sunnuntai 28. elokuuta 2011

TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämän kirjan luin.

Ei vaan. Tämä oli todella mainio kirjatuttavuus! Ihan huippu, voisin vallan sanoa.

Kirja kertoo Mielensäpahoittajasta, joka on 8-kymppinen vanha jäärä. Hän kertoo asioista niin kuin ne ovat. Nykymaailmassa on kovin paljon omituisia asioita ja ihmisiä, jotka tekevät typeriä asioita. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monenlaisista syistä: ei ole kyllä hyvä, kun sataa lunta - joutuu kovin lapioimaan lunta. Ja voi hyvänen aika näitä nykyajan joulunviettotapoja! Vähemmästäkin mielensä pahoittaa...

Äkkiseltään nauratti: hassu tyyppi tämä vanha patu. Mutta sitten tajusin, että aika monessa asiassa hän puhuu ihan järkeä...

Kirja oli ihan loistava, kannattaa tutustua. Tätä ei olisi malttanut laskea kädestään!


torstai 25. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Uhatut

Marklundin lukeminen jatkuu, mutta tähän väliin luinkin bengtzon-sarjaan kuulumattoman kirjan.

Kirja kertoo Maria Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Ensin mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Hiljaa mukaan hiipii kuitenkin viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. He saavat lapsen, mutta perhe-elämä ei onnistu. He eroavat, mutta mies alkaa vainota Mariaa.

Maria yrittää elää normaalia elämää, rakastuu uudelleen, menee naimisiin, saa toisen lapsen. Mutta mies vainoaa häntä edelleen, pahoinpitelee, yrittää tappaa.

Marian ja hänen perheensä on kadottava maan alle. Niinpä he joutuvat kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu, lasten kehitys vaarantuu, mielenterveys reistailee. Tarina on kuitenkin kauheudestaan huolimatta selviytymistarina, onneksi. Muuten tämä olisi liian hirveää luettavaa.

Tarina nimittäin perustuu todelliseen henkilöön. Kirjasta on itse asiassa käyty kovasti keskusteluakin, se on aiheuttanut paljon kohua, sillä kirjaa on sanottu tositarinaksi, vaikka monia asioita on muuteltu. Kirjailija selittää muutosten johtuvan siitä, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa perheen suojelemiseksi.

Kirjalla on myös jatko-osa, Turvapaikka. Lisäksi Maria Eriksson - mikä hänen nimensä tosiasiassa lieneekään - on kirjoittanut itsekin vielä yhden kirjan, joka on nimeltään muistaakseni Mian tarina.

joka tapauksessa kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta. Kirjaa lukiessa tulin vihaiseksi - miksi Maria ei saanut elää tavallista elämää perheensä kanssa? Miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota toisen ihmisen elämä?

tiistai 23. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Prime time

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

maanantai 22. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Paratiisi

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

maanantai 15. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Studio Sex

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

lauantai 13. elokuuta 2011

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

perjantai 12. elokuuta 2011

AMÉLIE NOTHOMB: Samuraisyleily

Luin tämän kirjan ranskaksi viime syksynä (siitä ei ole blogitekstiä, muuten). Nyt bongasin tämän suomeksi, joten totta kai tähän piti tutustua myös suomenkielisenä!
Ranskaksi tätä lukiessani kielitaitoni ei ollut vielä kovin varma, joten nyt sain tästä paljon enemmän irti. Tietenkin suomeksi on helpompi lukea.

Kirja kertoo kaksikymppisestä Améliesta, joka asuu Tokiossa. Hän on belgialainen, mutta on lapsena asunut viisivuotiaaksi Japanissa. Nyt hän on palannut ja tahtoo oppia japania. Helpoin tapa oppia japania on opettaa ranskaa, joten hän hankkii oppilaakseen nuoren miehen nimeltä Rinri. 

He tutustuvat ja ehkä rakastuvatkin hiukan. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja törmäilevät jatkuvasti kulttuurieroihin. Kielessä, ruuassa ja käytöstavoissa on eroja, jotka aiheuttavat paljon hassuja ja nolojakin tilanteita.

Amélie Nothomb on loistava kirjailija, ja tämä kirja kuvaa loistavasti kulttuurieroja. Tykkäsin kovasti, tämä on helppo lukea (ainakin suomeksi...) mutta silti hyvinkin moniulotteinen opus.