torstai 12. toukokuuta 2011

HARPER LEE: To Kill A Mockingbird

Olen pitkään suunnitellut lukevani tämän Pulitzerinkin voittaneen klassikon (suomeksi Kuin surmaisi satakielen). Nyt löysin kirjakaupasta ihan hirmu kauniin version, josta kuva tuossa vieressä... Minusta tuo kansi on jotenkin aivan hurmaava.

Kirja tapahtuu alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla, ja kertojana on pieni poikatyttö Scout. Kirjan alkaessa hän on kutakuinkin kuusi- tai seitsenvuotias, ja kirjan päättyessä hän taitaa olla yhdeksän. Scout kuvaa lapsuuttaan hiljaisessa kylässä, leikkejään veljensä Jemin kanssa, koulun aloitusta ja kaikkea, mikä hänen elämäänsä olellisena kuuluu.

Tarinat rymistävät eteenpäin, kun Scoutin ja Jemin isä, lakimies Atticus, puolustaa oikeudessa mustaa miestä. Kirjan tapahtuma-aikana mustien ja valkoisten rajanveto oli selvää, ja oli ihan hyväksyttävää väheksyä mustia. (Tosin Atticus selvästi kouluttaa lapsiaan tasa-arvoon.) Tämän vuoksi lapset saavat kärsiä isänsä työstä - mustien puolustaminen kun ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapset saavat kuulla nimittelyä ja muuta päänaukomista.

Kirja kuvaa tosi hyvin ennakkoluuloja, jotka siihen aikaan olivat vielä vallalla. Kirja on hurjan todentuntuinen, mikä varmasti liittyy siihen, että kirjailija Harper Lee on syntynyt Alabamassa vuonna 1926. Hän on siis ollut 1930-luvulla kutakuinkin Scoutin ikäinen. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on varmasti jonkin verran omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Leen isä oli asianajaja. Lisäksi kiintoisa fakta on se, että kirjan perheen sukunimi on Finch, joka sattui olemaan myös Harper Leen äidin tyttönimi. Lisäksi Lee seurasi lapsuudessaan oikeudenkäyntiä, joka kovasti vastaa kirjassa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ja mitäs minä sitten tykkäsin tästä? No tykkäsin muuten ihan hirveästi! Kirja oli niin uskomattoman elävä ja todentuntuinen. Rotuvihan käsittely oli todella kiinnostavaa, joskin järkyttävääkin luettavaa. Tämä meni suosikkieni joukkoon aivan samantien. Loistava kirja!

3 kommenttia:

  1. Tämä on ollut minunkin luettavienlistalla jo kauan, jospa kohta saisin luettua:)

    VastaaPoista
  2. Juuri ostin tämän kirjan suomeksi. Kiva kuulla, että luvassa on mahdollisesti hyvä lukuelämys! Sinun versiosi kansikuva on kieltämättä todella ihana! Se luo sellaista vanhanajan satukirjan henkeä.

    VastaaPoista
  3. Sanna ja Emilie, kiitos kommenteistanne tähän tekstiin. Kommenttinne katosivat, kun Blogger sekoili jotakin... Sanna, tämä yllätti minut iloisesti kun vihdoin sain luettua! Ja Emilie, totta - tämä kansikuva on ihanan vanhanaikainen ja sadunomainen.

    VastaaPoista