Humisevalla harjulla

RAUHA S. VIRTANEN: Seljan tytöt

2011-12-09T15:45:00.000+02:00

Olin siskoni luona kylässä, ja etsiskelin iltalukemista hyllystä. Ja kas, käpälääni tarttui tämä klassikkotyttökirja, jonka olen monta kertaa lukenut. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin jo vuosia aikaa, ja nyt luinkin tämän yhdessä hujauksessa nostalgiapuuskan vallatessa mieleni.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Seljan tytöistä: Kris on vanhin, laskelmieni mukaan 16-vuotias. Margaret on 15-vuotias meksikolaistaustainen ottotytär. Virva on 14-vuotias, kömpelö runotyttö. Dodo on nuorin, 11-vuotias villikko. Kirjassa seurataan tyttöparven elämää, kun taloon tulee äitipuoli. Kirjassa kerrotaan tyttöjen sopeutumisesta uuteen tilanteeseen, heidän kesäsuunnitelmistaan, Margaretin perhetaustan selvittelystä...

Kirja on ihana! Tämä on kirjoitettu 1950-luvulla, jonne kirja myös tapahtumineen sijoittuu. Kirjassa on aitoa suomalaista nostalgiaa pikkukaupungin ja nuorten elämän kuvauksineen. Alunperin kirjasarja on ollut neliosainen, mutta joskus yläkouluaikanani Virtanen kirjoitti viidennen osan, ja joskus viime vuonna (?) ilmestyi vielä kuudeskin osa.

Luettuani tämän totesin, että nämä on kyllä aivan ihania kirjoja. Näyttää siltä, että pitää koko sarja lukea nyt, kun ekan osankin luin!

TESSA GRATTON: Veritaika

2011-12-08T19:20:00.000+02:00

Kaipasin jotain keveää luettavaa, ja tämä vaikutti sopivalta. Kirjan päähenkilö on Silla, joka ei usko isänsä voineen tappaa itseään ja vaimoaan. Silla jatkaa elämäänsä veljensä ja mummunsa kanssa, mutta ei ole enää oma itsensä eikä oikein pysty tragedian jälkeen nauttimaan elämästään.

Sitten Silla saa merkillisen kirjan, joka sisältää hänen isänsä muistiinpanoja omituisista taikaan liittyvistä asioista. Silla tajuaa, ettei hän todellakaan tiennyt ihan kaikkea isästään. Lisäksi naapuriin muuttaa kiintoisa poika, jonka kanssa Silla tutustuu.

Kirjassa vehtaillaan paljon veren kanssa, kuten nimestäkin voi päätellä. Kirjassa ei onneksi kuitenkaan revitellä millään tavalla ällösti, vaan kohdat on kirjoitettu kuitenkin tosi siististi. Olisin ehkä toivonut hiukan enemmän leppoisaa teiniromantiikkaa, jota kirjassa jonkin verran oli, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi...

Tämä oli kuitenkin oikein näppärä, kiva välipalakirja, jota oli viihdyttävä lukea.

LIZA MARKLUND: Panttivanki

2011-11-21T15:55:00.000+02:00

Minun oli tarkoitus lukea kaikki Annika Bengtzon -kirjat ennen tätä uutuutta. Se jäi kuitenkin kesken, enkä malttanut olla lukematta tätä jo nyt... No, voin toki lukea loput kirjat vielä tämän jälkeenkin. Se täytyy kuitenkin sanoa, että olin hiukan hukassa kun en muistanut oikein ollenkaan edellisten kirjojen vaiheita ja olin siksi hiukan ulalla Annikan elämästä.

Kirja on kaikkiaan yhdeksäs Annika-kirja, ja mielestäni selvästi erilainen kuin muut. Peruskaava säilyy, Annika joutuu tekemisiin vakavien rikosten kanssa. Mutta tällä kertaa ei lehtityönsä vuoksi: Annikan mies Thomas siepataan Keniassa muutamien muiden eurooppalaisten kanssa. Thomas joutuu panttivangiksi ja Annika joutuu seuraamaan tilannetta epätietoisena Tukholmassa.

Kirjassa on siis voimakkaampi pohjalataus, kun Annika on niin erilaisessa tilanteessa kuin edellisissä kirjoissa. Tässä teoksessa lehtityö on täysin toisarvoista. Toki lehden tapahtumia myös seurataan, mutta pääpaino on Annikan selviytymisessä vaikeassa tilanteessa.

Kirja eroaa edellisistä myös sikäli, että tässä kirjassa toisinaan tapahtumat kuvataan myös Thomasin kannalta. Siellä täällä koko kirjan halki on lyhyitä minä-muotoisia kuvauksia Thomasin hetkistä panttivankina.

Suhtautumiseni tähän kirjaan on tosi ristiriitainen. Toisaalta ahmin innostuneesti tätä, koska Annika-kirjat ovat jo pitkään olleet yksi lempisarjoistani. Mutta toisaalta minua ahdisti tämän synkkä pohjavire, ja kirja myös päättyi siten, että haluaisin lukea seuraavan kirjan heti. Minua kiinnostaa kovasti, miten Annikan tarina päättyy - seuraava kirja on kuulemma Marklundin mukaan viimeinen Annikasta kertova teos.

CASSANDRA CLARE: Luukaupunki

2011-11-18T19:29:00.001+02:00

Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun pohdiskelin tämän jatko-osia, joita en ole lukenut... En kuitenkaan muistanut mitään tämän kirjan tapahtumista, joten oli parempi tehdä pieni kertauslukukerta kuin hypätä suoraan kakkoseen.

Kirjan päähenkilö on Clary, teinityttö, jonka elämä on ollut hyvinkin tavallista. Kunnes hän tajuaa näkevänsä ihmisiä, joita muut eivät näe... Hän tapaa Jacen, joka on varjometsästäjä. Jace kertoo Clarylle asioista, joista tämä ei ole osannut edes uneksia: maailmassa elää monenlaisia olentoja, joita normaalisti pidetään vain satuolentoja - demoneja, vampyyreja, velhoja...

Kun Claryn äiti siepataan, ja asialla vaikuttaisi olleen joku ihan muu kuin ihminen, Clary tarvitsee Jacen apua. Samassa mylläkässä Clarylle selviää erinäisiä asioita perhehistoriasta.

Tämä kirjahan oli oikein hyvä! Mutta päättyy selvästi "kesken", niin että jatko-osassa tavataan... Kävin kirjakaupassa hypistelemässä tämän jatko-osia, mutta en jostain syystä halunnut niitä lukea. En tiedä miksi, tuntuu hölmöltä. Mutta ehkä pitäisi. Tätä lukiessa sai nimittäin ihan nauraakin!

MATHIAS MALZIEU: Sydämen mekaniikka

2011-11-16T12:44:00.000+02:00

Ranskassa asuessani katselin tätä kirjaa usein ja pohdoin, josko tämä olisi hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan päätynyt lukemaan tätä teosta, jonka nimi on alunperin muuten La Mechanique du coeur. Nyt kun se on käännetty suomeksi, totesin että jos nyt sitten luen vihdoinkin!

Kirjan päähenkilö on Jake, Edinburghissa 1800-luvulla syntynyt poika. Hän ei kuitenkaan ole kovin tavallinen, sillä hänen sydäntään on avustamassa vanha käkikello. Kun Jake syntyi, oli maailman kylmin päivä, ja hänen sydämensä oli jäässä. Siksi hänen kätilönsä laittoi sydämen tueksi Jakelle käkikellon, jonka tikityksen mukaan hänen sydämensä käy.

Jaken sydän on siksi heikko, joten hän ei saa kokea vahvoja tunteita, kaikkein viimeiseksi rakkautta, sillä silloin hänen sydämensä ei kestäisi ja käkikellon mekaniikka hajoaisi.

Mutta sitten Jake tapaa pienen tanssijatyttösen, joka saa hänen sydämensä ihan sekaisin.

Voi tämä oli jotenkin hirmuisen herttainen kirja! Tykkäsin tosi paljon. Tämä oli hyvin erikoinen tapaus, mutta hyvin kirjoitettu ja tämä tosiaankin herätti tunteita. Olen menossa keväällä Ranskaan, joten täytyy varmaan ostaa sieltä kaikki Malzieun teokset...

KRISTIN CASHORE: Syntymälahja

2011-11-13T10:57:00.000+02:00

Tarvitsin jotain takuuhyvää lukemista, joten nappasin hyllystä tämän kirjan, josta ensimmäisellä lukukerralla tykkäsin kovasti paljon. Luin sen nyt siis uudelleen.

Pikakertaus juonesta: päähenkilö on Katsa, nuori nainen jolla on arveluttava syntymälahja - hän on erinomainen tappaja. Katsan maailmassa jotkut ihmiset näet saavat syntymälahjan, jonkin taidon jossa he ovat voittamattomia. Lahjansa vuoksi Katsa on enonsa, kuningas Randan, talutushihnassa ja toimii hänen käskyläisenään.

Katsa on kuitenkin kyllästynyt ja päättää päästä vapaaksi kuninkaan vallasta. Siinä häntä auttaa merkillinen prinssi Po. Lisäksi heillä on yhteinen tavoite - selvittää kuka on siepannut Pon vaarin.

Kyllä tämä kirja edelleenkin oli tosi hyvä. Tykkään kovasti. Minusta tässä on kaikki kohdallaan: äksöniä, romantiikkaa, yllätyksiä, nerokas juonikuvio, haasteita ja ratkaisuja. Huippua!

CECELIA AHERN: Mitä huominen tuo tullessaan

2011-11-06T14:55:00.000+02:00

Ensiksi pitää huokaista, että oi, miten hyvä kirja tämä oli!

Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!

Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.

Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...

Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?

LISA UNGER: Kauniita valheita

2011-11-03T15:45:00.001+02:00

Tarvitsin uudelleenheränneessä lukuinnostuksessani lisää lukemista äkkiä, joten kaivoin omasta hyllystä tämän kirjan, jonka olen toki jo joskus lukenut. Muistin tykänneeni tästä kovin, joten lukaisin tämän. Olin näppärästi unohtanut suunnilleen kaiken, joten kirja oli kuin uusi lukukokemus!

Ridley on nuori nainen, jonka elämä erään lehtikuvan seurauksena joutuu sellaiseen myllerrykseen, ettei Ridley tiedä, miten päin olisi. Hän ei nimittäin enää tiedä kuka on ja mistä tulee, sillä tuntematon viestinlähettäjä kyseenalaistaa hänen perhetaustansa.

Ja Ridley ei arvaakaan, kuinka vaaralliseksi juttu muuttuu, kun hän alkaa tutkia omaa taustaansa. Sillä joku salaa jotain, minkä ei mistään hinnasta halua paljastuvan.

Tämä on tosi näppärä dekkari, ja oi, tässä oli sopivasti myös romantiikkaa! Kaiken kaikkiaan tämä oli siis oikein hyvä kirja. Ungerilla on omanlaisensa kirjoitustyyli, josta myöskin tykkään. Pitää muuten ehkä joskus lukea jotain muitakin kirjailijan kirjoja!

LINCOLN CHILD: Uusi Atlantis

2011-11-01T09:00:00.003+02:00

Kas niin, nyt on tämäkin opus luettu! Nyt on ilmeisesti sopiva hetki tälle scifijännitykselle, koska vielä ehkä jonkun voisi lukea. Childin Utopia taitaa olla ilmestynyt pokkarina, jos sen sitten seuraavaksi lukisi!

Kirjan päähenkilö on lääkäri Peter Crane, joka on saanut omituisen työtehtävän. Hänet on kutsuttu öljynporauslautta Storm Kingille hoitamaan sairastuneita. Mutta työtehtävä onkin pinnan alla - merenpohjassa on valtava tutkimuslaitos, joka tutkii merenpohjasta löytynyttä kummallista löytöä, jonka sanotaan olevan kauan sitten kadonnut Atlantiksen manner.

Laitoksella on kovin tarkat salassapitomääräykset ja turvatoimet. Ja kummallisinta on se, että valtava määrä ihmisiä on sairastunut. Oireet ovat erilaisia, mutta sairastuneita on paljon. Crane alkaa tutkia taudinaiheuttajaa, ja päätyy samalla tutkimaan muitakin asioita. Hiljaksiin hän tajuaa, että tutkimuslaitoksella mikään ei ole sitä miltä näyttää. Ja totuus on hurjan karmiva ja kylmänväreitä aiheuttava!

Luin tämän nyt siis toista kertaa, ja tykkäsin tästä ihan yhtä paljon nytkin. Muistin vielä joitain juttuja pääpiirteittäin, mutta silti lukeminen oli mielenkiintoista. Tässä on todella näppärästi hahmoteltu juoni, tykkään tosi paljon!

Tunnustus aikojen takaa

2011-10-31T10:21:00.003+02:00

Oi, vihdoin kun olen palannut takaisin blogini pariin, niin täällähän odotti ihana tunnustus! Kiitos suuresti, Maija!

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Tunnusta kahdeksan asiaa itsestäsi
3. Jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle ja käy kertomassa heille asiasta.

Jaha, tunnustuksia... Pistän nyt teeman mukaisesti kirja-aiheisia tunnustuksia siis!

1. En tiedä, mitä kirjoja omistan. Eilen mieheni sanoi minulle, että kellarissa on kaksi laatikollista kirjoja. Olin ihan äimänä, että mitä ihmettä, en minä mokomaa muistanut. Pitääpä käydä katsomassa, mitä siellä on... Olen myös joskus ostanut jonkun kirjan, joka minulla on jo ollut.

2. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kirjaa hyllyssä. Siihen on kaksi syytä: ensiksikin meillä on niin pieni asunto, että sinne mahtuu vain pikkuinen kirjahylly. Toiseksi meillä on 10-viikkoinen koiranpentu, joka syö kaiken, mitä näkee.

3. Pitkien lukutaukojen aikana tunnen kauhean huonoa omaatuntoa siitä, etten lue. Hölmöä, koska ei minulla ole mitään velvollisuutta lukea, jos ei huvita!

4. Hamstraan. Ostan toisinaan niin paljon kirjoja, että en ikinä varmaan ehdi lukea niitä kaikkia. Nyt tosin en ole ostanut juuri mitään, kun en ole lukenutkaan yhtään. Mutta sama meno jatkunee taas, kun olen päässyt kirjamaailmaan takaisin kiinni.

5. Siskoni perhe käyttää kirjahyllyjäni kirjastona. Olen tänään menossa käymään heillä, ja mukaan lähtee taas iloinen parikymmentä kirjaa heille luettavaksi!

6. Haistelen kirjoja ja räplään niitä. Kirjassa pitää olla hyvä tuoksu ja mukavan tuntuinen paperi!

7. Kirjoitin muksuna kirjoja. Toisin sanoen, minulla oli pieniä vihkoja täynnä kaikenlaisia satuja ja tarinoita, joskus jopa dekkari! (Sain siihen innoituksen Neiti Etsivistä.) Nämä kaikki teokseni ovat edelleen tallella. Ovat muuten tosi liikuttavia.

8. Haluaisin lukea paljon viisaita kirjoja, klassikoita, älykkäitä teoksia, nobel-voittajia, taiteellisia kirjoja. Mut aina ei jaksa - joskus hömppä on vaan niin paljon parempaa!

DOUGLAS PRESTON: Isku

2011-10-30T10:11:00.000+02:00

Kyllä on aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi lukenut! suorastaan hävettää. Mutta on ollut joku lukko, kertakaikkiaan mikään kirja ei ole kiinnostanut. Mutta eilen matkustin junalla viikonoppureissuun, ja kas - ostin kiskalta pokkarin matkaksi, ja lukea täräytin koko kirjan yhteen putkeen matkan aikana! hienoa, lukulukko on murrettu.

Kirja on siis tämä Isku. Vaikutti sopivan helpolta kirjalta, ja jotenkin kaipasin jotain pelottavaa. Prestonin kirjailijakaverin Lincoln Childin kirjat on olleet pissathousuun-materiaalia, joten päädyin koppaamaan tämän kirjan sitten luettavaksi. Ja hops, pelotti! Huippua!

Abbey on nuori tyttö, joka on hankkinut juuri kaukoputken ja tarkkailee taivasta iltapimeällä ystävänsä kanssa. Ja äkkiä taivaalla lentää kummallinen kirkas kapistus, meteoriitti! Se päätyy jonnekin Mainen rannikon vesiin. Abbey ryhtyy tutkimaan asiaa ja päättää etsiä pudonneen kappaleen. Ja hän järkyttyy pahasti.

Samaan aikaan entinen CIA-agentti tutkii omituisten radioaktiivisten kivien kaivosta Kambodzassa, ja hänkin järkyttyy. (Ja lukija kans.) Agentti tulee siihen tulokseen, että kaivos onkin tosi mätä juttu, ja kaikki johtaakin Mainen rannikolle pudonneeseen taivaankappaleeseen.... Ja huh, mihin tutkinnat johtavatkaan.

Kuva

Oi, tämä oli mainio kirja! Todella mielikuvituksellinen, luokittelisin johonkin trillerin ja scifin välimaastoon. Välillä jänskätti ihan kamalasti, että mihin tämä oikeen johtaakaan. Tykkäsin siis kovasti, ja nyt tekee mieli lukea lisää vastaavia! Aloitin Lincoln Childin kirjan Uusi Atlantis, jonka olen jo kyllä joskus lukenut, mutta se sopii passelisti tähän fiilikseen. Juhuu, olen taas lukukentillä mukana!

L.M. MONTGOMERY: Sininen linna

2011-10-02T11:28:00.000+03:00

Nyt onkin aikaa kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Mutta aloitetaan taas uudelleen!

Luin iltalukemisina Sinisen linnan, Montgomeryn aikuisille suunnatun teoksen. Tämä ei kuulu graduaineistooni, mutta olen nyt vähän montgomeryhöyryinen, joten tuli tämäkin luettua. Ja onneksi tuli, sillä tämähän oli aivan ihana!

Kirjan päähenkilö on Valancy, toivottomaksi vanhaksipiiaksi sanottu, harmaa, mitäänsanomaton tyttö. Hänen sukunsa sortaa Valancya, kaikki sanovat mitä hänen pitäisi tehdä. Ja Valancy tottelee, on kiltti, kuuntelee kaiken inhottavan mitä hänelle sanotaan. Ainoa asia joka hänet pitää järjissään, on hänen haaveensa Sinisestä linnasta, ihanasta paikasta jossa hän olisi jotain muuta kuin käskytetty vanhapiika.

Mutta sitten hänen elämänsä muuttuu: hän kuulee olevansa kuolemansairas. Lääkäri kertoo, ettei hän elä enää pitkään. Ja Valancy ryhtyy miettimään, miten hän haluaa viimeiset hetkensä käyttää. Hän toteaa, että nyt on aika vihdoinkin elää!

Ja Valancy ryhtyy sanomaan vastaan, tekemään mitä tykkää, hankkiutuu töihin, keskustelee epämääräisen Barney Snaithin kanssa... Ja suku ja kylän väki järkyttyy syvästi: mikä Valancyyn on oikein mennyt?

Tämä oli kerrassaan ihana kirja, huokailin kovasti lukiessani. Ehdottomasti jyräsi suosikkeihini tämäkin kirja, niiiiiin ihana!

L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

2011-09-07T17:54:00.000+03:00

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja

2011-08-28T19:50:00.000+03:00

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämän kirjan luin.

Ei vaan. Tämä oli todella mainio kirjatuttavuus! Ihan huippu, voisin vallan sanoa.

Kirja kertoo Mielensäpahoittajasta, joka on 8-kymppinen vanha jäärä. Hän kertoo asioista niin kuin ne ovat. Nykymaailmassa on kovin paljon omituisia asioita ja ihmisiä, jotka tekevät typeriä asioita. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monenlaisista syistä: ei ole kyllä hyvä, kun sataa lunta - joutuu kovin lapioimaan lunta. Ja voi hyvänen aika näitä nykyajan joulunviettotapoja! Vähemmästäkin mielensä pahoittaa...

Äkkiseltään nauratti: hassu tyyppi tämä vanha patu. Mutta sitten tajusin, että aika monessa asiassa hän puhuu ihan järkeä...

Kirja oli ihan loistava, kannattaa tutustua. Tätä ei olisi malttanut laskea kädestään!

LIZA MARKLUND: Uhatut

2011-08-25T11:28:00.000+03:00

Marklundin lukeminen jatkuu, mutta tähän väliin luinkin bengtzon-sarjaan kuulumattoman kirjan.

Kirja kertoo Maria Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Ensin mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Hiljaa mukaan hiipii kuitenkin viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. He saavat lapsen, mutta perhe-elämä ei onnistu. He eroavat, mutta mies alkaa vainota Mariaa.

Maria yrittää elää normaalia elämää, rakastuu uudelleen, menee naimisiin, saa toisen lapsen. Mutta mies vainoaa häntä edelleen, pahoinpitelee, yrittää tappaa.

Marian ja hänen perheensä on kadottava maan alle. Niinpä he joutuvat kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu, lasten kehitys vaarantuu, mielenterveys reistailee. Tarina on kuitenkin kauheudestaan huolimatta selviytymistarina, onneksi. Muuten tämä olisi liian hirveää luettavaa.

Tarina nimittäin perustuu todelliseen henkilöön. Kirjasta on itse asiassa käyty kovasti keskusteluakin, se on aiheuttanut paljon kohua, sillä kirjaa on sanottu tositarinaksi, vaikka monia asioita on muuteltu. Kirjailija selittää muutosten johtuvan siitä, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa perheen suojelemiseksi.

Kirjalla on myös jatko-osa, Turvapaikka. Lisäksi Maria Eriksson - mikä hänen nimensä tosiasiassa lieneekään - on kirjoittanut itsekin vielä yhden kirjan, joka on nimeltään muistaakseni Mian tarina.

joka tapauksessa kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta. Kirjaa lukiessa tulin vihaiseksi - miksi Maria ei saanut elää tavallista elämää perheensä kanssa? Miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota toisen ihmisen elämä?

Kuva

LIZA MARKLUND: Prime time

2011-08-23T11:22:00.000+03:00

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

LIZA MARKLUND: Paratiisi

2011-08-22T11:22:00.000+03:00

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

Kuva

LIZA MARKLUND: Studio Sex

2011-08-15T15:44:00.000+03:00

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

2011-08-14T13:45:00.000+03:00

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

2011-08-13T12:01:00.000+03:00

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

AMÉLIE NOTHOMB: Samuraisyleily

2011-08-12T09:29:00.000+03:00

Luin tämän kirjan ranskaksi viime syksynä (siitä ei ole blogitekstiä, muuten). Nyt bongasin tämän suomeksi, joten totta kai tähän piti tutustua myös suomenkielisenä!

Ranskaksi tätä lukiessani kielitaitoni ei ollut vielä kovin varma, joten nyt sain tästä paljon enemmän irti. Tietenkin suomeksi on helpompi lukea.

Kirja kertoo kaksikymppisestä Améliesta, joka asuu Tokiossa. Hän on belgialainen, mutta on lapsena asunut viisivuotiaaksi Japanissa. Nyt hän on palannut ja tahtoo oppia japania. Helpoin tapa oppia japania on opettaa ranskaa, joten hän hankkii oppilaakseen nuoren miehen nimeltä Rinri.

He tutustuvat ja ehkä rakastuvatkin hiukan. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja törmäilevät jatkuvasti kulttuurieroihin. Kielessä, ruuassa ja käytöstavoissa on eroja, jotka aiheuttavat paljon hassuja ja nolojakin tilanteita.

Amélie Nothomb on loistava kirjailija, ja tämä kirja kuvaa loistavasti kulttuurieroja. Tykkäsin kovasti, tämä on helppo lukea (ainakin suomeksi...) mutta silti hyvinkin moniulotteinen opus.

DEBBIE BLISS: Neulojan vuosi

2011-07-26T10:28:00.000+03:00

Nyt kirjoitankin tänne erilaisesta kirjasta, nimittäin käsityökirjasta. Lukutahtini on hidastunut ihan hirveästi, kun olen vain neulonut hullun lailla tässä viime aikoina. Siksipä neulekirjat onkin melkein ainoita juttuja, mitä tässä olen lueskellut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Päätin kirjoittaa tästä kirjasta tännekin, koska se on niin kertakaikkisen ihana! Tässä kirjassa on 52 pientä neuleprojektia, vuoden jokaiselle viikolle oma. Ne on jaettu vuodenaikojen mukaan. En toki aio kaikkia juttuja tehdä, mutta kirjassa on vaikka kuinka monta sellaista työtä, jotka haluaisin mieluimmin aloittaa heti...

Minulle kuvat on neulekirjoissa tosi tärkeä asia. Ja tässä kirjassa kuvat onkin täydellisiä: pastellisävyisiä, lempeitä ja suloisia. Kirjaa tekee ihan mieli vaan vaikka katsella. Tämän kirjan tunnelma on siis ihan täydellinen!

Käsityöihmiset (onko täällä teitä?), tutustukaa ihmeessä tähän aarteeseen!

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Deathly Hallows

2011-07-25T10:27:00.000+03:00

Kävin katsomassa viimeisen Potter-leffan. En ole niitä kovin innokkaasti katsonut, viimeksi näin kai nelosen. Mutta lähdin kuitenkin kaverini kanssa katsomaan sitten tätä leffaa, onhan se viimeinen koko sarjasta.

Kirjan olen lukenut vain kerran, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Ja leffassa tajusin, etten muistanut kirjasta yhtään mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olin ihan pihalla koko ajan ("kuka toi on? mikä juttu tää on? mitä täällä tapahtuu?!") joten tulin sitten siihen tulokseen, että täytyy lukea tämä kirja nyt sitten uudelleen.

Tartuin englanninkieliseen versioon, jota olikin oikein mukava lukea. En tässä nyt juonesta sen enempää höpöttele - Harryn on siis käytävä viimeinen taistelu Voldemortia vastaan, ja kirja onkin tosi tummasävyinen ja tapahtumarikas, välillä suorastaan liian jännittävä...

Mielestäni tämä ei ole kyllä lastenkirjallisuutta enää, ei ainakaan pienten lasten. Meininki on nimittäin jo aika hurjaa, ja porukkaa kaatuu kuin heinää taistelujen tuoksinassa. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan loppua, koska muistin lopun tapahtumat. Onneksi, sillä muuten kirja olisi voinut olla liiankin raskasta luettavaa.

No juu, kyllä nämä Potterit on vaan huikeita kirjoja. Tekis mieli lukea taas uudestaan koko sarja. Minun on pitänyt tehdä niin jo ties kuinka monta kertaa. Jos nyt sitten? Ekan osanhan luin tuossa ihan joku aika sitten englanniksi keväällä, jos nyt sitten jatkaisi kakkosesta. Ei se haittaa, että olen lukenut jo vikan osan, heh.

ENID BLYTON: Seikkailujen saari

2011-07-17T12:33:00.000+03:00

Tämä kirja on varsinainen nostalgiapläjäys. Blyton oli tosiaan yksi lempikirjailijoistani kun olin pieni. Muistan, kuinka olin sanonut äidille, että haluaisin kovasti tämän kirjan omaksi. Ja kerran äiti sitten toi minulle tämän kirjan, ja voin kertoa, että se oli älyttömän hienoa!

Tämä on ensimmäinen osa Blytonin Seikkailu-sarjaa. Kirjassa neljä lasta, sisarukset Dinah ja Filip sekä sisarukset Jack ja Anne tutustuvat toisiinsa. He viettävät kesää Tyrskyrannassa, tuulisella merenrannalla. Ja heidän ensimmäinen seikkailunsa alkaa, kun merellä näkyy outoja valoja ja läheinen saari vaikuttaa kummalliselta paikalta...

Luin tämän yhdessä hujauksessa ja voi miten nostalgista! Nämä oli niin ihania silloin lapsena. Ei näistä tietenkään enää saa samalla tavalla irti, mutta oli tämä aika ihana lukea - varsinkin, kun olin jo unohtanut aika paljon juonesta, joten löysin tämän ikään kuin uudelleen...

Tekis mieli mennä kirjastosta noutamaan vähän lisää lapsuuden klassikoita!

KATE JACOBS: Lankakaupan talvi

2011-07-15T08:42:00.000+03:00

Tässä on nyt toistaiseksi viimeinen osa näistä Lankakauppa-kirjoista.

Tämä kirja jatkaa edelleenkin kahden edellisen teoksen tarinaa. Kirjassa seurataan Dakotan ja muidenkin neulekerholaisten elämää. Tässä kirjassa on talviaika, kuten nimikin kertoo. Kirjassa vietetään joulua ja hanukkaa (näissä kirjoissa on juutalaisia hahmoja aika paljon!).

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa. MInusta on kuitenkin harmi, että itse lankakauppa, joka ekan kirjan keskiössä oli, ei ole näissä kahdessa jälkimmäisessä ollut ollenkaan niin keskeisessä roolissa. Tietenkin tässäkin kirjassa neulotaan, mutta enemmänkin nämä kaksi jälkimmäistä kirjaa ovat siirtyneet tarkkailemaan päähenkilöiden muuta elämää ja neulekerho on vain sivujuttu.

Eipä siinä, olihan tämäkin oikein viihdyttävä ja kivasti kirjoitettu teos. Toivon kyllä, että kirjailija jatkaisi vielä tarinaa. Joskaan en ole ihan varma, mihin nämä kirjat oikein mahtaisivat johtaa loppujen lopuksi, ettei tarina alkaisi toistaa itseään...

KATE JACOBS: Lankakaupan tyttö

2011-07-10T22:41:00.000+03:00

Luin nyt tämän jatko-osan Pienelle lankakaupalle. Olen nyt tosiaan ihan neuleiden maailmassa - olen itse tikuttanut tässä yhden neuletakin ja sukkiakin on tulollaan. Siksi nämä kirjat on hauskaa välilukemista...

Tosiaankin, tässä kirjassa jatkuu ekasta osasta tuttujen henkilöiden elämän seuranta. Ensimmäisen kirjan lopusta on kulunut viisi vuotta, ja ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. Dakota on nyt täysi-ikäinen, omaa suuntaansa etsivä ja välillä hukassakin oleva nuori nainen. Eivätkä muidenkaan neulekerholaisten elämät ole menneet aivan niin auvoisesti kuin he ehkä toivoivat.

Mutta neuloessa on hyvä pysähtyä ja ottaa pieni tauko erkielämän pulmista. Neulekerho jatkaa toimintaansa, ja tässä kirjassa osa kerholaisista matkustaa Italiaan saakka etsimään onneaan ja tulevaisuutta.

Tykkäsin tästä kirjasta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. Ei nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hirmu kivaa lukemista neuleihmisille (ja miksei muillekin). Aloitin äsken kolmannen osankin. Nämä näyttää nyt olevan hetkellisesti ainoita kirjoja, joita jaksan lukea kun olen neulonut ranteeni solmulle...

Toivottavasti epäsäännöllinen postaustahtini ei häiritse! Joskus vaan on semmoisia hetkiä, että ei vaan ehdi, niin kuin kaikki varmaan tietävät itsekin.

KATE JACOBS: Pieni lankakauppa

2011-07-05T09:35:00.000+03:00

Tämä minun on pitänyt jo pitkään lukea, sillä kirjaan on ilmestynyt jo kaksi jatko-osaakin, jotka on myös suomennettu. Nyt sain siskoltani lainaan kaikki kolme, ja tämä ensimmäinen menikin ihan hujauksessa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti pienestä lankakaupasta New Yorkissa. Kauppaa pitävät Walker ja tytär. Georgia Walker on 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti, sillä lapsen isä jätti heidät ennen kuin tyttö oli ehtinyt edes syntyä. Georgia hankkii toimeentulonsa pikku lankakaupallaan, sillä neuleet ovat hänelle rakas harrastus.

Kaupassa on myös alkanut kokoontua pieni neulekerho, aina perjantai-iltaisin. Siellä Georgia ja Dakota-tytär tutustuvat mitä erilaisempiin ihmisiin, joilla on kullakin omat tarinansa ja salaisuutensa kerrottavanaan ja salattavanaan. Lisäksi soppaan sekoittuu Dakotan isä, joka on ilmestynyt takaisin kuvioihin ja haluaa tavata tyttärensä.

Kirja oli oikein viihdyttävä, sillä viihderomaanihan tämä onkin. Kuitenkin neuleihmiselle tämä oli varsin ilahduttava tapaus, sillä neuleet ovat oleellisessa osassa, niitä kuvaillaan ja onpa kirjassa yksi helppo neuleohjekin.

Onneksi nuo jatko-osat on tuossa oitis aloitettavina, niiden kimppuun siis piakkoin (mutta neulon ensin yhden sukan valmiiksi).

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

2011-07-03T13:14:00.000+03:00

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

2011-07-01T13:14:00.000+03:00

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

2011-06-21T14:34:00.000+03:00

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

2011-06-20T22:36:00.000+03:00

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

Juhlapäivä!

2011-06-12T15:57:00.000+03:00

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.

Saa onnitella! :)

(Kuva)

Harlekiineista

2011-06-11T10:46:00.000+03:00

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä!

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

HARLAN COBEN: Tell No One

2011-06-10T22:24:00.000+03:00

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

LESLEY PEARSE: Stolen

2011-06-09T17:08:00.000+03:00

Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi!

KAISA IKOLA: Oikein nurin

2011-06-03T15:59:00.000+03:00

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

2011-06-01T22:18:00.000+03:00

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?

TRUDI CANAVAN: The magicians' Guild

2011-05-31T12:19:00.001+03:00

Luin kirjakaupan myyjän suosituksesta tämän minulle ennestään ihan vieraan kirjailijan teoksen nimeltä The Magicians' Guild.

Kirja kertoo Soneasta, joka on katutyttö Imardinin kaupungissa. Eräänä päivänä kaupungin velhot tekevät slummeissa Puhdistusta, ja eräs poika loukkaantuu kahinoissa. Sonea raivostuu, ja heittää erästä velhoa kivellä. Kivi lähteekin hänen kädestään yllättävällä voimalla ja tyrmää velhon.

Äkkiä Sonean elämä muuttuu, sillä hän tajuaa omaavansa Magiaa. Hän ei olekaan tavallinen tyttö, vaan vapaalla jalalla oleva kouluttamaton velho, jonka Velhokilta tahtoo saada käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Sonea päätyy pakomatkalle.

Kysymykseksi jää, onko pakeneminen viisasta. Sillä velhot tietävät jotain, mitä Sonea ei: jos Soneaa ei kouluteta käyttämään Magiaa, se tuhoaa Sonean itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös kaiken ympärillä olevan.

Tykkäsin kirjasta, joskaan ei siitä mikään uusi suosikki tullut. Loppua kohden tämä kuitenkin parani huimasti, ja haluan kyllä ehdottomasti lukea kirjan kaksi jatko-osaa.

(Grääh, pahuksen Blogger, tekstit hyppii miten sattuu!!)

EMILY BRONTË: Wuthering Heights

2011-05-29T10:57:00.000+03:00

Luin pitkästä aikaa blogini nimikkokirjan, Humisevan harjun! Tällä kertaa luin sen ensimmäistä kertaa englanniksi.

Pakko muuten mainita, että olen tässä vuoden mittaan kerännyt kaunista kirjasarjaa. Tosin vasta viisi kirjaa, mutta silti... Kyseessä on Collector's Library, johon kuuluu klassikkokirjoja. Itselläni on tämä Wuthering Heights, toisen Brontën Jane Eyre, Austenin Pride and Prejudice, Northanger Abbey sekä Sense and Sensibility. Aion kyllä kerätä näitä lisääkin! Ovat kooltaan pienempiä kuin pokkarit, kovakantisia, merkkinauhalla ja kullatuilla sivunsyrjillä varustettuja super-kauniita painoksia, jotka näyttää hyllyssä ihanilta, ja joita on ilo lukea.

Tämän mainostuksen jälkeen itse kirjaan. Tosiaan, tämä on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Humiseva harju on rakkaustarina, mutta ei kovin onnellinen sellainen, vaan päinvastoin se näyttää rakkauden nurjan puolen. Mutta silti jotenkin niin romanttisesti!

Tarina alkaa, kun minäkertoja, Lockwood vuokraa talon nimeltä Thrushcross Grange (suom. Rastaslaakso). Hän menee tapaamaan vuokranantajaansa herra Heathcliffia Humisevaan harjuun. Talossa asuu omituinen pikkujoukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus ja onneton rakkaustarina. Lockwood kyselee talonsa kodinhoitajalta näistä ihmisistä, ja Ellen Dean alkaa kertoa tarinaa Heathcliffista ja Catherinesta, jotka lapsina olivat ystävät, mutta jotka eivät ikinä päätyneet onnellisesti yhteen. Asiat menivät aikanaan ihan nurin, ja onnettoman rakkauden seuraukset piinaavat vielä jälkipolveakin.

Tarina koostuu siis kehyskertomuksesta, jossa Lockwood kertoo nykyisyydestä. Ellen Dean kertoo Lockwoodille tarinaa, johon sisältyy toisinaan vielä jonkun toisen kertomia asioita. Aluksi tämä voi tuntua hieman monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi tämä on hurjan toimiva rakenne.

Heathcliff on tumma ja synkkä hahmo, koditon ja perheetön orpo, jota ei hyväksytä epämääräisen taustansa takia. Cathy on itsekäs ja äkkipikainen tyttö. Hahmot eivät siis vaikuta mitenkään erityisen kivoilta, mutta hitto vie miten upea tarina näiden hahmojen ympärille onkaan punottu! Jännä juttu on se, että minäkertoja Lockwood on itse asiassa ihan sivuhenkilö, hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja hän itse asiassa esiintyy kirjassa aika vähän. Onhan hän lähinnä kuuntelijan osassa, ja pääosassa onkin oikeastaan Humiseva harju, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoittuvat.

Kyllä, tämä on yksi suosikeistani. Ja voi miten paljon parempi tämä olikaan vielä näin alkukielellä luettuna! Englanniksi tässä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että välillä oli ymmärtämisvaikeuksia, kun maalaiset palvelijat puhuivat aika pahuksen leveää murretta. Mutta se ei varsinaisesti haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä.

Tämä on ihana, ihana kirja.

MAGGIE STIEFVATER: Ballad

2011-05-27T20:41:00.000+03:00

Kirjakauppaan oli putkahtanut tämä Stiefvaterin uusin, joka on jatko-osa Lament-kirjalle, jonka luin tuossa joskus. En oikeastaan muistanut sarjan ekasta osasta mitään, kun tätä aloitin, mutta hyvin tämän lukeminen silti lähti luistamaan. Stiefvater on näppärä kirjoittaja!

Tämän kirjan päähenkilö on James, edellisen osan Dee-tytön paras ystävä. Dee on toki myös mukana tässä kirjassa, mutta ihan selvästi sivuroolissa. James on säkkipilliä soittava, viehättävän ironinen ja huumorintajuinen tyyppi. Hän on muuten todella aito henkilöhahmo! James on aloittanut uuden koulun, johon hän nyt yrittää asettua.

Hän tapaa Nuala-tytön, joka on jotenkin outo - hänellä taitaa olla jotain tekemistä keijumaailman kanssa! Ja muistutuksena - näiden kirjojen keijut eivät ole mitään kauhean ihania hahmoja aina... Nualan ja Jamesin tiet risteävät jatkuvasti, ja he tutustuvat, vaikka James ei haluaisi olla missään tekemisissä keijujen jälkeen edellisen kesän tapahtumien jälkeen.

Tykkäsin tästä kirjasta, tämä oli kiva nopea välipala. Tämä ei ole niin hyvä kuin Väristys, mutta oikein kelpo nuortenkirja kuitenkin. Stiefvater on taitava henkilöhahmojen luoja, minusta tässä kirjassa parasta antia oli nimenomaan päähenkilön eheys ja aitous.

JASPER FFORDE: The Eyre Affair

2011-05-25T10:40:00.001+03:00

Tähän kirjaan sain vinkin kirjakaupan myyjältä, kuten viime aikoina useampaankin teokseen. takakannen luettuani totesin, että eihän tämä voi olla huono! Kirjassa nimittäin sivutaan kovasti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania.

Jasper Fforde on luonut omalaatuisen vaihtoehtohistorian, jonka vuodessa 1985 Thursday Next (hehe) on kirjallisuusetsivä. Sillä rikolliset ovat keksineet mainion tavan tehdä pahaa - he ryöstävät kirjojen henkilöitä. Thursday tarttuu toimeen ja alkaa metsästää pahantekijää, Acheron Hadesta. Kirjassa viritellään pitkään päätapahtumaa, Jane Eyren ryöstöä. Mitä olisi kotiopettajattaren romaani ilman Jane Eyreä? No just, ei juuri mitään. Kaikki vaan pyörisivät ympäriinsä aika tarkoituksettomina.

Siispä Hades on saatava kiinni ja Jane takaisin kirjaan. Tämä vaatii hurjia ponnisteluja Thursdaylta, sillä hän tekee matkan Thornfieldiin, ja tapaa mm. ihanan Rochesterin!

Tämä oli aika huikea kirja. Fforden luoma tarina on kaikenkaikkiaan ihan käsittämättömän mielikuvituksellinen, ja intertekstuaaliset viittaukset ovat herkkua. Kirjan takakannessa lukeva Daily Telegraphin sitaatti kertonee kaiken tarpeellisen:

Forget the rules of time, space and reality; just sit back and enjoy the adventure.

Tässä kirjassa siis mikään ei ole mahdotonta. Kannattaa tutustua, varsinkin jos tykkää Kotiopettajattaren romaanista!

KEN FOLLETT: The Pillars of The Earth

2011-05-22T17:42:00.000+03:00

Muutaman päivän blogihiljaisuus on johtunut tästä tiiliskivestä, jonka sain hetki sitten loppuun. Huh! Kyseessä on siis Ken Follettin melkein 1100-sivuinen järkäle, jonka luin englanniksi. Tämä on myös suomennettu nimellä Taivaan pilarit.

Teos sijoittuu Englantiin kuvitteelliselle Kingsbridgen paikkakunnalle 1100-luvulle ja käsittää noin viidenkymmenen vuoden ajanjakson. Ei ihme että sivuja on siis kertynyt, sillä ajanjakso on pitkä ja tapahtumarikas!

Päähenkilöitä on useita. Munkkiluostarin priori Philip on mukana kirjan keskiössä alusta loppuun asti. Myös Tom Builderin perheen vaiheita seurataan myöskin koko kirjan ajan. Oikeastaan koko kirjan päähenkilöksi nousee mielestäni Jack, joka kirjan alussa on 11-vuotias. Kirjassa seurataan Kingsbridgen katedraalin valmistumista. Työ lähtee tyhjästä, ja lopulta Kingsbridgestä kasvaa vilkas katedraalikaupunki.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani kävin vähän Wikipediasta syynäämässä, mistä tämä katedraalikaupunki oikein löytyy. Mutta kuten sanoin, ei sitä todellisuudessa ole olemassa. Tämä yllätti minut, ja se kertoo ehkä siitä, että kirja on hurjan todellisentuntuinen.

Harvoin sitä lukee kuitenkaan näin valtavia kirjoja. Käsittämätöntä on se, että tätä jaksoi aina vaan lukea ja lukea eteenpäin, vaikka aina vaan oli hirveästi sivuja jäljellä! Tämä oli yksinkertaisesti todella loistava kirja. Hommasin jo jatko-osankin, joka sijoittuu tosin 200 vuotta myöhemmäs, mutta samaan kaupunkiin. Sitäpä siis lukemaan, tosin ehkä vasta jonkun ajan päästä. Ettei tule "keskiaikainen Englanti" -yliannostusta!

GUILLAUME MUSSO: Seras-tu là?

2011-05-17T14:43:00.001+03:00

Jatkoinkin suoraan seuraavaan Musson kirjaan. Tämä ei yllättänyt - oli juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla!

Kirjan päähenkilö on Elliott, amerikkalainen lääkäri. Nuorena hän rakasti Ilena-nimistä naista, mutta heidän ollessaan kolmekymppisiä Ilena kuoli ja Elliott jäi yksin. Nyt Elliott on kuusikymmentä ja sairas. Hänen ainoa toiveensa on nähdä Ilena vielä kerran, mutta se on mahdotonta.

Vai onko? Mitä jos elämä tarjoaisi uuden mahdollisuuden, tilanteen muuttaa oma historiansa? Millaisia ratkaisuja silloin voisi tehdä? Ja ennen kaikkea - miten osata toimia niin, että kaikki muuttuisi paremmaksi?

Kirja leikittelee aikamatkustuksen teemoilla. Elliott saa tilaisuuden palata menneeseensä, tapaamaan itseään kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta historiaa ei ole helppo muuttaa parempaan suuntaan, vaan pitää tehdä uhrauksia.

Tämä vetäisi minut mukaansa, ja luinkin tämän ihan hetkessä. Harmi ettei kotona ole valmiina enempää Musson kirjoja...

GUILLAUME MUSSO: Que serais-je sans toi?

2011-05-16T12:33:00.000+03:00

Guillaume Mussosta on vaarassa tulla yksi viihdekirjailijasuosikeistani! Tämä oli tosin vasta toinen hänen kirjansa, jonka luin. Mutta molemmat lukemani ovat olleet oikein kelpo opuksia, eivät ehkä mitään älyllisiä teoksia, mutta niissä on mielestäni mukavia juonenpiirteitä ja sellaisia viehättäviä oivalluksia.

Tämä kirja kertoo Martinista, ranskalaisesta miehestä, sekä Gabriellesta, amerikkalaisesta naisesta. He tutustuivat nuorina, mutta heidän tiensä johtivat erilleen jo lyhyen ajan päästä, sattumien oikusta. Gabrielle on yksin elämässään - hänellä ei ole ketään läheistä. Kiinnostavaa on se, että Martinista on tullut poliisi, kun taas Gabriellen isä on mestarivaras, jota Martin yrittää tarmokkaasti saada kiinni. Kun Gabrielle ei voi valita heistä vain toista, alkaa monimutkainen tapahtumien ketju, joka muuttaa heidän kaikkien elämän.

Tämä oli oikein kiva kirja! Mussot eivät ole liian vaikeita lukea ranskaksi, vaan päinvastoin tosi helppoa kieltä ja sanastokaan ei ole vaikeaa. Näistä tulee hyvä mieli, tykkään kovasti. Minun on varmaan hamstrattava kaikki Musson kirjat ennen Suomeen paluuta.

(Blogger muuten kenkkuaa ihan hirveästi, tekstin asettelu on melkein mahdotonta, argh!)

MARY ANN SHAFFER ja ANNIE BARROWS: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society

2011-05-15T19:28:00.000+03:00

Mitä kätkeytyykään tällaisen nimihirviön omaavan kirjan taakse? No aivan ihana teos! Tämä on suomennettu nimellä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

Olen tiennyt tämän kirjan olemassaolosta jo pitkään, mutta en vain ole siihen tarttunut. Nyt kuitenkin olin paikallisessa kirjakaupassa ja jutustelin yhden myyjän kanssa. Oli selvästi sukulaissielu, sillä höpistiin pitkään kirjoista, ja kyselinkin häneltä vähän vinkkejä. Hän ehdotti tätä, ja sanoi että tämä on loistava. Uskoin ja ostin.

Tapahtuma-aika on ihan vähän toisen maailmansodan jälkeen, 1946 ja paikkana Englanti. Kirjan päähenkilö on Juliet, kirjailija jolta puuttuu aihe. Eräänä päivänä hän saa tuntemattomalta mieheltä kirjeen. Mies on Guernseyn saarelainen (Guernsey on kanaalisaari lähellä Ranskan rannikkoa), yksi saaren kirjallisen piirin perustajista. Juliet kiinnostuu saaresta ja saarelaisten elämästä saksalaismiehityksen aikana, ja alkaa kirjeenvaihtoon saarelaisten kanssa.

Kirja koostuu kokonaan kirjeistä, mutta rakenne on silti selkeä ja ehjä ja kaikki oleellinen selviää kirjeistä. Kirjeissä saarelaiset kertovat kokemuksistaan, joten tarina liikkuu kahdessa ajassa - sodan aikana sekä samalla myös kirjan nykyisyydessä.

Tykkäsin tästä kovasti. Kirja oli leppeää luettavaa, helppo lukea englanniksikin. Tarina oli herttainen ja koskettava. Tämä kirja on todellinen hyvän mielen kirja, se sai monesti hymyn huulilleni. Tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten sana mukava. Taitavasti kirjoitettu, ihana kirja!

ALEX FLINN: Beastly

2011-05-15T01:19:00.000+03:00

Menin tänään kirjakauppaan etsimään jotain hyvää luettavaa (no ihanko totta, tämä oli uutta). Alkaa olla ongelmia, kun olen kolunnut kirjakaupan englanninkielisen osaston jo aika tehokkaasti läpi... Mutta fantasiahyllystä löysin tämän opuksen.

Kyle on täyellinen poika. Komea, suosittu ja rikas. Hän ei kuitenkaan ole erityisen mukava tapaus, vaan pinnallinen ja ilkeä rumina tai mitättöminä pitämilleen ihmisille.

Mitä tapahtuukaan? Kylen elämä New Yorkissa muuttuu saduksi. Mutta ei kivaksi tarinaksi, vaan ihan rehelliseksi hirviökertomukseksi. Sillä Kylen touhuun kyllästynyt noita muuttaa hänet hirviöksi, ja kiroukselta hänet voi pelastaa vain tosirakkauden suudelma.

Siirappista, eikö? Jo nähtyä, eikö? Kyllä, mutta varsin raikkaasti uutena toteutuksena, nykymaailmassa, hirviön silmin nähtynä. Luin tämän parissa tunnissa katsoessani Euroviisuja (pitäähän ne nähdä, mutta samalla on pakko tehdä jotain muuta, ettei ihan hulluksi tule).

Tämä oli helppo lukea ja viihdyttävä. Oli tässä toki joitakin epäkohtia, kuten satunnainen epäuskottavuus, mutta en sitä sen enempää ajatellut kun fantasia nyt aika usein on jotain, mitä ei ihan joka päivä tapahdu... Välillä kuitenkin tuntui, että kirjailija oli joutunut tekemään vähän outoja ratkaisuja saadakseen tämän pysymään tutun Kaunotar ja hirviö -sadun raameissa.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin täydellistä lauantailukemista! Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jos sen jossain vaiheessa vaikka katsoisin.

DAVID NICHOLLS: One Day

2011-05-13T22:38:00.000+03:00

Ostin tämän kirjan jo varmaan joku pari kuukautta sitten, aloitin sitä ja se jäi jostain syystä kesken. Nyt kuitenkin olen ottanut projektiksi lukea kesken olevia kirjoja pois alta täällä Ranskassa kun vielä ollaan - luetut kirjat pakkaan suoraan jo matkalaukkuun odottamaan kesäkuun puoliväliä, jolloin matkataan takaisin Suomeen.

One Day kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka tapaavat valmistumisensa jälkeisenä iltana heinäkuussa 1988. He viettävät yön yhdessä, ja aamulla heidän tiensä vievät eri suuntiin. Mutta mitä tapahtuu samana päivänä, heinäkuun 15., vuoden jälkeen? Viiden vuoden jälkeen? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen?

Nicholls on koostanut kirjansa omaperäisesti. Sillä kirja koostuu kahdestakymmenestä heinäkuun 15. päivästä. Miten Emman ja Dexterin elämät kehittyvät ja muuttuvat ajan kuluessa...

Kirjan rakenne on erikoinen, mutta toimiva. Rakenne ei ole varmasti ollut helppo kirjailijalle - jokaisen luvun jälkeen kun jää vuosi väliä, ja silti tarinan pitää pysyä ehjänä. Ja Nicholls onnistuu erinomaisesti - tarina on eheä ja kokonainen, eikä tyhjiä aukkoja jää. Sen sijaan jännitys pysyy hyvin, sillä jokaisen luvun jälkeen olisi halunnut kuulla vielä vähän lisää siitä, mitä sitten tapahtui. Sen sijaan tapahtumat hyppäävät suoraan vuoden eteenpäin, mutta siten, että kaikki oleellinen tapahtunut selviää lukijalle rivien välistä.

Tämä kirja oli hurjan kaunis ja surullinenkin. Välillä toivoin kovasti, että asiat olisivat menneet toisin! Tämä oli todella tunteita herättävä opus, ja henkilöhahmot niin elävän tuntuisia, että tuntui kuin olisin itse ollut kirjassa mukana, kärpäsenä katossa... Tämä oli kirja ystävyydestä ja rakkaudesta, surullisista puolistaankin huolimatta todella lohdullinen.

Kirja on ilmestymässä suomeksi Otavalta kesäkuussa, nimellä Sinä päivänä. Lisäksi kirjasta on tekeillä elokuva.

HARPER LEE: To Kill A Mockingbird

2011-05-12T10:15:00.002+03:00

Olen pitkään suunnitellut lukevani tämän Pulitzerinkin voittaneen klassikon (suomeksi Kuin surmaisi satakielen). Nyt löysin kirjakaupasta ihan hirmu kauniin version, josta kuva tuossa vieressä... Minusta tuo kansi on jotenkin aivan hurmaava.

Kirja tapahtuu alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla, ja kertojana on pieni poikatyttö Scout. Kirjan alkaessa hän on kutakuinkin kuusi- tai seitsenvuotias, ja kirjan päättyessä hän taitaa olla yhdeksän. Scout kuvaa lapsuuttaan hiljaisessa kylässä, leikkejään veljensä Jemin kanssa, koulun aloitusta ja kaikkea, mikä hänen elämäänsä olellisena kuuluu.

Tarinat rymistävät eteenpäin, kun Scoutin ja Jemin isä, lakimies Atticus, puolustaa oikeudessa mustaa miestä. Kirjan tapahtuma-aikana mustien ja valkoisten rajanveto oli selvää, ja oli ihan hyväksyttävää väheksyä mustia. (Tosin Atticus selvästi kouluttaa lapsiaan tasa-arvoon.) Tämän vuoksi lapset saavat kärsiä isänsä työstä - mustien puolustaminen kun ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapset saavat kuulla nimittelyä ja muuta päänaukomista.

Kirja kuvaa tosi hyvin ennakkoluuloja, jotka siihen aikaan olivat vielä vallalla. Kirja on hurjan todentuntuinen, mikä varmasti liittyy siihen, että kirjailija Harper Lee on syntynyt Alabamassa vuonna 1926. Hän on siis ollut 1930-luvulla kutakuinkin Scoutin ikäinen. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on varmasti jonkin verran omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Leen isä oli asianajaja. Lisäksi kiintoisa fakta on se, että kirjan perheen sukunimi on Finch, joka sattui olemaan myös Harper Leen äidin tyttönimi. Lisäksi Lee seurasi lapsuudessaan oikeudenkäyntiä, joka kovasti vastaa kirjassa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ja mitäs minä sitten tykkäsin tästä? No tykkäsin muuten ihan hirveästi! Kirja oli niin uskomattoman elävä ja todentuntuinen. Rotuvihan käsittely oli todella kiinnostavaa, joskin järkyttävääkin luettavaa. Tämä meni suosikkieni joukkoon aivan samantien. Loistava kirja!

LAUREN KATE: Torment

2011-05-11T13:33:00.000+03:00

Etsiskelin pitkään tätä Fallen-kirjan jatko-osaa. Olisin kyllä löytänyt tämän aiemminkin, mutta kun halusin samankokoisen painoksen kuin edellinenkin osa (en siedä erikokoisia pokkaripainoksia!).

Kirja jatkaa Lucen ja Danielin tarinaa. Fallen-kirjan lopussa he pakenivat taistelun jälkeen Sword and Crossin koulusta. Nyt Luce on kuljetettu turvaan uuteen kouluun, Shorelineen, Kaliforniaan. Danielilla on vaarallisia bisneksiä menossa, joten Luce joutuu pyörittelemään peukaloitaan uudessa koulussa Danielia kaipaillen.

Shoreline ei kuitenkaan ole ihan tavallinen koulu, sillä siellä opiskelee Nefileitä, enkeleiden jälkeläisiä. Siksi Lucekin on paremmassa turvassa tässä koulussa. Vai onko?

Jälleen siis tämä sama juttu, mistä olen ennenkin märsännyt: miksi kaikkien romanttisten fantasiasarjojen kakkososassa pääpari joutuu tuskallisesti eroon, nähden toisiaan vain ihan vähän? Miksi?

Kirja oli aluksi minusta vähän mälsä, juuri siksi kun Daniel oli muilla mailla. Jossain puolen välin tienoilla homma kuitenkin pääsi kunnolla vauhtiin, ja tarina imaisi minut tehokkaasti mukaansa

SOPHIE KINSELLA: Accro su shopping attend un bébé

2011-05-10T14:45:00.001+03:00

Ja nythän on kyseessä tietenkin Himoshoppaaja-kirja, se jossa Becky on raskaana. Multa jäi välistä lukematta edellinen osa, jossa Beckyn sisko putkahtaa kuviohin. Täytyy varmaan lukea se nurinkurisesti seuraavaksi...

Tosiaan, ihana shoppaajaystävämme Becky on raskaana! Oi mitä mahdollisuuksia se tarjoaakaan, näin ostoskelun näkökulmasta tietenkin. Voi ostaa somia pikku vaatteita, sisustaa lastenhuonetta, hankkia lastenvaunut (tai muutamatkin jos sille päälle sattuu)...

Kaikki menee hyvin, kunnes Becky päätyy julkkisten suosimalle gynekologille. Nainen vaikuttaa ensin oikein mukavalta, mutta sitten ilmenee että hän on Beckyn miehen Luken entinen tyttöystävä! Ja kaiken lisäksi Luke tuntuu ilahtuvan vanhan tuttavan tapaamisesta. Ei ole hyvä tämä.

Kirja jatkaa herttaista ostosmaailmassa sekoilua. Eihän siitä pääse mihinkään, että Becky on välillä tosi ärsyttävä tyyppi, joka valehtelee pelastaakseen oman nahkansa, ostelee tilin tyhjäksi ja on muutenkin vähän hömelö tyyppi. Mutta toisaalta, onhan hän ihan hirveän hauska hahmo. Nämä kirjat on mainioita juuri siihen hetkeen, kun ei tee mieli ajatella mitään vakavaa, vaan kerta kaikkiaan lukea jonkun toisen pienistä probleemista, jotka kuitenkin aina päättyvät onnellisesti kirjan loppuessa.

Nämä on muuten hurjan simppeleitä luettavia ranskaksikin. Kieli on helppoa eikä mitään erikoisen vaikeaa sanastoakaan ole. Kyllä kieltä on mukava opiskella lukemalla hömppäkirjallisuutta...

J.D. SALINGER: The Catcher In The Rye

2011-05-09T14:31:00.000+03:00

Päätin vihdoinkin lukea tämän ikiklassikon Sieppari ruispellossa. Mitä tästä kirjasta olen juttuja kuullut, niin usein tämä jakaa mielipiteet. Jotkut tykkää, ja jotkut ei sitten yhtään. minä kyllä tykkäsin.

Kirja kertoo nuoresta Holden Caulfieldista, joka saa tarpeekseen koulusta ja lähtee kytkemään. Hän päätyy kotikaupunkiinsa New Yorkiin, jossa hän pööpöilee suhteellisen päämäärättömästi ympäriinsä, kun ei voi koulusta karanneena mennä kotiinsakaan. Hän käy kapakoissa, hotellissa, tapaa tuttuja ja kertoo lukijoilleen mielipiteitä ihan kaikesta.

Holden on kiinnostava hahmo. Hän on yläluokasta peräisin, hänen perheensä on varakas, vaikkei hän ihan hirveästi perheestään puhukaan. Holden on kuitenkin musta lammas, joka ei tunnu saavan aikaan oikein mitään kunnollista ja saa aina potkut koulusta. Hän ei tunnu olevan tyhmä, mutta laiska kylläkin. Holden on tosi ärsyttävä tyyppi, mutta jollain tapaa kuitenkin aika sympaattinenkin.

Kirjan kieli on paljon puhuttua slangia. Pentti Saarikosken suomennos taitaa olla aika kiinnostavaa luettavaa, itse en ole siihen tutustunut. Saarikoski kun suomensi teoksen myöskin slangille. Tämä ei kuitenkaan englanniksikaan ollut vaikea lukea, vaan ihan simppeli. (Oli kyllä joitain sanoja, joita en ihan ymmärtänyt, mutta kokonaisuuden ymmärtämistä se ei toki haitannut.)

Tosiaan, minä kyllä tykkäsin tästä. Tämä oli pienen hetken kuvaus yhden kapinallisen nuoren elämästä. Mielestäni Holden on taitavasti rakennettu hahmo, todella yhtenäinen ja ehjä. Voisin ehkä tutustua Salingerin muihinkin teoksiin, sillä ainakin Franny ja Zooey -kirjaa on kehuttu.

ALICE SEBOLD: The Lovely Bones

2011-05-08T11:45:00.002+03:00

Aloin lukea tätä kirjaa suomeksi joskus silloin, kun se ilmestyi pokkarihyllyyn (olikos se viime vuonna...?). Jostain syystä kirja jäi kuitenkin kesken. Nyt kuitenkin tämä kirja palasi mieleeni, ja päädyinkin lukemaan sen englanniksi.

Kirja kertoo Susiesta, 14-vuotiaasta tytöstä. Hän on kirjan minäkertoja, mutta ei ihan tavallinen - kirja nimittäin alkaa siitä, kun Susie murhataan. Susie päätyy taivaaseen (kirja on muistaakseni suomennettu nimellä Oma taivas) josta hän sitten tarkkailee perheensä ja ystäviensä elämää.

Tämä juonikuvio on siitä erityisen kiinnostava, että Susie tietenkin tietää murhaajansa, ja kertoo sen myös lukijoille ihan oitis. Mutta poliisit ovat ymmällään murhaa selvittäessään.

Susie näkee sisarustensa ja ystäviensä kasvavan ja tekevän kaikkea sitä, mistä hän itse jäi paitsi. Susien kuoleman jälkeisiin päiviin ja kuukausiin käytetään paljon aikaa ja sivuja, ja sitten tahti nopeutuu, ja hänen ystäviensä ja perheensä kohtaloista kerrotaan vain oleellisin.

Aloin lukea tätä uudestaan vähän epäileväisenä, kun eka kerta oli jäänyt kesken. Mutta itse asiassa tämähän oli tosi hyvä ja kiinnostava! Ehkä suomennos ei ollut paras mahdollinen. Sillä juoni on mainio. Sebold kirjoittaa jotenkin omalaatuisesti, tykkäsin hänen tyylistään. Lisäksi loppu kyllä yllätti, monellakin tapaa.

Pitäisiköhän katsoa tästä tehty elokuva? Onko joku nähnyt sen, mahtaakohan se olla hyvä?

KAZUO ISHIGURO: Nocturnes

2011-05-07T20:23:00.000+03:00

Ostin tämän kirjan jo joku aika sitten, mutta se jäi odottamaan vuoroaan joksikin aikaa... Nyt kuitenkin sain sen loppuun, ja luinkin sen ihan muutamassa hujauksessa.

Kirja on viiden novellin kokoelma. Tarinoita yhdistää musiikki: kaikki kertomukset liittyvät musiikkiin ja iltaan (nocturne tarkoittaa iltasoittoa). Kertomuksissa oli päähenkilöinä erilaisia henkilöitä, ja tarinat tapahtuivat erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi italialaisella piazzalla, Lontoossa sekä julkkisten suosimassa amerikkalaisessa hotellissa.

Tykästyin tähän kokoelmaan kovasti! Ishiguro on selvästi vahvimmillaan loistavan tunnelman luomisessa, sillä tarinoissa oli mielestäni parasta juurikin tunnelma: tuntui että itse sujahti kirjaan mukaan, kun tarinan henkilöiden fiilikset välittyivät niin hirmu selvästi kirjasta.

Tämä innosti minut taas uudelleen Ishigurosta, pitää hankkia lisääkin hänen teoksiaan. Toistaiseksi nämä lukemani Ishiguron teokset (tämä Nocturnes sekä Never Let Me Go) ovat olleet nimittäin tosi hyviä.

EMMA DONOGHUE: Room

2011-05-06T10:47:00.000+03:00

Ensiksi sanon tämän: tämä kopsahti suosikkikirjojen joukkoon. Kovaa.

Room on tarina pienestä 5-vuotiaasta pojasta, Jackista. Hän asuu Äitinsä kanssa Huoneessa, jonka Ovi on lukittu. Huoneessa on Matto, Sänky, Vaatekomero... Ja TV. TV:stä Jack näkee ihmeellisiä asioita, muita ihmisiä, koiria, leluja... Mutta ne eivät ole totta, sillä totta on vain se mikä on Huoneessa, sekä mies joka käy Huoneessa tuomassa ruokaa ja puhumassa Äidin kanssa.

Eräänä päivänä Äiti kertoo Jackille, että Huoneen ulkopuolella on Ulkomaailma, ja kaikki TV:ssä nähdyt asiat ovat totta: koiriakin on ihan oikeasti olemassa.

Tarina oli järkyttävä ja surullinen, mutta silti toivoa täynnä. Kirjailija on onnistunut luomaan pienestä minäkertoja-pojasta hurjan todellisen. Jackin elämänpiiri koostuu yhdestä huoneesta ja sen sisällöstä. Hänellä ei ole oikeita kavereita, mutta hän suhtautuu Huoneessa oleviin asioihin kuin ystäviin. Jackin maailmassa on vain yksi Matto, yksi Huone, yksi Kynä. Jos on syntymästään asti elänyt viisi ensimmäistä vuottaan yhdessä huoneessa, miltä voi tuntua kuulla ulkomaailmasta ja kaikista niistä asioista, joita siellä voi nähdä?

Ostin tämän kirjan eilen aamulla ja aloin lukea sitä heti. Jouduin keskeyttämään luentojen vuoksi, mutta muun aikani oikeastaan vain luin. Ja illalla sain sen loppuun. Siis voisi sanoa, että melkoisen koukuttava opus tämä oli. Ja koskettava. Ja ihana. Ja järkyttävä. Lukekaa tämä!

Poikkeushöpötystä

2011-05-05T09:38:00.000+03:00

Kas, tänään teen poikkeuksen ja kirjoitankin tänne hiukan opiskeluistani!

Opiskelen tosiaankin Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Nythän olen vaihdossa, mutta kotiinpaluu odottaa reilun kuukauden päässä... Ja sitten pitää palata takaisin arkiympyröihin. Gradun kirjoitus odottaa hamassa tulevaisuudessa (ensi jouluna), ja pohdiskelinkin hyviä gradun aiheita.

Ja se miksi tänne siitä kirjoitan, on se, että olen niin hirveän innoissani aiheesta, jonka keksin, ja joka on jo hyväksyttykin sopivaksi graduaiheeksi! Aikanaan kirjoitin proseminaarini nimistöntutkimuksen näkökulmasta tutkimalla Walter Moersin kirjaa Uinuvien kirjojen kaupunki. (Tutkiskelin erisnimien kääntämistä saksan kielestä suomelle.) En siis ole "kuivien" aiheiden ystävä, vaan tutkin mieluummin jotakin itseäni kiinnostavaa kaunokirjallista teosta esimerkkitapauksena.

Mut siihen graduun siis takaisin. Aihettani en sen tarkemmin kerro, mutta voin vinkata, että kirjoja olen taas tutkimassa! Joten ei kannata ihmetellä, jos tänne putkahtaa seuraavan vuoden aikana törkeä määrä L.M. Montgomeryn kirjoja...

Olen niin tyytyväinen aiheestani! Voinko alkaa kirjottaa graduani heti, jooko?

LEENA LEHTOLAINEN: Mon premier meurtre

2011-05-03T13:44:00.000+03:00

Ilahduin kovasti, kun löysin Leena Lehtolaista ranskaksi! Kyseessä on siis Ensimmäinen murhani, jonka bongasin pokkareiden joukosta ja tietysti se piti ostaa, pitäähän kotimaista kirjallisuutta kannattaa... Ja on muuten aina mielenkiintoista lukea ranskaksi kotimaisia kirjoja!

Kirja on ensimmäinen Maria Kallio -dekkareista. Maria on suorittamassa sijaisuutta Poliisissa, ja joutuu ensimmäisen murhatutkimuksensa syövereihin. Murhattu on hänen vanhoja tuttujaan, kuten myös monet epäillyistä. Kirjassa Maria selvittää murhaa, ja tapaa siinä sivussa tulevan miehensä Antin!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lukenut Leena Lehtolaista. Hän on kuitenkin mielestäni maino dekkaristi. Tykkään kovasti, kun Maria Kallion perhe-elämästäkin kerrotaan työjuttujen ohella.

Tämä kirja toimi muuten mainiosti ranskaksikin. Mutta arvatkaas, oliko hassua, kun ranskankielisen tekstin joukossa vilisee niin hirveän suomalaisia nimiä. :D

L.M. MONTGOMERY: Anne of Green Gables

2011-05-02T19:07:00.000+03:00

Latailin Gutenbergista kaikki sieltä löytyneet Anna-kirjat sekä Sarat englanninkielisinä lukulaitteelleni. Samantien lukaisin ensimmäisen Anna-kirjan.

Anna on orpotyttö, joka sattuman oikusta päätyy iäkkäiden Cuthbertin sisarusten luokse asumaan Vihervaaraan (alkuteoksen Green Gables). Kirja kuvaa Annan lapsuutta Prinssi Edwardin saarella pienessä kylässä. Anna löytää sydänystävän naapurin Dianasta, ja koulusta löytyy myös muita ystäviä. Ja myös muuan Gilbert Blythe!

Tämä oli eka kerta kun luin Annaa englanniksi! Oli ihan mielenkiintoista, kun olen tottunut jauhamaan niitä vaan suomeksi. Näissä on kyllä niin paljon tunnelmaa... En myöskään edelliseltä lukemaltani muistanutkaan, kuinka lörppö Anna nuorena tyttösenä on!

Pitäs kai aloittaa seuraava osa...

L.M. MONTGOMERY: Vanhan kartanon Pat

2011-05-02T11:00:00.001+03:00

Tämä kirja kulkeutui mukanani huhtikuiselta Suomen reissulta, ja nyt vasta luin sen. Ostin sen, koska tiedän, ettei Montgomery petä! Kirja sijoittuu 1930-luvulle.

Kirjan päähenkilö on Pat, joka asustaa perheensä kanssa Silver Bush -nimisellä vanhalla maatilakartanolla. Pat rakastaa kiihkeästi perhettään ja kotiaan, eikä haluaisi minkään muuttuvan ikinä. Mutta tietenkin asiat muuttuvat, suurestikin, ja Pat kohtaa elämässään myös ihan liikaa surua.

Yksi lempihahmoistani oli loistava Judy Plum, kodinhoitaja, jolla riittää aina kiinnostavia juttuja kerrottavaksi, ja joka on kaikinpuolin todella ihana ja ihmeellisen aidonoloinen hahmo.

Kirja sijoittuu tutusti Prinssi Edwardin saarelle Kanadan kupeeseen, pieneen Glenin kylään, jossa elämä kulkee hiljaista rataansa eteenpäin. Maatiloja hoidetaan, lapset käyvät koulua ja kasvavat, mennään naimisiin, kuullaan juttuja menneestä. Lapset kirmaavat onnellisesti pelloilla ja metsissä ja kuten muissakin Montgomeryn kirjoissa, lapset antavat suosikkipaikoilleen nimiä.

Kirja on verrattain uusi suomennos: kirja on kirjoitettu 1933 mutta suomennettu vasta 2009. Sisko Ylimartimo on mielestäni suomentanut tämän oikein oivallisesti - tuntuu, että tässä on onnistuttu taitavasti säilyttämään aito Saaren henki.

Hei, te muut Montgomeryn lukijat: mikä on teidän suosikkinne Montgomeryn kirjoista?
Minä olen aina ollut Runotyttöjä, mutta muutkin Montgomeryn kirjat jaksavat ihastuttaa...

SARA GRUEN: Water for Elephants

2011-05-01T11:00:00.000+03:00

Minäkin luin tämän nyt paljon julkisuudessa vilkkuneen teoksen, joka on toki myös suomennettu nimellä Vettä elefanteille. Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, mikä tietenkin saa myös kirjalle julkisuutta. Le Masque Rouge -blogin Emilie kirjoitti tästä kirjasta arvostelun, jonka luettuani laukkasin kirjakauppaan hankkimaan tämän oitis itsellenikin!

Kirjan minäkertoja on vanha, vanha Jacob Jankowski, joka elää yksinäistä elämäänsä vanhustentalossa. Kaavan rikkoo sirkus, joka saapuu kaupunkiin - se saa Jacobin muistelemaan menneisyyttään...

Nuori Jacob nimittäin työskenteli sirkuksessa 1930-luvun masentuneessa Amerikassa. Hän päätyi sinne sattumalta, ja tällä sattumalla olikin isot seuraukset. Sirkuksessa hän tutustuu ihmisiin ja eläimiin - ja rakastuu. Kurjan Auguste-eläintenhoitajan vaimo Marlene on jotain, mitä Jacob ei pysty ohittamaan.

Lisäksi sirkukseen saapuu toinenkin uusi tulokas: Rosie-norsu, jota epäillään hiukan tyhmäksi. Mutta jacob näkee paremmin, sillä norsu on viisas eläin. Ja näyttelee muuten isoa osaa kirjan huipennuksessa!

Tämä meni ihan suoraan suosikkieni joukkoon. Aivan ihana teos, joka oli pakko ahmia, mutta jota tekee silti mieli vähän sulatella. Ihan hillittömän kaunis rakkaustarina, jonka taustalle kirjailija on tehnyt paljon töitä. Sirkusmiljöö on kiinnostava, hahmot aitoja. juoni yllättävä - siis aivan erinomaisen loistavan mahtava kirja!

Elokuvankin toki haluan nähdä, mutta olen jo valmistautunut siihen, ettei se millään voi olla niin hyvä kuin tämä kirja, heh!

Päivä 30 - Kaikkien aikojen suosikkikirja

2011-04-30T11:19:00.000+03:00

Day 30 – Your favourite book of all time

Kas niin, tämä on ehdottomasti haasteen vaikein kohta. Suosikkikirja? Yksi suosikkikirja, häh? Niitä on niin paljon... Mutta luettelen tähän nyt muutamia suosikkeja. Kannattaa vilkaista myös tuota Suosikit-välilehteä, siellä niitä on lisääkin.

Ensiksi joudun mainitsemaan vielä kesken olevan kirjan, josta pian kirjoitan tänne omankin postauksen. Sara Gruenin Water for Elephants on ihana!

Jane Austen, Charlotte ja Emily Brontë... Ihanat ihanat klassikkonaiskirjailijat ovat voittamattomia.

Edith Södergraniin tutustuin yläkouluikäisenä ja ihastuin oitis. Pitäisi lukea uudelleen hänen kootut runonsa ja hankkia kirja omaan hyllyyn lempikirjojen joukkoon.

No joo, ne Harry Potterit on toki mainittava lempikirjoissa, koska lienevät sentään niitä kirjoja, joita olen lukenut useammin kuin mitään muita. J. K. Rowling lienee siis jonkinasteinen kirjallinen nero.

Lapsuudesta Enid Blytonin kirjat. Ne oli niin ihania, niitä jaksoi lukea loputtomiin! Viisikko, Salaisuus, Seikkailu, Sos. Ihan huippuja sarjoja jokainen.

Semmoista. Kai näitä riittäisi ihan loputtomiin lueteltavaksi. Ongelma on siinä, että maailmassa on niin paljon loistavia kirjoja, että jos niistä yksi pitäisi valita - ei onnistu. Useampi parempi, siis!

(Mihinkään liittymätön sivuhuomautus: onpa mennyt huhtikuu nopeasti haasteineen, ihan hetkessä. Se alkaa olla kevät nyt!)

ANTHONY DE MELLO: Havahtuminen

2011-04-29T18:15:00.000+03:00

Lukea tärskäytin kirjan, johon tuskin olisin tarttunut ilman erästä ystävääni. Meillä oli täällä ystäväpariskunta käymässä, ja matkalukemisina oli tämä teos, jota sitten minullekin ehdotettiin luettavaksi. Luin sen parissa päivässä iltalukemisina.

Havahtuminen on kirja hengellisyydestä ja heräämisestä. Anthony de Mello on intialainen jesuiittapappi, ja tämä kirja on koottu hänen luennoistaan, joita hän piti Yhdysvalloissa. Äkillisesti hengellisyyttä käsittelevä kirja voi kuulostaa raskaalta ja tylsältäkin, mutta tämäpä oli itse asiassa aika hyvä!

Tämä kirja sopii mielestäni hyvin silloin tällöin selattavaksi, uudelleen lueskeltavaksi ja pohdiskeltavaksi. Yllätyin siitä, miten itse asiassa tykkäsinkin tästä!

Päivä 29 - Kirja jota kaikki vihaavat, mutta josta minä pidän

2011-04-29T11:15:00.000+03:00

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Tämän kohdalla lyö kyllä ihan tyhjää. Olen vaivannut päätäni jo monta päivää tätä miettiessäni jo etukäteen, mutta ei, en keksi mitään! Ehkä tähän voisi ajatella jotain esimerkiksi hömppäkirjoista, joiden suurkuluttaja minä olen, mutta joita muutamat ihmiset pitävät turhanpäiväisenä kirjallisuutena.

Mutta mitään yksittäistä teosta en kyllä keksi, ihme juttu.

Päivä 28 - Suosikkinimi

2011-04-28T10:12:00.000+03:00

Day 28 – Favourite title

Mielestäni Kevätsateiden aika on ihan hurjan kaunis nimi. Kyseessä on Arto Lapin suomentama runokokoelma, jossa on japanilaisia tankarunoja. Kirjan nimestä tulee mieleen kirsikankukat, keväänraikas ilma ja lempeät sateet. Ihana!

Päivä 27 - Yllättävin juonenkäänne tai loppu

2011-04-27T21:19:00.000+03:00

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Tähän kohtaan joudun vastaamaan jo aiemminkin mainitsemani Dennis Lehanen Suljettu saari. Kirjan lopussa tullut juonen ympäriämpärisekaisinsotkuun-kääntäminen oli minulle valtava yllätys, ja mietinkin hetken että olenkohan minä tullut jotenkin hulluksi. :D Ehdottomasti yllättävin juonenkäänne, jonka olen pitkään aikaan lukenut...

Päivä 26 - Kirja joka muutti mielipiteeni jostakin

2011-04-26T21:49:00.000+03:00

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Tätä jouduin ensin miettimään kovasti, enkä keksinyt oikein mitään. Mutta sanotaanpa tähän semmoista, että: en ole kovin paljon lukenut pienten kustantamojen kirjoja. Olen isojen kustantamojen orja! Mutta kun luin Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltijan, totesin että joskus isot kustantamot ovat missanneet mestariteoksia. Tämä kirja kun sattuu olemaan pikkuruisen kustantamon kustantama. Ja eiköhän tämä vain ollutkin Finlandia Junior -ehdokkaana?

P.C. JA KRISTIN CAST: Hunted

2011-04-25T17:55:00.000+03:00

Luin nyt vihdoinkin tämän pitkään odottamani House of Night -sarjan vitososan.

Päähenkilö Zoey Redbird on joutunut pakenemaan koulustaan pahan vallatessa House of Nightin. Zoey on ystävineen paennut kaupungin alla oleviin tunneleihin turvaan, ja siellä he yrittävät järjestää elämänsä mahdollisimman mukavaksi.

Mutta eihän se ongelmatonta ole - ja pahaa vastaankin pitäisi taistella. Koulu - ja maailma - pitää pelastaa hullulta pudonneelta enkeliltä ja hänen joukoiltaan.

Mielestäni tämä sarja kyllä paranee koko ajan, ja muuttuu kyllä myös jännittävämmäksi! Nyt en kyllä malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Kai se on pian saatava luettavaksi!

Päivä 25 - Henkilö johon samaistun helpoiten

2011-04-25T10:33:00.000+03:00

Day 25 – A character who you can relate to the most

Ensiksi tuli mieleen L.M. Montgomeryn Runotyttö. Lapsena kirjoittelin paljon "kirjoja", pieniä satuja erilaisiin vihkoihin. Ja niitä vihkoja kerääntyi ihan valtava määrä, äidin ja isän luona on edelleen muovikassillinen noita vihkojani tallessa.

Oikeastaan siihen ne yhtäläisyydet loppuvatkin - en ole orpo, en asu Kanadassa, en tule ikinä kirjoittamaan menestyskirjaa... Mutta ehkä samaistuminen ei liitykään sellaisiin ilmiselviin seikkoihin, vaan voi hyvinkin liittyä lähinnä tunnelmaan ja ajatusmaailmaan.

TUOMAS VIMMA: Gourmet

2011-04-24T18:55:00.001+03:00

Ja vielä kerran Vimmaa! Tämä on nyt sitten Vimman Helsinki-trilogian viimeinen osa, joka pujahtaa gastronomian maailmaan.

Päähenkilö on jälleen kerran ärsyttävä tyyppi, itseään täynnä oleva ranskalaisen kokkisuvun jälkeläinen. Hän ei oikeastaan halua tehdä muuta kun laittaa ruokaa ja vehdata naisten kanssa. Tyyppi on elänyt pitkään isänsä rahoilla, mutta kun isä pistää rahahanat kiinni, elämä mullistuu ja muuttuu aika tavalla.

Kirja on viinien ja ruokien nimien luukutusta! Hurja määrä ihan ihmeellisiä herkkuja, joista lukiessa muuten tulee nälkä. Päähenkilö on tosiaankin jälleen kerran kenkkumainen häiskä, mutta hänen toilailuistaan on kieltämättä kiinnostavaa lukea.

Päivä 24 - Kirja jonka toivoisin useamman ihmisen lukeneen

2011-04-24T10:01:00.000+03:00

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Tämä on helppo: Roald Dahlin Matilda. Luin tämän joskus ihan muksuna ekan kerran, kaverini lainasi tämän minulle. Tykästyin heti ihan hirveästi!

Matilda kertoo pienestä, älykkäästä tytöstä, jonka perhe on ihan mäntti eikä tajua Matildan älykkyyttä. Perhe ei ylipäänsä ole kiinnostunut koko tytöstä, ja hän saa tulla toimeen ihan omillaan.

Kirja on aivan ihana, kaunis ja hauska tarina kamalasta piittaamattomuudesta ja selviämisestä. Kannattaa tutustua!

CLAUDIA GRAY: Stargazer

2011-04-23T15:44:00.000+03:00

Tämä on toinen osa Grayn Evernight-sarjaa. Kirja jatkaa Biancan ja Lucaksen tarinaa.

Bianca on edelleen Evernightin koulussa, mutta Lucas on joutunut häipymään paikalta paljastuttuaan vampyyrinmetsästäjäksi. He joutuvat olemaan erossa, tapaamaan harvakseltaan ja salaa. Bianca joutuu valehtelemaan kaikille koulussa olijoille, ettei tiedä Lucaksesta mitään.

Erossa olo on raastavaa, mutta lisäksi koulussa alkaa ilmestyä omituisia kummitushahmoja, wraitheja, jotka tuntuvat ilmestyvän Biancan läheisyydessä ihan liian usein...

Kirja oli mainio jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, ja luonnollisesti kolmas osa on kohta luettavana. Mutta hei, miksi kaikissa fantasiakirjoissa pääpari joutuu eroon sarjan kakkososassa!?

Päivä 23 - Kirja, jonka olen pitkään halunnut lukea, mutta en vieläkään ole

2011-04-23T10:55:00.000+03:00

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Olen iät ja kaiket suunnitellut lukevani Kjell Westön Missä kuljimme kerran, mutta homma on edelleen vaiheessa. Olen ostanut kirjasta kauniin kuvitetun laitoksen, olen aloittanut sen monta kertaa, mutta en edelleenkään ole saanut sitä luettua. En tiedä miksi.

Ehkäpä ensi kesänä sitten?

TUOMAS VIMMA: Toinen

2011-04-22T17:55:00.000+03:00

Minähän sanoin että näihin jää koukkuun. Luin sitten jälleen kerran Tuomas Vimman toisen teoksen, joka on nimetty kätevästi ja hyvin kuvaavasti, heh.

Kirjan päähenkilö on Tuomas Vimma, joka kertoo elämästään esikoiskirjan ilmestymisen jälkeen. Kiintoisaa, eikö? Tässä kirjassa jatkuu samantyyppinen meno kuin ensimmäisessäkin teoksessa - seksiä, väkivaltaa, Helsingin slangia, ärsyttäviä juttuja, käsittämättömiä tapahtumia.

Mutta kyllä tämäkin vaan on niin hyvä. Kutkuttavaa tässä on se, että periaatteessa jotkut tapahtumat saattavat olla osin todenmukaisia.

Tuomas Vimman nimi muuten ei suinkaan ole Tuomas Vimma, vaan juorujen mukaan Kusti Miettinen. Hänen kahdessa ensimmäisessä kirjassaan muuten vilahtaa ohimennen henkilö nimeltä Miettinen...

Päivä 22 - Suosikkikirja, jonka omistan

2011-04-22T10:50:00.001+03:00

Day 22 – Favourite book you own

Tämä on hankala, koska olen hamstraaja. Ostan ihan liikaa kirjoja! Hyllyt pursuavat opuksia, ja niitä kerääntyy koko ajan lisää. Siksi on hankala miettiä, mikä olisi semmoinen kirja, jonka omistamisesta nautin ihan erityisesti. Lisää hankaluutta aiheuttaa se, että tällä hetkellä kaikki kirjat ovat äidin ja isän luona laatikoissa varastossa, koska olen täällä reissun päällä.

Nyt kuitenkin mieleeni tulee, että kaunein - ja kallein - kirja, joka minulla on, on Raamattu. Tämä kyseessä oleva painos on tosi nätti, siinä on vihreästä nahasta tehdyt kannet, ja "hipaisunäppäimet" (eli lovet kirjan sivuissa, joiden avulla kirjasta on helppo löytää eri kohtia). Ostin tämän Raamatun vuosia sitten, ja se oli iso sijoitus, koska se maksoi lähemmäs sata euroa. Mutta on se kyllä niin kauniskin!

Olen muuten aikanaan lukenut koko Raamatun läpi. Se oli aikamoinen suoritus...

GUILLAUME MUSSO: La fille de papier

2011-04-21T16:49:00.000+03:00

Täällä on viime aikoina ollut paljon esillä kirjailija Guillaume Musso. Hän on nuori ranskalaiskirjailija, joka kirjoittaa ilmeisen suosittuja teoksia! Siispä minäkin ostin hänen kirjansa, jonka nimi tarkoittaa Paperityttöä.

Kirjan päähenkilö on kirjailija, jolla on hankala tilanne. Hän ei kerta kaikkiaan saa viimeisteltyä trilogiansa kolmatta osaa. Hänen tyttöystävänsä jätti hänet, ja sen jälkeen hän on elänyt kovin epämääräistä elämää.

Eräänä päivänä kirjailijan kotiin putkahtaa tyttö, joka väittää olevansa Billie-niminen hahmo hänen kirjasarjastaan. Koska kolmas kirja on jäänyt kesken, Billie on pudonnut kirjasta suoraan kirjailijan elämään.

Nyt kirja pitäisi saada loppuun, ettei Billie haihdu olemasta kokonaan.

Kirja oli aivan ihana! Todella suloinen tapaus, mukava ja helppo lukea, vetävä juoni ja sympaattiset henkilöt. Tykästyin tähän kirjailijaan oitis, ja aion lukea lisää hänen teoksiaan...

Päivä 21 - Lempikirja lapsuudesta

2011-04-21T10:46:00.000+03:00

Day 21 – Favourite book from your childhood

Luin lapsena tosi paljon. Olin se hiljainen kirjatoukka, joka raahasi kirjastosta kesälomilla kassikaupalla kirjoja. Luin läpi kaikki kirjastosta löytyneet Neiti Etsivät, Viisikot, Salaisuudet, Seikkailut, Sos-kirjat, Lasse-kirjat, Nummelan ponitallit...

Aikanaan minulla oli kyllä paljon suosikkeja. Mutta kuitenkin aina mieleeni nousee Enid Blytonin Seikkailu-sarja, josta olen täällä maininnut aiemminkin. Seikkailu-sarja oli ihana! Erityisesti Seikkailujen laakso oli tunnelmaltaan ihan huippu, ja luin sen, no, lukemattomia kertoja. Mutta ylipäänsäkin koko sarja oli niin ihana. Täynnä vanhanajan tunnelmaa, mihin nykyajan lastenkirjat ei millään pääse.

TUOMAS VIMMA: Helsinki 12

2011-04-20T17:55:00.000+03:00

Kuten tuolla aiemmin juttelinkin, tämä kirja on jostain syystä semmoinen, että luen sen aina uudelleen... Ja nyt siis jälleen kerran!

Kirjan päähenkilö on minäkertoja, ihan äärimmäisen ärsyttävä mies. Hän on mainostoimistossa töissä, taitavana ja hyväpalkkaisena, mutta ihan pahuksen laiskana. Päähenkilön moraali on myös hyvin kyseenalainen, sillä hän mm. mielellään vehtaa monien naisten kanssa samaan aikaan. Huh.

Kirja kertoo päähenkilön elämästä Helsingissä sekä hänen toilailuistaan, jotka muuttuvat kirjan edetessä yhä absurdimmeiksi.

Tämä kirja on siis pahuksen ärsyttävä, mutta samalla pahuksen koukuttava. En tiedä, kehotanko lukemaan tätä - tämä on hyvä, mutta siinä on jotain niin ärsyttävää!

Päivä 20 - Lemppari hömppäkirja

2011-04-20T12:33:00.001+03:00

Day 20 – Favourite romance book

Hihi, näitä riittää, koska olen hömpän ystävä... Ensimmäisenä tuli ehdottomasti mieleen Jude Deverauxin Suloisia valheita. Kysymyksessä on tosiaankin ihan puhdasverinen hömppäkirja, mutta minusta se on aivan loistava! Juoni on kekseliäs ja taitavasti väsätty, päähenkilöt symppiksiä... Tykkään!

Päivä 19 - Suosikkikirja, josta on tehty elokuva

2011-04-19T10:45:00.000+03:00

Day 19 – Favourite book turned into a movie

En halua aina vaan laittaa niitä samoja Pottereita, joten keksitääs jotain muuta...

Dennis Lehanen Suljettu saari oli erinomainen sekä kirjana että elokuvana. Molemmat toimivat aivan mainiosti. Tykkäsin tosi paljon! Tunnelma oli sekä kirjassa että elokuvassa aivan loistava, ja olin ihan sätkynä lukiessani kirjaa ja katsoessani elokuvaa.

Päivä 18 - kirja johon petyin

2011-04-18T15:45:00.000+03:00

Day 18 – A book that disappointed you

Tämäkin oli aika vaikea! Ei nimittäin tule mieleen paljonkaan kirjoja, joita olisin kovin odottanut ja jotka sitten olisivatkin olleet ihan kökköjä. Usein odottamani kirjat vastaavat odotuksia. Pettymys liittyy useammin sellaisiin kirjoihin, jotka olen lukenut ihan sattumalta.

Laitanpa tähän siis Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat. Tiedän paljon ihmisiä, jotka niistä tykkää (eiks niistä ole elokuvakin?) mutta minusta ne oli kyllä aika tylsiä. Ne kaksi, jotka olen lukenut.

Päivä 17 - Lempilainaus lempikirjasta

2011-04-17T15:45:00.000+03:00

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Olen tällä hetkellä Suomessa reissussa, ja kirjat ovat pitkälti laatikoissa varastossa. Mutta kirjoitan tähän kuitenkin tällaisen vapaamuotoisen lainauksen. Kysymys on Pikku Prinssi -kirjasta (Antoine de Saint-Exupéry). Lainaus menee kutakuinkin näin: Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Klassinen, usein toisteltu lainaus. Mutta niin kovin viisas.

Päivä 16 - Paras naishahmo

2011-04-16T10:33:00.002+03:00

Day 16 – Favourite female character

Tässä yksi suosikeistani: Liza Markludin kirjoista tuttu Annika Bengtzon. Hän ei ole mikään sankari - vaikka ratkookin kaikenlaisia rikoksia - mutta hän on kyllä hyvinkin inhimillinen hahmo kaikkine ongelmineen. Näitä kirjoja jaksan lukea uudestaan ja uudestaan. (Näitäkin kirjoja, siis.)

Kyllähän näitä hyviä naishahmojakin toki riittää. Esimerkkeinä Runotyttö ja Anna, Pikku Heidi...

Päivä 15 - Paras mieshahmo

2011-04-15T10:25:00.000+03:00

Day 15 – Favourite male character

Näitähän kyllä riittäisi ihan hyvänmittaiseksi listaksi asti. Mutta yritetäänpä olla lyhyitä.

Jep. Hercule Poirot lienee voittamaton. Agatha Christien nerokas salapoliisi on hahmo vailla vertaa. Tähän hahmoon en kyllästy ikinä!

Muita hyviä tuttavuuksia on toki Houkutuksen Edward, Hush Hushin Patch, Runotyttöjen Teddy...

Päivä 14 - Suosikkikirja suosikkikirjoittajalta

2011-04-14T10:21:00.000+03:00

Day 14 – Favourite book of your favourite writer

jatkan tässä nyt sitten Kaari Utriolla, kun hänet eilen tähän mainitsin yhdeksi suosikkikirjoittajakseni...

Paras kirja? Olen ekasta lukemiskerrasta asti tykännyt Viipurin kaunottaresta. Sankaritar on omapäinen, vähän kahjokin nainen, ja hänen tuleva miehensä on ihan yhtä omapäinen (ja lisäksi vähän juoppo ja pölvästikin, mutta silti niin hurmaava).

Lisäksi myös Utrion uusimmat kirjat, Ilkeät sisarpuolet ja Vaitelias perillinen ovat oikein mainioita.

Päivä 13 - Suosikkikirjoittaja

2011-04-13T10:15:00.000+03:00

Day 13 – Your favourite writer

Näitä suosikkikirjailijoita on toki ihan hirveän iso määrä, mutta laitanpa tähän nyt vain yhden: Kaari Utrio on tosi näppärä historiallisen viihteen kirjoittaja! Ostan aina omaan hyllyyn Utrion uudet teokset, ja onneksi hänen vanhoista kirjoistaan on otettu kivasti uusintapainoksia viime aikoina. Hänen kirjansa ovat ihanan keveitä, mutta täynnä historiallista faktaa.

Kuten sanottu, tähän voisi listata ihan älyttömän määrän eri kirjailijoita...

P.L. TRAVERS: Mary Poppins

2011-04-12T15:55:00.000+03:00

Kipitin sitten hakemaan tämän Maija Poppasen, kun tuli niin ehdoton tarve lukea tämä. Lisäksi pamahdin kipeäksi (kamalin kuume-flunssa ikinä!), joten tämä oli kivan keveää luettavaa kuumehuuruissa. samasta syystä en ole nyt ihan hirveästi lukenut muuten, kun kuuppa on ollut niin väsynyt...

Mutta niin, Maija Poppanen! Kirja tosiaan kertoo Janesta ja Michaelista, sisaruksista, joiden lastenoitajaksi tulee Mary Poppins. Nainen on ärhäkkä kuin mikä, salaperäinen, itserakas ja kaikin puolin melko ärsyttävä. Mutta niin ihana! Sillä hänellä sattuu olemaan taikavoimia. Vai kenen muun kanssa pääsee käymään sirkuksessa yöllä juttelemassa eläinten kanssa, tai tutustumassa tähteen? Ja lääkkeetkin maistuvat hyvälle Mary Poppinsin seurassa...

Tämä on ihana kirja, täynnä taikaa. Tämän lisäksi on suomennettu kolme jatko-osaa, kaiken kaikkiaan näitä on ilmestynyt kuusi.

Kirjasta on tehty myös musikaali, joka on myöskin aivan ihastuttava.

Päivä 12 - Kirja jota rakastin joskus mutten enää

2011-04-12T10:14:00.001+03:00

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Hmm hmm. Kylläpä nämä on nyt vaikeita! Mulla tuntuu usein nimittäin pysyvän nämä hyvät kirjat aina vaan hyvinä, enkä tunnu pääsevän niistä yli...

Pistetääs tähän siis taas kollektiivinen ilmaisu: luin paljon lapsena Enid Blytonin kirjoja. siis kaikki, jotka kirjastosta vain löysin: Viisikot, SOS-kirjat, Seikkailut, Salaisuudet. Luin niitä uudestaan ja uudestaan, aina vaan. Seikkailujen laakso - teos oli ehkä suosikkini näistä kaikista. Sen jaksoin lukea aina vaan uudestaan.

Mutta kun joskus aikuisiällä yritin palata siihen, en onnistunut. Olenko kasvanut yli siitä? En tiedä. Pitää varmaan kokeilla uudelleen...

Nämä lapsuuden klassikot siis pysyvät lapsuuden klassikoina, mutta enää niistä ei saa niin paljon irti kuin silloin joskus.

Päivä 11 - Kirja jota vihasin

2011-04-11T09:14:00.000+03:00

Day 11 – A book you hated

Tää on vaikeampi kysymys, koska vihaaminen on hankala juttu - yleensä kirjoista löytyy sentään jotain hyvää... Ainoa kirja, joka tulee mieleen, on Nedjman Manteli. Se on kirja, jota en todennäköisesti tule lukemaan uudelleen. Muitakin ehkä on, mutta ne eivät vain tule nyt mieleen...

Kirjojen vihaaminen on hei vaikeeta! On kirjoja, jotka ei ole ihan niin kovin hyviä, mutta harvoin on sellaisia, jotka herättää kovin voimakasta viha-tunnetta.

Päivä 10 - Suosikkiklassikko

2011-04-10T10:05:00.000+03:00

Day 10 – Favourite classic book

Himputti, tämä on vaikea, koska klassikoissa on monia suosikkeja...

Ilmari Kiannon Punaisen viivan luin ekaa kertaa yliopiston kirjallisuuden kurssille, ja tykästyin ihan hirveästi. Kirja on lyhyt, mutta sitäkin suurempi ajatuksen tasolla! Kirjaa tekee oikein mieli maistella ja lukea hitaasti.

Muita loistavia on myös William Goldingin Kärpästen herra, kaikki klassikkotyttökirjat L.M. Montgomeryltä sekä iki-ihana Kalevala.

Päivä 9 - Kirja josta en uskonut pitäväni mutta jota päädyin rakastamaan

2011-04-09T09:56:00.000+03:00

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Tämä on jo vähän helpompi. Olen ilmeisesti siis ennakkoluuloinen! :D

Olen koettanut monta kertaa lukea Terry Pratchettin kirjoja, mutta kun ei. Ne ei vaan toimi mulla. Mutta sitten löysin Valtion, josta olen kirjoittanut täällä. Ja tästä tykkäsin tosi paljon. Kirjan lukemisesta on jo suunnilleen puolitoista vuotta aikaa, joten en oikein edes muista, millainen kirja oli. Muistan vaan sen, että se oli hyvä! Pitääpä lukea uudellen.

Suunnilleen tasoissa edellisen kanssa tulee myös Tuomas Vimma. Luin hänen Helsinki 12 -kirjansa puolipakolla ja vihasin sitä. Mutta jostain syystä luin sen uudelleen. Ja uudelleen. Ja sitten luin hänen kaksi seuraavaa teostaan. Uudelleen ja uudelleen. Niissä on jotain. Ne ovat ärsyttäviä kirjoja, mutta niissä on kummallisesti jotain koukuttavaa.

Päivä 8 - Yliarvioiduin kirja

2011-04-08T09:44:00.000+03:00

Day 08 – Most overrated book

Tämä on kyllä toistaiseksi vaikein. En halua haukkua mitään kirjaa. :D Ongelma on myös se, että jos en ole jostain kirjasta pitänyt yhtään, se on todennäköisesti jäänyt kesken. Ja koska en ole sitten kirjaa kokonaan lukenut, en ole myöskään oikea henkilö sanomaan, onko se yliarvioitu vai ei.

Jotenkin en muista yhtään ylistettyä kirjaa, joka olisi mielestäni ollut ihan kamala. Niinpä pistän tänne kirjan, josta kyllä tykkäsin, mutta joka ei kuitenkaan mielestäni ansaitse aikaansaamaansa kohua...Siispä: Dan Brownin Da Vinci -koodi. Hei, ei millään pahalla. Oli oikein viihdyttävä kirja kyllä! Mutta ihan tosissaan: onko se nyt ihan niin maailmojamullistava teos? Sitä on myyty hirveästi ja ylistetty ihan hirveästi (okei ja myös kritisoitu paljon). Minusta se oli kuitenkin vaan ihan tavallinen dekkari. Eikä edes dekkareiden parhaasta päästä.

RICHELLE MEAD: Vampire Academy

2011-04-07T17:46:00.001+03:00

Jälleen kerran sisäoppilaitokseen sijoittuvaa fantasiaa! Tällä kerralla matkataan Vampire Academyyn, St Vladimirin perustamaan kouluun.

Päähenkilö on Rose, joka on parhaan ystävänsä tuleva vartija. Hänen ystävänsä Lissa nimittäin on vampyyriprinsessa, joka vaatii suojelua. Koulussa opiskelevatkin nuoret jalosukuiset vampyyrit ja heidän tulevat vartijansa.

Rose joutuu erinäisten tapausten takia ottamaan vähän lisätunteja, koska on jäljessä muista, ja saakin avukseen kiintoisan Dimitrin... Heho, romantiikkaakin siis on toki luvassa.

Tämä oli aluksi hiukan monimutkainen käsittää (keitä ovat kuolevaiset vampyyrit, entä kuolemattomat? ja mitä on nämä vartijatyypit?!) mutta pian pääsi sisään taas tähän uuteen vähän erilaiseen vampyyrimaailmaan.

Toinen osa kyllä pitäis varmaan kanssa piakkoin lukea...

Päivä 7 - Eniten aliarvioitu kirja

2011-04-07T09:37:00.001+03:00

Day 07 – Most underrated book

Oho, tämä on vaikea. Aliarvioiduin kirja? Hmm. Tähän ei tule nyt mitään yhtä ainoaa millään mieleen näin äkkiseltään, joten otan tähän tällaisen kollektiivisen ilmaisun: hömppäkirjat.

Välillä kirjallisuuden opiskelijana olen pohdiskellut tätä "hienojen" ja "viihteellisten" kirjojen tasapainoa. Toisinaan tuntuu, että hömppäkirjoja pitää lukea kotona piilossa, ja kätkeä syvälle hyllyn sisuksiin... Kun taas ikiklassikkohienotkirjat ovat semmoisia, joita pidetään esillä ja luetaan yliopistolla.

Minä sanon nyt että HÖHPÖH. Mielestäni kirjallisuuden idea on antaa jonkinlaista nautintoa, viedä pois arkipäivästä uusiin maailmoihin ja antaa myös muuta ajateltavaa rentoutumisen takia. Nih! Hömppäkirjallisuudelle on oikeasti ihan paikkansa ja tilauksensa. Kiva on toki lukea klassikoita ja sivistää itseään, mutta ihan yhtä kiva (ja tärkeä) on lukea viihdettä, josta tulee hyvä olo.

Taidanpa nyt palata kesken olevan hömppäkirjani pariin!

Päivä 6 - Kirja joka tekee minut surulliseksi

2011-04-06T16:44:00.000+03:00

Day 06 – A book that makes you sad

Näitä on muuten itse asiassa aika paljon. Koska usein surulliset kirjat voivat olla myös uskomattoman hyviä. Ensiksi tuli mieleen kaikki toista maailmansotaa käsittelevät kirjat (erityisesti Anne Frankin Päiväkirja sekä John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa).

Mutta päädyinkin yhteen ihan muuhun teokseen. Nimittäin: L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla on yksi niistä teoksista, jotka saavat minut nyyhkimään. Vaikka kirja toki loppuu onnellisesti, siinä on niin surullisia asioita, että kaltaiseni nyyhkyn on vaikea välttää kyyneliä.

Rillan, niin kuin muutkin Anna-sarjan kirjat, olen kahlannut monia monia kertoja läpi. Ne pönöttävät uskollisesti äidin ja isän luona kirjahyllyssäni. (Ostin ne muuten aikoinaan kirjaston poistomyynnistä 50 senttiä kappale. Hyvä diili.)

Annoihin pitäis palata taas pian...

ALYSON NOËL: Blue Moon

2011-04-05T17:45:00.000+03:00

Luin siis tämän The Immortals -sarjan kakkososan, joka jatkuu melkeinpä suoraan edellisen osan lopusta.

Ever opettelee elämään ikuista elämäänsä Damenin häntä opastaessa. Mutta samalla kun Everin voimat kasvavat, Damenilla alkaa ilmetä kummallisia oireita: hän ei enää tavoita Summerlandia, ihmeellistä välitilaa, jossa kaikki on mahdollista.

Kaiken lisäksi Damen muuttuu oudoksi Everiä kohtaan. Niinpä Everin on itse hankkiuduttava Summerlandiin etsimään vastauksia ja apua.

Tämä suunnilleen vastasi odotuksiani, ihan viihdyttävä opus. Tässä kuitenkin toistuu jotenkin hassusti sama ajatus kuin Houkutus-sarjan kakkososassa: siinä Edward loisti poissaolollaan, tässä Damen on ihan outo, eikä oikeastaan läsnä ollenkaan.

Olen kuitenkin tilannut jo kolmannen osan netistä koto-Suomeen, jonne matkaan tämän viikon lopulla. Jos hyvin käy, tilaus on tullut ja kotona odottaa kasa hyviä kirjoja!

Päivä 5 - Kirja joka tekee minut iloiseksi

2011-04-05T13:45:00.000+03:00

Day 05 – A book that makes you happy

Tämä oli äkkiseltään vaikea - vaikka onhan nuita iloiseksi tekeviä kirjoja jos jonkinlaisia! Tiiättekös mihin päädyin juuri minuutti sitten? Sophie Kinsellaan. Olen lukenut kutakuinkin kaikki hänen suomennetut teoksensa, ja tykkään. Mutta silti erityisesti suosikkejani ovat ne, jotka naurattavat eniten...

Ja mitkäs ne sitten on? Noh, Muistatko minut? ja Salaisuuksia ilmassa. Näitä lukiessani olen nauranut ihan hurjasti, tosin ääneen nauraminen vaatii tietyn mielentilan, heh. Mutta kyllä - nämä tekevät iloiseksi, ja lukeminen on nautinto!

ALYSON NOËL: Evermore

2011-04-04T19:44:00.000+03:00

Olin jo kirjoittamassa tässä sarjan kakkososasta, kunnes tajusin, etten ole vielä kirjoittanut edes tästä ensimmäisestä osasta! Kyseessä on siis Immortals-sarja, ja tämä on nyt sitten se eka osa.

Kirja kertoo Everistä, joka on entinen suosittu tyttö, mutta nykyinen kummajainen. Hänen koko perheensä on kuollut autokolarissa, mutta vain Ever jäi henkiin. Nyt hän asuu tätinsä kanssa.

Onnettomuuden jälkeen jokin muuttui: Ever alkoi nähdä ihmisten auroja ja kuulla ajatuksia. Lisäksi hän pystyy näkemään ihmisen koko elintarinan, jos sattuu koskemaan ihmistä... Siksi Everin elämä muuttui vaikeaksi, ja hän eristäytyy ihmisistä.

Kunnes hän tapaa kiintoisan Damenin, jolla ei ole auraa, ja jonka ajatuksia hän ei kuule. Damen pystyy hiljentämään mölyn Everin päässä. Damenissa on jotain outoa - hän ei tunnu olevan tavallinen kuolevainen.

Uu, tästä tykkäsin taas kovin. Ei tämä maailmaani mullistanut, mutta oikein kiva ja viihdyttävä välipala tämä oli.

Päivä 4 - Paras kirja suosikkisarjasta

2011-04-04T13:45:00.001+03:00

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Eli Pottereiden maailmassa jatketaan. Kyllä se suosikki on eka osa, Harry Potter ja viisasten kivi. Siitä kaikki alkaa, ja jotenkin se on minulle aina ollut se suosikkiosa. Kakkospaikalle kuroo kovaa kolmososa eli Azkabanin vanki, jossa kuvioihin tulee yksi lempihahmoistani eli Sirius Musta. Sarjan loppuosat eivät mielestäni pääse ihan yhtä loistavaan tunnelmaan kuin nämä kaksi.

Viisasten kivi on vielä semmoista aika leppoisaa menoa, ja lähinnä sarjan maailmaan tutustumista. Siksi se on ehkä niin hyvä ja voittamaton Potter.

Kertokaas muuten muut Pottereita lukeneet tyypit, että mikäs on teidän suosikkiosa Potter-sarjasta?

BECCA FITZPATRICK: Crescendo

2011-04-03T19:21:00.000+03:00

Tämä on edellisen postaukseni kirjan (Hush hush) jatko-osa. Koska eka osa loppui liian nopeasti, hain tämän oitis kirjakaupasta luettavaksi...

Tarina jatkuu juurikin oitis Hush hushin lopusta. Patch ja Nora ovat onnellisesti yhdessä. Vai ovatko? Rakkaudessa on ryppyjä (ei saa olla, pahus!!) ja kuvioihin ilmaantuu myös Noran kiinnostava lapsuudentuttu Scott.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kilpakosijat suksikoot kuuseen, Patch on ainoa oikea Noralle, hohoh.

Valitettavasti pitää sanoa, että tämä ei miellyttänyt minua lainkaan niin paljon kuin eka osa. Ehkä siksi, että rakkaus ei ole rypytöntä ja asiat menivät vähän pyllylleenkin välillä. Mutta kirja jäi niin jännään paikkaan, että seuraava osa pitää lukea. Harmi vaan, että se ilmestyy vasta joskus syksyllä...

No, odotellessa voin lukea Hush hushia uudelleen! :D

Päivä 3 - paras sarja

2011-04-03T14:33:00.002+03:00

Day 03 – Your favourite series

No joo, kaikki tietää tän jo! Tietenkin Harry Potterit, J.K. Rowlingin aivan nerokas sarja. Ei ole mitään muita kirjoja (saati sarjoja) joita olisin lukenut yhtä moneen kertaan! Täällä blogissakin on nämä Potterit jo hyppineet muutamaan otteeseen.

En tiedä kyllästynkö näihin ikinä. Tuskin, sillä näissä on ihan oikeasti Sitä Jotain. Potterin maailma on jo niin tuttu, että on oikeastaan ihme ettei sitä ole olemassa!

BECCA FITZPATRICK: Hush hush

2011-04-02T15:44:00.000+03:00

Ostin tämän englanninkielisen kirjan ihan vaan, koska kaipasin jotain mukavaa fantasiahömppää, jota on muuten viime aikoina tullut kulutettua aika paljon...

Eniveis. Päähenkilö Nora on tavallinen tyttö, joka käy koulua ja asuu äitinsä kanssa isänsä kuoleman jälkeen. Hän ei ole erityisen kiinnostunut pojista, kunnes... Kuvioihin ilmaantuu Patch, jolla on ihana hymy ja silmät! Ah, en voi sille mitään että huokailin ja hymyilin idiootisti tätä kirjaa lukiessani. Jos en olisi kihloissa oman muruseni kanssa, varmaan olisin ihastunut tähän kuvitteelliseen Patchiin. :D

Patch ei kuitenkaan ole mikään tavallinen poika, hänessä on jotain outoa. Sanooko langennut enkeli mitään?

Viime aikoina langenneet enkelit on muuten olleet suosittu teema, niistä kertovia kirjoja on ilmestynyt aika paljon. Vampyyrit on edelleenkin suosittu teema, mutta ehkä jo vähän kulunut. Onko langenneet enkelit seuraava hitti, kuka tietää.

No joo, joka tapauksessa. Tämä oli herkkupala! Luin tämän hetkessä ja harmistuin sitten, kun se loppui (klassinen paradoksi, eikö totta?). Epäilen, että tämä pitää lukea myös ranskaksi, ja sitten suomeksi. Tämä ilmestyy suomeksi toukokuun alussa, jos oikein muistan.