torstai 4. maaliskuuta 2010

LIZA MARKLUND / JAMES PATTERSON: Postikorttimurhat

Tämä on yksi ehdottomasti kevään odotetuimmista kirjoista... Elikkäs Ruotsin ja Ameriikan tunnetut dekkaristit yhdistivät voimansa. Voiko tuloksena olla muuta kuin loistava teos?

Euroopassa liikkuu murhaaja,joka lähettää aina etukäteen varoituspostikortin lehdistön edustajalle. Sitten tapahtuu murha, ja murhatuista otettu valokuva toimitetaan myöskin lehdistölle. Murhat ovat kummallisia ja järkyttäviä: niissä on yhdistäviä tekijöitä, mutta myös omituisia piirteitä...

Kirjassa on myös kiinnostavaa se, että kirjailijat antavat lukijoiden tietää paljon enemmän kuin kirjan henkilöiden...

Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Ehdottomasti parhaita vähään aikaan lukemiani dekkareita... Piti ainakin minut otteessaan siihen asti, että sain kirjan luettua. Ahmaisin sen muutamassa tunnissa heti ostettuani sen.

Ei siitä pääse mihinkään, että Marklund vaan on tosi hyvä dekkaristi. Voisin myös Pattersonin kirjoihin tutustua tämän jälkeen!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

LAURA LÄHTEENMÄKI: Kaaso

Kirja näyttää ja kuulostaa viihdekirjalta, ja siksi aloin lukea sitä viihdekirjana. Ja kirjan lukeminen päättyi jonain ihan muuna!

Kirja kertoo Ilonasta, jonka ristiksi on sattunut kolmet häät samalle kesälle. Ja hän on kaikissa häissä kaasona! Kirja on jotenkin tragikoominen kertomus ihmisestä, joka ei osaa kieltäytyä ja pitää omaa päätään. Ja kun Ilonalla keittää yli, homma kaatuu käsiin ihan totaalisesti.

Kirjan aihe voi olla viihteellinen, mutta tosiasiassa kirja on kuvaus väsyvästä ihmisestä. Kirja koukkasi ainakin minut mukaansa ihan täysillä. SInänsä erikoinen teos: kepeä aihe (häät) mutta synkähkö teema.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

KARI HÄKÄMIES: Rehelliseksi tunnettu

Yleensä on kiinnostavaa lukea kirjoja, jotka on kirjoittanut joku muu kuin kirjailijana tunnettu henkilö. Siispä olin kiinnostunut Häkämiehen esikoisteoksesta.

Kirja on perusdekkari, joka kertoo oikeusministerin murhasta. Murhaa selvittävät keskusrikospoliisin Söder ja Joronen. Jutussa sotkeudutaan syvälle poliittisiin kysymyksiin ja selkkauksiin.

Kirjasta on vaikea sanoa mitään muuta, kuin että se on hyvä suomalainen perusdekkari. Juonikaaviot ja henkilöt ovat hyvin tyypillisiä suomalaiselle dekkarille. Toisaalta kirjassa on erikoista se, että poliittisesta elämästä kirjoittajalla on todellista asiantuntemusta, mikä ei kyllä ole ihmekään - onhan Häkämies muun muassa entinen oikeusministeri.

Olen sitä mieltä, että Häkämies on ansainnut kirjansa julkaisemisen, sillä kirja oli kyllä oikein näppärä ja viihdyttävä kirja.

ELIZABETH ADLER: Huvipurrella Caprille

Kauheaa, olen laiminlyönyt plokiani, en ole kirjoittanut moneen moneen päivään tänne! Olen nimittäin ollut lankahöyryissä - keksin uuden harrastuksen lukemisen ohelle: olen alkanut neuloa ihan villisti. Pitää kai perustaa kohta neuleploki vielä tämän lisäksi... No juu, mutta asiaan.

Saraseeeni vinkkasi Adlerin kirjoista, että tämä on hyvä. Joten tartuin siihen nyt sitten seuraavaksi! Tosiasiassa siitä on jo monta päivää kun luin tämän loppuun, joten nyt vähän pätkii, että mikä tämä olikaan...

Kirja kertoo Daisysta, joka alkaa selvittää entisen superrikkaan työnantajansa kummallista kuolemaa. Apuna hänellä on Harry, yksityisetsivä. Murhaksi epäillyn kuoleman selvitys pannaan toimeen kutsumalla epäillyt luksusristeilylle.

Risteilyllä tapahtuu jos jonkinlaista, ja loppujen lopuksi murhakin sitten selviää. Ja Daisyllekin aukeaa uusia mahdollisuuksia..