tiistai 21. kesäkuuta 2011

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Juhlapäivä!

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.


Saa onnitella! :)

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Harlekiineista

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä! 

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

perjantai 10. kesäkuuta 2011

HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

torstai 9. kesäkuuta 2011

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

perjantai 3. kesäkuuta 2011

KAISA IKOLA: Oikein nurin

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?