat heidän historiassaan ovat merkittäviä. Kaiken keskellä pyörii hämmentynyt Marja, ja talo ei olekaan enää entisensä. Mikä onkaan kenenkin rooli talossa?

Pidin kirjasta kovasti. Henkilöt olivat mielestäni aika todellisen oloisia, ja maisemat oli kuvattu siten, että näen mielessäni talon ja ympäristön, ihmiset ja heidän tekonsa. Jossain vaiheessa olisin toivonut ehkä nopeampia tapahtumia, mutta toisaalta tapahtumia sitten kyllä riitti ihan tarpeeksi, kun vauhtiin päästiin. Kaikeksi onneksi kirja myös päättyi hyvin. Tästä jäi minulle hyvä mieli kaikin puolin, ja tulen varmasti lukemaan tämän uudestaankin. Ja tietysti metsästän tulevaisuudessa omaan hyllyyn myös Henna Helmin tulevat teokset!

Kuva

NORA ROBERTS: L'eclat d'une passion

Tämän kirjan nimi tarkoittaa kutakuinkin "intohimon loisto", joka on mielestäni hurjan koominen nimi! Mutta eniveis, edellisessä postauksessani mainitsemani lentokenttäjumitus sai viihdettä myös tästä Harlequinin julkaisemasta opuksesta. Ei tietoa onko julkaistu suomeksi...

kirjan päähenkilö on Jo, leijonankesyttäjä sirkuksessa. (olen muuten aina tykännyt sirkusteemoista, siinä on jotain viehättävää. Robertsilla on joku toinenkin kirja joka tapahtuu sirkuksessa.) Sirkuksen uusi omistaja on epäilyttävä äijä, jonka Jo epäilee myyvän sirkuksen heti ensi käänteessä. Tyyppi nimittäin on perinyt sirkuksen, joka on Jolle ainoa koti.

Mutta uusi omistaja ei olekaan ihan kauhea tyyppi - Jo ja Keane nimittäin taitavat vähän tykästyä toisiinsa. Tietenkin.

Tämä oli hyvin kliseistä, norarobertsmaista harlekiinikirjallisutta, mutta lunasti paikkansa viihdyttävänä, nopealukuisena hömppäkirjana.

LINDSEY KELK: I heart Paris

Olin eilen jumissa Pariisin lentokentällä kahdeksan tuntia, joten kirjoja kului muutamia siinä ajassa... Tämä olikin oikein viihdyttävää kirjallisuutta juuri siihen tilanteeseen, kun ei kaipaa mitään vakavaa, vain ajanvietettä.

Tämä kirja kertoo Angelasta, jolla käy kivasti - hänen poikaystävänsä Alex ehdottaa matkaa Pariisiin, ja lisäksi hän saa uuden jännän työkeikan, jonka hän voi hoitaa kivasti matkalla.

Mutta hitto, eihän se matka mene niin kuin piti. Angelan poikaystävän entinen tyttöystävä (tietenkin ihastuttavan näköinen ranskatar) ilmaantuu kuvioihin päättäen saada Alexin takaisin.

Mutta kuten arvata saattaa, kivasti siinä kuitenkin sitten lopulta käy. Mutta hei, tämä kirja jaksoi naurattaa ihan kunnolla, jopa lentokenttäjumituksessa... Tämä on kolmas osa Angelasta kertovaa sarjaa, epäilen että täytyy saada ne ekatkin osat luettavaksi...

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 8 - Ma meilleure ennemie

Jälleen yksi Gossip Girl. Nyt alkaa sarjan loppu lähestyä, kolme osaa jäljellä. Vaikka näihin on kyllä kai kirjoitettu vielä jotain jatko-jatko-jatko-osiakin...

No, tässä kirjassa ystävämme saavat vihdoin lukion päästötodistukset käpäliinsä ja pääsevät kesälomille! Joillakuilla koulunloppumistilaisuus menee kivasti (Serena) ja joillain ei (Olivia-Blair). Liittyy asiaan pukeutuminen, tietysti. Täytyy muuten sanoa, että Nate on kyllä yksi iso hamppua poltteleva pönttö, ekassa kirjassa toivoin että ne päätyvät yhteen, mutta Serena on paljon parempi hahmo kuin Nate, hahah.

Viihdytti.

Kuva

MAGGIE STIEFVATER: Lament

Pööpöilin kirjakaupan englanninkielisellä osastolla ja näin tämän. Kirjoittaja on siis ihanan Väristys-kirjan kirjoittaja, joten tämä lähti ehdottomasti mukaan.

Tämä on itsenäinen teos, joka päähenkilö on Dee, 16-vuotias harppua soittava tyttö. Eräänä päivänä hän tapaa kiinnostavan Luken, joka tuntuu haluavan Deestä jotain. Luke on hurmaava ja ihana, ja Dee on täysin hullaantunut. Mutta Lukessa on kuitenkin jotain mätää. Deelle selviää hitaasti, että Luke toimii keijukuningattaren käskystä ja haluaa mahdollisesti tappaa Deen...

Tämä eroaa suuresti ihmissusiteemasta, joka on Väristyksestä tuttu. Mutta tämäkin oli kyllä mainio opus! Ihana lukea, kieli on kaunista, ja välillä aiheutti ihan semmoisia väristyksiäkin selkäpiissä!

Mutta loppu ei tyydyttänyt minua täysin. Inhottavaa sanoa, mutta minusta tämän olisi voinut lopettaa jotenkin paremmin... Loppua lukuunottamatta tämä on kyllä melkein yhtä hyvä kuin Väristys. Tätä ei muuten ole kai vielä suomennettukaan.

Tämä joka tapauksessa aiheutti sen, että piti kipittää kirjakauppaan hankkimaan Väristys ja sen jatko-osa englanniksi... Niistä siis tulossa juttua jonkin ajan kuluttua!

Kuva

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 7 - Je suis parfaite, et alors?

Luin seiskaosan putkeen heti kutosen jälkeen...

Tämän kirjan oleellisia tapahtumia siivittävät uuden ja suositun rokkibändin jäsenet. Muuten ihanat päähenkilöt jatkavat samaa sekopäistä elämäänsä New Yorkissa.

Toisinaan on muuten vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka vehtaa kenenkin kanssa. Nämä on siis niin kuin Kauniit ja rohkeat kirjamuodossa nuorille suunnattuna...

Mutta joo, viihdyttää.

Kuva

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 6 - C'est toi que je veux

Luin taas pienen tauon jälkeen seuraavan Gossip Girl -kirjan. Sillä kuinka viihdyttäviä nämä ovatkaan, niin kyllä semmoinen hömppä-ähkykin on mahdollinen! Luin näitä nimittäin niin monta yhteen putkeen, että ei huvittanut enää. Nyt tauon jälkeen nämä maistuvat taas ihan hyvältä.

Tässä kirjassa päähenkilöt saavat vihdoin tietää tulokset yliopistoidensa hakemuksista. Joillekin yllätys on iloinen, joillekin ei.

Nämä ovat kyllä tosiaankin kaikki ihan samaa tavaraa, eikä näistä niin hirveästi riitä kerrottavaa...

Kuva

CARITA FORSGREN: Auringon kehrä

Tämä on toinen suomenkielinen sähkökirja, jonka ostin. (muuten, vinkkinä sähkökirja-ihmisille, Elisa Kirja on erinomainen sähkökirjakauppa. Laaja valikoima.)

Luin aikanaan Forsgrenin edellisen kirjan, Kolmen kuun kuningattaren, ja tykkäsin siitä kovin. En siis tiedä, miksi luin tämän vasta nyt. Mutta hitto vieköön, kannatti lukea. Ihastuin tähän ihan hirveästi.

Kirja kietoo jännästi yhteen muinaista Egyptiä ja Suomen historiaa. Kirjan kaksi päähenkilöä ovat kotoisin maailman eri puolilta, mutta silti heidän elämänsä kohtaavat sattumien oikuista.

Päivänkehrä on suomalainen tyttö, joka ryöstetään orjaksi. Ja hän päätyy matkaamaan koko sen aikaisen Euroopan halki nähden ja kokien monenlaista. Amunhotep taas on egyptiläinen faraon poika. Nämä kaksi hahmoa ovat molemmat vuorotellen kirjan minäkertojina.

Tämä kirja on kyllä ihan erinomainen! Olen aina ollut kiinnostunut Egyptin historiasta, ja siksi tämä oli todella kiinnostavaa luettavaa. Kirjan lukemisen jälkeen luin vähän Wikipediasta tietoja - Amunhotep on todellinen hahmo, Egyptin farao, joka yritti kääntää Egyptin monoteistiseen uskoon. Hänen vaimonsa oli kuuluisa Nefertiti, joka myöskin on kirjassa tärkeässä osassa. Päivänkehrä on keksitty hahmo, vaikka hänelläkin on todellinen taustansa. Tosin hän ei tosiasiassa tainnut olla suomalainen...

Lisäksi pitää mainita ihan hyperhauska intertekstuaalinen viittaus: kirjassa mainitaan myös Sinuhe, faraon hovilääkäri. Mitä tulee mieleen? Ettei vaan Waltarin Sinuhe...

TATIANA DE ROSNAY: La memoire des murs

Hehkuttelin täällä loppuvuodesta de Rosnayn Elle s'appelait Sarah -kirjaa. Ja nyt vihdoinkin tulin lukeneeksi toisen hänen kirjansa, tämän, jonka nimi on suomeksi Seinien muisti.

Kirja kertoo Pascalinesta, nelikymppisestä eronneesta naisesta. Hän etsii uutta asuntoa, ja löytääkin itselleen täydellisen asunnon. Mutta outoa on se, että asunnossa hänelle tulee valtavan paha olo, sekä fyysisesti että henkisesti. Ja hänelle selviää, että hänen asunnossaan, hänen makuuhuoneessaan, on murhattu nuori tyttö.

Pascaline tutustuu murhatapaukseen tarkemmin, ja siihen liittyvä paha olo alkaa vallata hänen elämäänsä yhä suuremmalta määrin. Lisäksi siihen kietoutuu Pascalinen oman elämän suurin trauma.

Tämä oli myöskin aivan ihastuttava kirja, Tatiana de Rosnay vaikuttaisi kiipeävän suosikkikirjailijoideni joukkoon kovaa vauhtia! Kirja sai minut ihan valtoihinsa, enkä malttanut millään jättää kesken.

FRANCES HODGSON BURNETT: The Secret Garden

Kuka ei tunne tätä klassikkoa, käsi ylös! Ja ravatkaahan äkkiä hankkimaan tämä klassikko luettavaksi, koska tämä on yksinkertaisesti ihana.

Kirja kertoo Mary Lennoxista, orvosta, itsekkäästä tytöstä. Hän on kasvanut ensimmäiset kymmenen vuottaan Intiassa, ja päätyy nyt setänsä taloon jäätyään orvoksi. Mary on kertakaikkiaan aika inhottava lapsi aluksi. Mutta kirjassa hän kehittyy yrmeästä lapsesta säteileväksi, iloiseksi ja muista välittäväksi tytöksi.

Kartano, johon hän päätyy asumaan, on ensin Marylle kauhistus, sillä hän joutuu leikkimään yksinään eikä kukaan ole oikein kiinnostunut hänestä. Mutta sitten hän tapaa puutarhurin, joka yrmeydessään vastaa Maryä! Ja mikä parasta, Mary löytää salaisen puutarhan, jonne kenelläkään ei ole pääsyä. Ehkä!

Mary myös tutustuu talossa asuvaan Colin-poikaan, joka makaa sairaana sisällä. Mutta puutarha voi tehdä ihmeitä.

Tämä on todellakin aivan ihastuttava kirja, niitä tapauksia, jotka saavat aikaan väristyksiä selkärangassa. Ja hymyjä! Tätä kirjaa todella rakastan. Edellisestä lukukerrastani oli varmaan useita vuosia jo, mutta nyt bongasin tämän englanninkielisenä kirjakaupassa, ja mukaanhan se lähti. Tietenkin.

Mitäs te muut olette mieltä tästä?

AGATHA CHRISTIE: A.B.C. contre Poirot

Kaipasin jotain taatusti viihdyttävää ja hyvää lukemista - kävin kirjakaupan dekkarihyllyltä pomimassa tämän ikuisuusklassikon, Christien aakkosmurhakirjan. Suomeksi tämä taitaa olla Aikataulukon arvoitus.

Ihana Hercule Poirot on tämänkin kirjan päähenkilö, myös mainio kapteeni Hastings on mukana ja toimii minäkertojana. Kirjassa selvitellään pelottavaa aakkosmurhaa, jossa salaperäinen A.B.C. varoittaa etukäteen tekemistään murhista - ja onnistuu silti. Onneksi Poirot käyttää harmaita aivosoluja ja ratkoo tämänkin tapauksen.

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkini Christien kirjoista. Niin nerokas ja yllättävä, tämä on sellainen ahmittava kirja! Nyt ehkä muuten kaipaisin lisääkin Christietä, pitääpä käydä tänään kirjakaupassa.

(Täällä näitä voi hankkia aika huoletta, nämä maksavat nimittäin pokkareina vähän yli 5 euroa. Ei ole päätähuimaava hinta!)

Kuva

DAVID FOENKINOS: Nos séparations

Luin heti perään toisen Foenkinosin teoksen. Tämän nimi on suunnilleen "meidän eromme".

Kirjan päähenkilöitä ovat Alice ja Fritz, jotka rakastavat toisiaan. Mutta he eivät vaan sovi toisilleen: yhdessäolo on jatkuvaa riitelyä ja eroamista. Heidän tarinansa on siis useiden erojen tarina. Fritz on kirjan minäkertojana, joten hänen tunteensa ja kokemuksensa tulevat hyvin esille.

Jännä juttu, miten tavallaan onneton kirja voikin olla niin hyvä! Minä, romantikko, ikuinen onnellisten loppujen ystävä, tykkäsin tästä ihan valtavasti. Tässä oli jotain suurta!

Tämä oli nyt toinen Foenkinosin teos, jonka luin, ja huomaa kyllä, että kirjailijalla on oma tyylinsä, joka näkyy hänen teoksissaan, jonkinlainen ironia on koko ajan läsnä. Tykkään jotenkin kovasti tästä tyylistä, minun pitää metsästää lisää näitä!

Kuva

DAVID FOENKINOS: La délicatesse

Tästä kirjasta näin arvostelun taannoin eräässä naistenlehdessä. Juoni kuulosti niin ihanalta, että laukkasin kirjakauppaan ja luonnollisesti ostin tämän...

Kirjan päähenkilö on Nathalie, nuori nainen, sekä hänen miehensä Francois. Kirja on suloinen, traaginen, onnellinen, ahmittava. Tämä ei ole oikein perinteinen rakkaustarina, vaan ennemminkin kasvukertomus, selviäminen elämän rankimmasta kokemuksesta - rakkaimman kuolemasta.

Arvelisin, että tämä kirja tulee pönöttämään suosikkihyllyssäni, koska jokin tässä kosketti kovasti. Ei ihme, että tämä on voittanut kasan kirjallisuuspalkintojakin.

Sen verran tuosta "kansikuvasta" vielä, mitä mieltä olette tuollaisista koruttomista, vanhahtavanoloisista kirjankansista? Täällä näitä näkee valtavasti, kaikilla isoilla kustantamoilla on joku vastaavan tyyppinen sarja, jossa julkaistaan arvostettua romaanikirjallisuutta, ja kannet ovat yhdenmukaiset, yleensä yksiväriset, joissa lukee vain kirjan nimi, kirjoittaja ja kustantaja.

Kuva

DELPHINE DE VIGAN: No et moi

Tästä kirjasta luin itse asiassa yhdestä ranskalaisesta muotiblogista! Kirja on myös ollut aika paljon esillä kirjakaupoissa, joten ostin tämän erään kerran metrolukemiseksi matkalle yliopistoon. (Okei kyseinen matka kestää vartin, mutta se on hyvä syy ostaa kirja.)

Kirja kertoo Lou-nimisestä tytöstä, joka on ihan tavallinen 13-vuotias koululainen. Hän päättää tehdä koulutehtävänään tutkimuksen asunnottomista, ja päätyy haastattelemaan kaupungilla tapaamaansa koditonta tyttöä, joka kertoo nimekseen No.

Kirjassa kerrotaan Loun äänellä hänen pelastustoimenpiteistään, ja ihmeesti nuori tyttö pystyy muuttamaan kodittoman Non elämänkulun. Mutta kaikki ei mene ihan niin kuin Lou toivoisi, kuten elämässä aina ei käy.

Tykkäsin tästä kovasti, kirja ei ollut mikään pitkä ja painava teos, mutta käsitteli painavaa asiaa ihmeellisellä keveydellä.

Tästä on muuten tainnut tulla elokuvakin. En tiedä, onko tätä käännetty suomeksi tai onko elokuva tulossa Suomeen.

Kuva

MEG CABOT: Journal d'une princesse 2 - Premiers pas

Luin nyt toisen osan tästä Prinsessapäiväkirjat -sarjasta.

Tämä jatkaa Mian tarinaa siitä, mihin edellinen kirja päättyi, kirja on edelleenkin Mian päiväkirjamuotoinen. kirjassa Mia jatkaa edelleen sopeutumistaan prinsessarooliinsa, mutta lisäksi näkyvissä on uusia ongelmia - Mian äiti on raskaana.

Mian äiti on raskaana Mian matikanopelle. Ei hyvä.

Kirjassa kerrotaan myös tavallisen teinielämän haasteista ihan virkeällä tavalla. Nämä pari Prinsessapäiväkirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä kyllä, mutta en usko että koko sarjaa jaksan lukea kuitenkaan, ehkä pahassa viihteennälässä mahdollisesti.

LAURIE FARIA STOLARZ: Bleu cauchemar

Tämä kirja tarttui mukaani kirjakaupasta pokkarina. Kirjassa on mielestäni jotenkin aika kiinnostava kansi, ja juonikin vaikutti ihan luettavalta...

Kirjan päähenkilö on Lucy, lukiolaistyttö, jonka elämä on näennäisesti varsin tavallista. Mutta hän näkee painajaisia, jotka kauhistuttavat häntä - ne ovat ihan liian todellisia, ja Lucy tietää, että ne voivat myös muuttua todeksi.

Kirjassa kuvataan Lucyn elämää hänen taistellessaan painajaista ja outoa nimetöntä soittelijaa vastaan. Lopulta kaikki kuitenkin päätyy hyväksi, kuten nuortenkirjassa kuuluukin.

Tästä kirjasta ei jäänyt mieleen mitään hirveän suuria tunteita: nopea lukea, viihdyttävä, ihan ok.

Kuva

CECILIA SAMARTIN: Señor Peregrino

Tämän kirjan ostin mukaani lentokentältä joululomalla. En itse asiassa tiedä miksi: se ei varsinaisesti kuulostanut super-mielenkiintoiselta, mutta jokin siinä veti minua puoleensa. Ja nyt olen saanut sen luettua!

Totesin, että kannatti ostaa, tämä on hyvä kirja! Päähenkilö on nuori Jamilet-niminen tyttö, joka on kotoisin Meksikosta. Hänen selkäänsä peittää valtava, punainen syntymämerkki, ja hänen kotikylässään häntä pidetään kirottuna pahantuojana. Jamilet lähtee etsimään onneaan - ja lääkäriä, joka voisi poistaa merkin - Amerikasta. Siellä hän päätyy töihin mielisairaalaan, jossa hän tutustuu herra Peregrinoon, vanhaan mieheen, joka alkaa kertoa Jamiletille tarinaansa.

Kirjassa kulkee kaksi selviytymistarinaa: Jamiletin, joka oppii hyväksymään itsensä, ja herra Peregrinon, joka oppii hyväksymään elämänsä. Tykkäsin tästä kirjasta tosi paljon, tämä oli nopeaa lukea ja veti tehokkaasti mukaansa. Odotan jo innolla Samartin toista kirjaa, se ilmestyy tässä kuussa (vai onko jo ilmestynytkin peräti).

Kuva

MEG CABOT: Journal d'une princesse 1 - La grande nouvelle

Päätin sivistää itseäni näillä nuorten viihdekirjallisuuden klassikoilla! Siispä, prinsessapäiväkirjat 1. Näitä en ole siis ennen lukenut millään kielellä.

Päähenkilö Mia on tavallinen amerikkalainen 14-vuotias koulutyttö, joka on liian pitkä ja jolla on liian isot jalat. Hän luulee olevansa tavallinen, kunnes hänen isänsä pamauttaa hurjan uutisen: Mia on pienen Genovia-nimisen maan prinsessa, hänen isänsä on valtion kuningas. Mia ei ole oikein tyytyväinen.

Ihanan todellisuuspakoista hömppää. Mutta prinsessahässäköintiä lukuun ottamatta tämä on itse asiassa jopa tietyllä tapaa realistista: Mian elämän ongelmat ja hyvät asiat ovat ihan tavallisia ja todellisia. Sitten tulee tämä prinsessajuttu.

Kirja oli nopea lukea, viihdyttävä, hauskakin. Hommaan varmaan jatko-osia luettavaksi piakkoin, nyt on yliopistoltakin periodien välinen loma niin ehdin lukea paljon!

Kuva

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 5 - C'est pour ca qu'on l'aime

Tässä sitten seuraava Gossip Girl, numero viisi! Tässä kirjassa Olivia ja Serena lähtevät laskettelemaan viikoksi Sun Valleyyn. Paikalle pölähtävät, pahus vieköön, myös Nate ja hänen tyttöystävänsä Georgie. Ei hyvä.

Kirja kuvaa edelleenkin ihanan kamalien päähenkilöiden loistokasta elämää ja hankalia ihmissuhteita. Viihdytti, jälleen.

Kuva

ERIC GIACOMETTI - JACQUES RAVENNE: In nomine

In nomine on Antoine Marcas -nimisestä poliisista kertovan sarjan ensimmäinen osa. Kirjoittajat ovat ranskalaisia, ja kirja myös tapahtuu Ranskassa.

Antoine Marcas selvittää kirjassa ensimmäistä murhaansa: nuori nainen on murhattu, ja juttuun näyttää liittyvän myös vanhoja papereita, jotka taas johtavat 1700-luvulle.

Kirja oli ihan ok, mutta ei mikään suuri suosikki. En usko että tulen näitä lukemaan tämän enempää, vaikka ihan viihdyttävä olikin.

Kuva