maanantai 21. marraskuuta 2011

LIZA MARKLUND: Panttivanki

Minun oli tarkoitus lukea kaikki Annika Bengtzon -kirjat ennen tätä uutuutta. Se jäi kuitenkin kesken, enkä malttanut olla lukematta tätä jo nyt... No, voin toki lukea loput kirjat vielä tämän jälkeenkin. Se täytyy kuitenkin sanoa, että olin hiukan hukassa kun en muistanut oikein ollenkaan edellisten kirjojen vaiheita ja olin siksi hiukan ulalla Annikan elämästä.

Kirja on kaikkiaan yhdeksäs Annika-kirja, ja mielestäni selvästi erilainen kuin muut. Peruskaava säilyy, Annika joutuu tekemisiin vakavien rikosten kanssa. Mutta tällä kertaa ei lehtityönsä vuoksi: Annikan mies Thomas siepataan Keniassa muutamien muiden eurooppalaisten kanssa. Thomas joutuu panttivangiksi ja Annika joutuu seuraamaan tilannetta epätietoisena Tukholmassa.

Kirjassa on siis voimakkaampi pohjalataus, kun Annika on niin erilaisessa tilanteessa kuin edellisissä kirjoissa. Tässä teoksessa lehtityö on täysin toisarvoista. Toki lehden tapahtumia myös seurataan, mutta pääpaino on Annikan selviytymisessä vaikeassa tilanteessa.

Kirja eroaa edellisistä myös sikäli, että tässä kirjassa toisinaan tapahtumat kuvataan myös Thomasin kannalta. Siellä täällä koko kirjan halki on lyhyitä minä-muotoisia kuvauksia Thomasin hetkistä panttivankina.

Suhtautumiseni tähän kirjaan on tosi ristiriitainen. Toisaalta ahmin innostuneesti tätä, koska Annika-kirjat ovat jo pitkään olleet yksi lempisarjoistani. Mutta toisaalta minua ahdisti tämän synkkä pohjavire, ja kirja myös päättyi siten, että haluaisin lukea seuraavan kirjan heti. Minua kiinnostaa kovasti, miten Annikan tarina päättyy - seuraava kirja on kuulemma Marklundin mukaan viimeinen Annikasta kertova teos.

perjantai 18. marraskuuta 2011

CASSANDRA CLARE: Luukaupunki



Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun pohdiskelin tämän jatko-osia, joita en ole lukenut... En kuitenkaan muistanut mitään tämän kirjan tapahtumista, joten oli parempi tehdä pieni kertauslukukerta kuin hypätä suoraan kakkoseen.

Kirjan päähenkilö on Clary, teinityttö, jonka elämä on ollut hyvinkin tavallista. Kunnes hän tajuaa näkevänsä ihmisiä, joita muut eivät näe... Hän tapaa Jacen, joka on varjometsästäjä. Jace kertoo Clarylle asioista, joista tämä ei ole osannut edes uneksia: maailmassa elää monenlaisia olentoja, joita normaalisti pidetään vain satuolentoja - demoneja, vampyyreja, velhoja...

Kun Claryn äiti siepataan, ja asialla vaikuttaisi olleen joku ihan muu kuin ihminen, Clary tarvitsee Jacen apua. Samassa mylläkässä Clarylle selviää erinäisiä asioita perhehistoriasta.

Tämä kirjahan oli oikein hyvä! Mutta päättyy selvästi "kesken", niin että jatko-osassa tavataan... Kävin kirjakaupassa hypistelemässä tämän jatko-osia, mutta en jostain syystä halunnut niitä lukea. En tiedä miksi, tuntuu hölmöltä. Mutta ehkä pitäisi. Tätä lukiessa sai nimittäin ihan nauraakin!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

MATHIAS MALZIEU: Sydämen mekaniikka

Ranskassa asuessani katselin tätä kirjaa usein ja pohdoin, josko tämä olisi hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan päätynyt lukemaan tätä teosta, jonka nimi on alunperin muuten La Mechanique du coeur. Nyt kun se on käännetty suomeksi, totesin että jos nyt sitten luen vihdoinkin!

Kirjan päähenkilö on Jake, Edinburghissa 1800-luvulla syntynyt poika. Hän ei kuitenkaan ole kovin tavallinen, sillä hänen sydäntään on avustamassa vanha käkikello. Kun Jake syntyi, oli maailman kylmin päivä, ja hänen sydämensä oli jäässä. Siksi hänen kätilönsä laittoi sydämen tueksi Jakelle käkikellon, jonka tikityksen mukaan hänen sydämensä käy.

Jaken sydän on siksi heikko, joten hän ei saa kokea vahvoja tunteita, kaikkein viimeiseksi rakkautta, sillä silloin hänen sydämensä ei kestäisi ja käkikellon mekaniikka hajoaisi.

Mutta sitten Jake tapaa pienen tanssijatyttösen, joka saa hänen sydämensä ihan sekaisin.

Voi tämä oli jotenkin hirmuisen herttainen kirja! Tykkäsin tosi paljon. Tämä oli hyvin erikoinen tapaus, mutta hyvin kirjoitettu ja tämä tosiaankin herätti tunteita. Olen menossa keväällä Ranskaan, joten täytyy varmaan ostaa sieltä kaikki Malzieun teokset...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

KRISTIN CASHORE: Syntymälahja

Tarvitsin jotain takuuhyvää lukemista, joten nappasin hyllystä tämän kirjan, josta ensimmäisellä lukukerralla tykkäsin kovasti paljon. Luin sen nyt siis uudelleen.

Pikakertaus juonesta: päähenkilö on Katsa, nuori nainen jolla on arveluttava syntymälahja - hän on erinomainen tappaja. Katsan maailmassa jotkut ihmiset näet saavat syntymälahjan, jonkin taidon jossa he ovat voittamattomia. Lahjansa vuoksi Katsa on enonsa, kuningas Randan, talutushihnassa ja toimii hänen käskyläisenään.

Katsa on kuitenkin kyllästynyt ja päättää päästä vapaaksi kuninkaan vallasta. Siinä häntä auttaa merkillinen prinssi Po. Lisäksi heillä on yhteinen tavoite - selvittää kuka on siepannut Pon vaarin.

Kyllä tämä kirja edelleenkin oli tosi hyvä. Tykkään kovasti. Minusta tässä on kaikki kohdallaan: äksöniä, romantiikkaa, yllätyksiä, nerokas juonikuvio, haasteita ja ratkaisuja. Huippua!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

CECELIA AHERN: Mitä huominen tuo tullessaan

Ensiksi pitää huokaista, että oi, miten hyvä kirja tämä oli!

Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!

Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.

Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...

Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?

torstai 3. marraskuuta 2011

LISA UNGER: Kauniita valheita

Tarvitsin uudelleenheränneessä lukuinnostuksessani lisää lukemista äkkiä, joten kaivoin omasta hyllystä tämän kirjan, jonka olen toki jo joskus lukenut. Muistin tykänneeni tästä kovin, joten lukaisin tämän. Olin näppärästi unohtanut suunnilleen kaiken, joten kirja oli kuin uusi lukukokemus!

Ridley on nuori nainen, jonka elämä erään lehtikuvan seurauksena joutuu sellaiseen myllerrykseen, ettei Ridley tiedä, miten päin olisi. Hän ei nimittäin enää tiedä kuka on ja mistä tulee, sillä tuntematon viestinlähettäjä kyseenalaistaa hänen perhetaustansa. 

Ja Ridley ei arvaakaan, kuinka vaaralliseksi juttu muuttuu, kun hän alkaa tutkia omaa taustaansa. Sillä joku salaa jotain, minkä ei mistään hinnasta halua paljastuvan.

Tämä on tosi näppärä dekkari, ja oi, tässä oli sopivasti myös romantiikkaa! Kaiken kaikkiaan tämä oli siis oikein hyvä kirja. Ungerilla on omanlaisensa kirjoitustyyli, josta myöskin tykkään. Pitää muuten ehkä joskus lukea jotain muitakin kirjailijan kirjoja!

tiistai 1. marraskuuta 2011

LINCOLN CHILD: Uusi Atlantis

Kas niin, nyt on tämäkin opus luettu! Nyt on ilmeisesti sopiva hetki tälle scifijännitykselle, koska vielä ehkä jonkun voisi lukea. Childin Utopia taitaa olla ilmestynyt pokkarina, jos sen sitten seuraavaksi lukisi!

Kirjan päähenkilö on lääkäri Peter Crane, joka on saanut omituisen työtehtävän. Hänet on kutsuttu öljynporauslautta Storm Kingille hoitamaan sairastuneita. Mutta työtehtävä onkin pinnan alla - merenpohjassa on valtava tutkimuslaitos, joka tutkii merenpohjasta löytynyttä kummallista löytöä, jonka sanotaan olevan kauan sitten kadonnut Atlantiksen manner.

Laitoksella on kovin tarkat salassapitomääräykset ja turvatoimet. Ja kummallisinta on se, että valtava määrä ihmisiä on sairastunut. Oireet ovat erilaisia, mutta sairastuneita on paljon. Crane alkaa tutkia taudinaiheuttajaa, ja päätyy samalla tutkimaan muitakin asioita. Hiljaksiin hän tajuaa, että tutkimuslaitoksella mikään ei ole sitä miltä näyttää. Ja totuus on hurjan karmiva ja kylmänväreitä aiheuttava!

Luin tämän nyt siis toista kertaa, ja tykkäsin tästä ihan yhtä paljon nytkin. Muistin vielä joitain juttuja pääpiirteittäin, mutta silti lukeminen oli mielenkiintoista. Tässä on todella näppärästi hahmoteltu juoni, tykkään tosi paljon!