maanantai 28. helmikuuta 2011

ANNA JANSSON: Haudankaivaja

Tämän luin matkalla takaisin Ranskaan. Luen näitä Janssoneita nyt vähän pöljässä järjestyksessä, mutta se ei onneksi haitannut lukukokemusta juuri lainkaan.

Tässäkin kirjassa seikkailee Maria Wern, joka tällä kertaa ratkoo pienessä kylässä tapahtuvaa rikossarjaa. Vanhan Frida-mummelin talo poltetaan, tapahtuu murha ja katoaminen.

Frida on öisin hommaillut jotain outoa, kaivellut lapiolla maata keskellä yötä kenenkään näkemättä. Lisäksi kylässä tuntuu tapahtuvan muutakin outoa. Asiat eivät kuitenkaan tunnu liittyvän oikein millään järkevällä tavalla yhteen.

Tämä oli ihan mainio tapaus! Tykkään siitä, kun Jansson usein sekoittaa kirjoihinsa kiinnostavaa Ruotsin historiaa ja mytologiaa, joilla on jokin rooli nykyajan rikoksessa.

Janssonin vahvaa alaa tuntuvat olevan myös henkilöt, jotka ovat usein todella aitoja: tässäkin kirjassa oli muutamia ihan pahuksen ärsyttäviä tyyppejä, jotka saivat minut repimään hiuksiani!

Kuva

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

ELINA HIRVONEN: Että hän muistaisi saman

Olin jotenkin aiemmin onnistunut sivuuttamaan tämän kirjan, en tiedä miksi. Nyt kuitenkin Suomessa käydessäni tartuin tähän lyhyeen, mutta hyvään kirjaan.

Kirjan päähenkilö on Anna, jolla on hyvä kirja kesken. Kirjan lukeminen kuitenkin keskeytyy, kun Annan pitää lähteä mielisairaalaan tapaamaan veljeään.

Kirja tapahtuu yhden päivän aikana - Annan matkalla mielisairaalaan. Hän muistelee lähihistorian tapahtumia: omaa perhettään ja sen ongelmia, sekä hänen amerikkalaisen poikaystävänsä Ianin perhettä. Kirja on kiinnostava kuvaus siitä, miten asiat joskus menevät. Tätä on jotenkin hankala kuvailla...

Mutta tykkäsin kirjasta paljon! Luin sen vanhempieni kotona keittiössä istuen, en lopettanut hetkeksikään. (Onneksi kirja oli lyhyt, muuten olisi voinut tulla vaikka nälkä...) Kirja on jotenkin sellainen väläyksenomainen, koskettava hetki, joka kuitenkin jää mieleen.

Kirja on jo julkaistu useissa mailssa.

Kuva

lauantai 26. helmikuuta 2011

STEPHEN KING: Carrie


Suomessa minua odotti Uinu, uinu lemmikkini, joka oli kesken. Mutta hassusti kävi - en lukenut sitä vielä loppuun, vaan luinkin tämän Carrien, joka on muuten Kingin esikoisteos...


Kirja kertoo Carriesta, joka on 16-vuotias, ujo, syrjitty tyttö. Häntä kiusataan, ja kotonakaan ei ole kovin kivaa: äiti on vähän hurahtanut uskonnollinen kiihkoilija, jonka uskontosuhde ei ole missään määrin terve.

Carriella on kuitenkin outo voima, jonka hän oppii valjastamaan käyttöönsä - Carrie päättää kostaa kiusaajilleen. Mutta oikeastaan ei ole ihan selvää, kuka vie ketä - hallitseeko Carrie todella voimansa? Vai meneekö se ihan toisinpäin?

Kirjassa tapahtumat etenevät osittain erilaisten kuvitteellisten kirja- ja todistajanlausuntokatkelmien avulla. Jo kirjan alussa annetaan runsaasti vinkkejä siitä, mihin kaikki lopuksi todella johtaa. Ja onhan se selvä, että tämä kirja ei tosiaankaan pääty hyvin.

Luin tämän käytännössä yhdeltä istumalta, ei ole kovin pitkä kirja tämä. Mutta tosi hyvä! Semmoista sopivasti säpsäyttävää kauhua, jota on hyvä lukea kirkkaassa päivänvalossa...

perjantai 25. helmikuuta 2011

ELINA TIILIKKA: Punainen mekko

Tämän kirjan olen jo jonkin aikaa halunnut lukea, nimittäin sen epätavallisen teeman vuoksi. Kirja kertoo siis prostituutiosta, todellisuuteen perustuvista kokemuksista.

Kirjan päähenkilö Noora on nuori tyttö, jolla on vähän rahavaikeuksia ja työkään ei oikein kiinnosta. Sitten hän muutaman mutkan kautta päätyy prostituoiduksi. Helppo raha kiinnostaa, ja aluksi kaikki meneekin hyvin (niin hyvin nyt kun voi kuvitella, tämän teeman puitteissa). Mutta sitten Noora tajuaa, että tästä työstä onkin tullut iso ongelma.

Suhtautumiseni tähän opukseen on vähän kaksijakoinen: toisaalta pidin, toisaalta kammotti. Se miksi pidin tästä, oli se, että kirja oli helppoa luettavaa, siis tekstitasoltaan. Mutta luetut asiat sitten järkyttivätkin, ja myös se, miten helpon oloisesti vakavaa asiaa kuvattiin. Toisaalta tällainen vaiettu teema oli todella kiinnostava. Lopussa kuitenkin tuli kamala ällötys erään kissakohtauksen kanssa. (te jotka olette lukeneet, tiedätte varmaan mistä puhun...)

Mutta joka tapauksessa, hyvä lukea välillä kirjoja, jotka eivät sitten olekaan niin hirveän onnellisia. Joskus on hyvä vähän järkyttyä ja muistaa, että maailmassa tapahtuu tällaistakin ihan liikaa.

torstai 24. helmikuuta 2011

ANNA JANSSON: Unissakävelijä

Suomeen mennessäni minua odotti siellä kivasti uunituore Anna Janssonin Unissakävelijä. Ennen tänne Ranskaan lähtemistä luin useampiakin Janssoneita (muistaakseni, heh) joten tähän tartuin oikein isolla innolla.

Kirjan päähenkilö on Janssonin vakiohenkilö Maria Wern, joka on gotlantilainen poliisi. Tämä on muuten kymmenes suomennettu Janssonin kirja!

Kirjassa ratkotaan julmaa murhasarjaa, joka alkaa, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja puettuna morsiameksi. Sitä seuraa muita tapauksia, yhtä kammottavia. Välillä muuten ihan hirvitti lukea, yök!

Toisinaan tätä lukiessa minua vähän ärsytti, kun kirjan henkilöt eivät osanneet yhdistää ilmiselviä asioita toisiinsa. Mutta onneksi murhat saatiin sentään ratkottua, ja itse asiassa loppu yllättikin vähän.

Tämän jälkeen teki mieli lukea lisää Janssonin kirjoja, nämä ovat nimittäin kivoja lukea, nopeita, viihdyttäviä, yllättäviäkin. Lisäksi kirjassa käsitellään sopivassa määrin myös Maria Wernin yksityiselämää, jottei pelkkä poliisitouhu käy puuduttavaksi.

tiistai 22. helmikuuta 2011

HENNA HELMI HEINONEN: Veljen vaimo

Minäkin nyt tartuin tähän Heinosen esikoiskirjaan, jonka kustantamo Arktinen Banaani minulle ystävällisesti lahjoitti omistuskirjoituksella varustettuna, jee!

Henna Helmi Heinonen on tunnettu Minusta tulee kirjailija -blogistaan,joka nyt on tosin suljettu kirjailijan saaman ikävän kommentoinnin takia. Mutta kirjaan!

Veljen vaimon päähenkilönä on Marja, kolmekymppinen nainen, joka tulee miniänä Tuulikin johtamaan vanhaan rintamamiestaloon. Talossa pyörivät veljekset Antti, Santtu ja Kristian sekä myös Santun naisystävä Heidi.

Kirja kuvaa jotenkin herkullisesti talon elämää ja ihmisten suhteita, tunteita ja ajatuksia. Iso osa on sillä, miten ihmisistä on tullut sellaisia kuin he ovat, mitkä asiat heidän historiassaan ovat merkittäviä. Kaiken keskellä pyörii hämmentynyt Marja, ja talo ei olekaan enää entisensä. Mikä onkaan kenenkin rooli talossa?

Pidin kirjasta kovasti. Henkilöt olivat mielestäni aika todellisen oloisia, ja maisemat oli kuvattu siten, että näen mielessäni talon ja ympäristön, ihmiset ja heidän tekonsa. Jossain vaiheessa olisin toivonut ehkä nopeampia tapahtumia, mutta toisaalta tapahtumia sitten kyllä riitti ihan tarpeeksi, kun vauhtiin päästiin. Kaikeksi onneksi kirja myös päättyi hyvin. Tästä jäi minulle hyvä mieli kaikin puolin, ja tulen varmasti lukemaan tämän uudestaankin. Ja tietysti metsästän tulevaisuudessa omaan hyllyyn myös Henna Helmin tulevat teokset!

maanantai 21. helmikuuta 2011

NORA ROBERTS: L'eclat d'une passion

Tämän kirjan nimi tarkoittaa kutakuinkin "intohimon loisto", joka on mielestäni hurjan koominen nimi! Mutta eniveis, edellisessä postauksessani mainitsemani lentokenttäjumitus sai viihdettä myös tästä Harlequinin julkaisemasta opuksesta. Ei tietoa onko julkaistu suomeksi...

kirjan päähenkilö on Jo, leijonankesyttäjä sirkuksessa. (olen muuten aina tykännyt sirkusteemoista, siinä on jotain viehättävää. Robertsilla on joku toinenkin kirja joka tapahtuu sirkuksessa.) Sirkuksen uusi omistaja on epäilyttävä äijä, jonka Jo epäilee myyvän sirkuksen heti ensi käänteessä. Tyyppi nimittäin on perinyt sirkuksen, joka on Jolle ainoa koti.

Mutta uusi omistaja ei olekaan ihan kauhea tyyppi - Jo ja Keane nimittäin taitavat vähän tykästyä toisiinsa. Tietenkin.

Tämä oli hyvin kliseistä, norarobertsmaista harlekiinikirjallisutta, mutta lunasti paikkansa viihdyttävänä, nopealukuisena hömppäkirjana.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

LINDSEY KELK: I heart Paris

Olin eilen jumissa Pariisin lentokentällä kahdeksan tuntia, joten kirjoja kului muutamia siinä ajassa... Tämä olikin oikein viihdyttävää kirjallisuutta juuri siihen tilanteeseen, kun ei kaipaa mitään vakavaa, vain ajanvietettä.

Tämä kirja kertoo Angelasta, jolla käy kivasti - hänen poikaystävänsä Alex ehdottaa matkaa Pariisiin, ja lisäksi hän saa uuden jännän työkeikan, jonka hän voi hoitaa kivasti matkalla.

Mutta hitto, eihän se matka mene niin kuin piti. Angelan poikaystävän entinen tyttöystävä (tietenkin ihastuttavan näköinen ranskatar) ilmaantuu kuvioihin päättäen saada Alexin takaisin.

Mutta kuten arvata saattaa, kivasti siinä kuitenkin sitten lopulta käy. Mutta hei, tämä kirja jaksoi naurattaa ihan kunnolla, jopa lentokenttäjumituksessa... Tämä on kolmas osa Angelasta kertovaa sarjaa, epäilen että täytyy saada ne ekatkin osat luettavaksi...

lauantai 19. helmikuuta 2011

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 8 - Ma meilleure ennemie

Jälleen yksi Gossip Girl. Nyt alkaa sarjan loppu lähestyä, kolme osaa jäljellä. Vaikka näihin on kyllä kai kirjoitettu vielä jotain jatko-jatko-jatko-osiakin...

No, tässä kirjassa ystävämme saavat vihdoin lukion päästötodistukset käpäliinsä ja pääsevät kesälomille! Joillakuilla koulunloppumistilaisuus menee kivasti (Serena) ja joillain ei (Olivia-Blair). Liittyy asiaan pukeutuminen, tietysti. Täytyy muuten sanoa, että Nate on kyllä yksi iso hamppua poltteleva pönttö, ekassa kirjassa toivoin että ne päätyvät yhteen, mutta Serena on paljon parempi hahmo kuin Nate, hahah.

Viihdytti.

perjantai 18. helmikuuta 2011

MAGGIE STIEFVATER: Lament

Pööpöilin kirjakaupan englanninkielisellä osastolla ja näin tämän. Kirjoittaja on siis ihanan Väristys-kirjan kirjoittaja, joten tämä lähti ehdottomasti mukaan.

Tämä on itsenäinen teos, joka päähenkilö on Dee, 16-vuotias harppua soittava tyttö. Eräänä päivänä hän tapaa kiinnostavan Luken, joka tuntuu haluavan Deestä jotain. Luke on hurmaava ja ihana, ja Dee on täysin hullaantunut. Mutta Lukessa on kuitenkin jotain mätää. Deelle selviää hitaasti, että Luke toimii keijukuningattaren käskystä ja haluaa mahdollisesti tappaa Deen...

Tämä eroaa suuresti ihmissusiteemasta, joka on Väristyksestä tuttu. Mutta tämäkin oli kyllä mainio opus! Ihana lukea, kieli on kaunista, ja välillä aiheutti ihan semmoisia väristyksiäkin selkäpiissä!

Mutta loppu ei tyydyttänyt minua täysin. Inhottavaa sanoa, mutta minusta tämän olisi voinut lopettaa jotenkin paremmin... Loppua lukuunottamatta tämä on kyllä melkein yhtä hyvä kuin Väristys. Tätä ei muuten ole kai vielä suomennettukaan.

Tämä joka tapauksessa aiheutti sen, että piti kipittää kirjakauppaan hankkimaan Väristys ja sen jatko-osa englanniksi... Niistä siis tulossa juttua jonkin ajan kuluttua!

torstai 17. helmikuuta 2011

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 7 - Je suis parfaite, et alors?


Luin seiskaosan putkeen heti kutosen jälkeen...


Tämän kirjan oleellisia tapahtumia siivittävät uuden ja suositun rokkibändin jäsenet. Muuten ihanat päähenkilöt jatkavat samaa sekopäistä elämäänsä New Yorkissa.

Toisinaan on muuten vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka vehtaa kenenkin kanssa. Nämä on siis niin kuin Kauniit ja rohkeat kirjamuodossa nuorille suunnattuna...

Mutta joo, viihdyttää.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

CECILY VON ZIEGESAR: Gossip Girl 6 - C'est toi que je veux


Luin taas pienen tauon jälkeen seuraavan Gossip Girl -kirjan. Sillä kuinka viihdyttäviä nämä ovatkaan, niin kyllä semmoinen hömppä-ähkykin on mahdollinen! Luin näitä nimittäin niin monta yhteen putkeen, että ei huvittanut enää. Nyt tauon jälkeen nämä maistuvat taas ihan hyvältä.


Tässä kirjassa päähenkilöt saavat vihdoin tietää tulokset yliopistoidensa hakemuksista. Joillekin yllätys on iloinen, joillekin ei.

Nämä ovat kyllä tosiaankin kaikki ihan samaa tavaraa, eikä näistä niin hirveästi riitä kerrottavaa...

tiistai 15. helmikuuta 2011

CARITA FORSGREN: Auringon kehrä


Tämä on toinen suomenkielinen sähkökirja, jonka ostin. (muuten, vinkkinä sähkökirja-ihmisille, Elisa Kirja on erinomainen sähkökirjakauppa. Laaja valikoima.)


Luin aikanaan Forsgrenin edellisen kirjan, Kolmen kuun kuningattaren, ja tykkäsin siitä kovin. En siis tiedä, miksi luin tämän vasta nyt. Mutta hitto vieköön, kannatti lukea. Ihastuin tähän ihan hirveästi.

Kirja kietoo jännästi yhteen muinaista Egyptiä ja Suomen historiaa. Kirjan kaksi päähenkilöä ovat kotoisin maailman eri puolilta, mutta silti heidän elämänsä kohtaavat sattumien oikuista.

Päivänkehrä on suomalainen tyttö, joka ryöstetään orjaksi. Ja hän päätyy matkaamaan koko sen aikaisen Euroopan halki nähden ja kokien monenlaista. Amunhotep taas on egyptiläinen faraon poika. Nämä kaksi hahmoa ovat molemmat vuorotellen kirjan minäkertojina.

Tämä kirja on kyllä ihan erinomainen! Olen aina ollut kiinnostunut Egyptin historiasta, ja siksi tämä oli todella kiinnostavaa luettavaa. Kirjan lukemisen jälkeen luin vähän Wikipediasta tietoja - Amunhotep on todellinen hahmo, Egyptin farao, joka yritti kääntää Egyptin monoteistiseen uskoon. Hänen vaimonsa oli kuuluisa Nefertiti, joka myöskin on kirjassa tärkeässä osassa. Päivänkehrä on keksitty hahmo, vaikka hänelläkin on todellinen taustansa. Tosin hän ei tosiasiassa tainnut olla suomalainen...

Lisäksi pitää mainita ihan hyperhauska intertekstuaalinen viittaus: kirjassa mainitaan myös Sinuhe, faraon hovilääkäri. Mitä tulee mieleen? Ettei vaan Waltarin Sinuhe...

maanantai 14. helmikuuta 2011

TATIANA DE ROSNAY: La memoire des murs


Hehkuttelin täällä loppuvuodesta de Rosnayn Elle s'appelait Sarah -kirjaa. Ja nyt vihdoinkin tulin lukeneeksi toisen hänen kirjansa, tämän, jonka nimi on suomeksi Seinien muisti.


Kirja kertoo Pascalinesta, nelikymppisestä eronneesta naisesta. Hän etsii uutta asuntoa, ja löytääkin itselleen täydellisen asunnon. Mutta outoa on se, että asunnossa hänelle tulee valtavan paha olo, sekä fyysisesti että henkisesti. Ja hänelle selviää, että hänen asunnossaan, hänen makuuhuoneessaan, on murhattu nuori tyttö.

Pascaline tutustuu murhatapaukseen tarkemmin, ja siihen liittyvä paha olo alkaa vallata hänen elämäänsä yhä suuremmalta määrin. Lisäksi siihen kietoutuu Pascalinen oman elämän suurin trauma.

Tämä oli myöskin aivan ihastuttava kirja, Tatiana de Rosnay vaikuttaisi kiipeävän suosikkikirjailijoideni joukkoon kovaa vauhtia! Kirja sai minut ihan valtoihinsa, enkä malttanut millään jättää kesken.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

FRANCES HODGSON BURNETT: The Secret Garden

Kuka ei tunne tätä klassikkoa, käsi ylös! Ja ravatkaahan äkkiä hankkimaan tämä klassikko luettavaksi, koska tämä on yksinkertaisesti ihana.

Kirja kertoo Mary Lennoxista, orvosta, itsekkäästä tytöstä. Hän on kasvanut ensimmäiset kymmenen vuottaan Intiassa, ja päätyy nyt setänsä taloon jäätyään orvoksi. Mary on kertakaikkiaan aika inhottava lapsi aluksi. Mutta kirjassa hän kehittyy yrmeästä lapsesta säteileväksi, iloiseksi ja muista välittäväksi tytöksi.

Kartano, johon hän päätyy asumaan, on ensin Marylle kauhistus, sillä hän joutuu leikkimään yksinään eikä kukaan ole oikein kiinnostunut hänestä. Mutta sitten hän tapaa puutarhurin, joka yrmeydessään vastaa Maryä! Ja mikä parasta, Mary löytää salaisen puutarhan, jonne kenelläkään ei ole pääsyä. Ehkä!

Mary myös tutustuu talossa asuvaan Colin-poikaan, joka makaa sairaana sisällä. Mutta puutarha voi tehdä ihmeitä.

Tämä on todellakin aivan ihastuttava kirja, niitä tapauksia, jotka saavat aikaan väristyksiä selkärangassa. Ja hymyjä! Tätä kirjaa todella rakastan. Edellisestä lukukerrastani oli varmaan useita vuosia jo, mutta nyt bongasin tämän englanninkielisenä kirjakaupassa, ja mukaanhan se lähti. Tietenkin.

Mitäs te muut olette mieltä tästä?

torstai 3. helmikuuta 2011

AGATHA CHRISTIE: A.B.C. contre Poirot


Kaipasin jotain taatusti viihdyttävää ja hyvää lukemista - kävin kirjakaupan dekkarihyllyltä pomimassa tämän ikuisuusklassikon, Christien aakkosmurhakirjan. Suomeksi tämä taitaa olla Aikataulukon arvoitus.


Ihana Hercule Poirot on tämänkin kirjan päähenkilö, myös mainio kapteeni Hastings on mukana ja toimii minäkertojana. Kirjassa selvitellään pelottavaa aakkosmurhaa, jossa salaperäinen A.B.C. varoittaa etukäteen tekemistään murhista - ja onnistuu silti. Onneksi Poirot käyttää harmaita aivosoluja ja ratkoo tämänkin tapauksen.

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkini Christien kirjoista. Niin nerokas ja yllättävä, tämä on sellainen ahmittava kirja! Nyt ehkä muuten kaipaisin lisääkin Christietä, pitääpä käydä tänään kirjakaupassa.

(Täällä näitä voi hankkia aika huoletta, nämä maksavat nimittäin pokkareina vähän yli 5 euroa. Ei ole päätähuimaava hinta!)

Kuva

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

DAVID FOENKINOS: Nos séparations

Luin heti perään toisen Foenkinosin teoksen. Tämän nimi on suunnilleen "meidän eromme".

Kirjan päähenkilöitä ovat Alice ja Fritz, jotka rakastavat toisiaan. Mutta he eivät vaan sovi toisilleen: yhdessäolo on jatkuvaa riitelyä ja eroamista. Heidän tarinansa on siis useiden erojen tarina. Fritz on kirjan minäkertojana, joten hänen tunteensa ja kokemuksensa tulevat hyvin esille.

Jännä juttu, miten tavallaan onneton kirja voikin olla niin hyvä! Minä, romantikko, ikuinen onnellisten loppujen ystävä, tykkäsin tästä ihan valtavasti. Tässä oli jotain suurta!

Tämä oli nyt toinen Foenkinosin teos, jonka luin, ja huomaa kyllä, että kirjailijalla on oma tyylinsä, joka näkyy hänen teoksissaan, jonkinlainen ironia on koko ajan läsnä. Tykkään jotenkin kovasti tästä tyylistä, minun pitää metsästää lisää näitä!

Kuva