Nyt luin Henning Mankellin Pyramidin. Sekin on Wallander-kirja, mutta se ei ole täyspitkä romaani vaan novellikokoelma. Novellit sijoittuvat aikaan ennen ensimmäistä Wallander-romaania, ne ovat siis Wallanderin nuoruuden kertomuksia.
Tuttuun tapaan kerronta oli sujuvaa, juonet hyviä ja henkilöhahmot eläviä. Sen kuitenkin huomasin, että Wallanderit selkeästi toimivat paremmin romaaneina kuin novelleina. Mankellin loistava juonenpunontakyky pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta monimutkaisten juonten kehittelyssä.
Romaanimaista otetta alkoi kuitenkin olla kirjan viimeisessä novellissa, Pyramidissa. Se olikin kirjan pisin tarina, ja siksi siinä ehtikin juoni kehittyä enemmän ja monimutkaisemmaksi.
Tuttuun tapaan kerronta oli sujuvaa, juonet hyviä ja henkilöhahmot eläviä. Sen kuitenkin huomasin, että Wallanderit selkeästi toimivat paremmin romaaneina kuin novelleina. Mankellin loistava juonenpunontakyky pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta monimutkaisten juonten kehittelyssä.
Romaanimaista otetta alkoi kuitenkin olla kirjan viimeisessä novellissa, Pyramidissa. Se olikin kirjan pisin tarina, ja siksi siinä ehtikin juoni kehittyä enemmän ja monimutkaisemmaksi.
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti