perjantai 9. joulukuuta 2011

RAUHA S. VIRTANEN: Seljan tytöt

Olin siskoni luona kylässä, ja etsiskelin iltalukemista hyllystä. Ja kas, käpälääni tarttui tämä klassikkotyttökirja, jonka olen monta kertaa lukenut. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin jo vuosia aikaa, ja nyt luinkin tämän yhdessä hujauksessa nostalgiapuuskan vallatessa mieleni.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Seljan tytöistä: Kris on vanhin, laskelmieni mukaan 16-vuotias. Margaret on 15-vuotias meksikolaistaustainen ottotytär. Virva on 14-vuotias, kömpelö runotyttö. Dodo on nuorin, 11-vuotias villikko. Kirjassa seurataan tyttöparven elämää, kun taloon tulee äitipuoli. Kirjassa kerrotaan tyttöjen sopeutumisesta uuteen tilanteeseen, heidän kesäsuunnitelmistaan, Margaretin perhetaustan selvittelystä...

Kirja on ihana! Tämä on kirjoitettu 1950-luvulla, jonne kirja myös tapahtumineen sijoittuu. Kirjassa on aitoa suomalaista nostalgiaa pikkukaupungin ja nuorten elämän kuvauksineen. Alunperin kirjasarja on ollut neliosainen, mutta joskus yläkouluaikanani Virtanen kirjoitti viidennen osan, ja joskus viime vuonna (?) ilmestyi vielä kuudeskin osa.

Luettuani tämän totesin, että nämä on kyllä aivan ihania kirjoja. Näyttää siltä, että pitää koko sarja lukea nyt, kun ekan osankin luin!

torstai 8. joulukuuta 2011

TESSA GRATTON: Veritaika

Kaipasin jotain keveää luettavaa, ja tämä vaikutti sopivalta. Kirjan päähenkilö on Silla, joka ei usko isänsä voineen tappaa itseään ja vaimoaan. Silla jatkaa elämäänsä veljensä ja mummunsa kanssa, mutta ei ole enää oma itsensä eikä oikein pysty tragedian jälkeen nauttimaan elämästään.

Sitten Silla saa merkillisen kirjan, joka sisältää hänen isänsä muistiinpanoja omituisista taikaan liittyvistä asioista. Silla tajuaa, ettei hän todellakaan tiennyt ihan kaikkea isästään. Lisäksi naapuriin muuttaa kiintoisa poika, jonka kanssa Silla tutustuu.

Kirjassa vehtaillaan paljon veren kanssa, kuten nimestäkin voi päätellä. Kirjassa ei onneksi kuitenkaan revitellä millään tavalla ällösti, vaan kohdat on kirjoitettu kuitenkin tosi siististi. Olisin ehkä toivonut hiukan enemmän leppoisaa teiniromantiikkaa, jota kirjassa jonkin verran oli, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi...

Tämä oli kuitenkin oikein näppärä, kiva välipalakirja, jota oli viihdyttävä lukea.

maanantai 21. marraskuuta 2011

LIZA MARKLUND: Panttivanki

Minun oli tarkoitus lukea kaikki Annika Bengtzon -kirjat ennen tätä uutuutta. Se jäi kuitenkin kesken, enkä malttanut olla lukematta tätä jo nyt... No, voin toki lukea loput kirjat vielä tämän jälkeenkin. Se täytyy kuitenkin sanoa, että olin hiukan hukassa kun en muistanut oikein ollenkaan edellisten kirjojen vaiheita ja olin siksi hiukan ulalla Annikan elämästä.

Kirja on kaikkiaan yhdeksäs Annika-kirja, ja mielestäni selvästi erilainen kuin muut. Peruskaava säilyy, Annika joutuu tekemisiin vakavien rikosten kanssa. Mutta tällä kertaa ei lehtityönsä vuoksi: Annikan mies Thomas siepataan Keniassa muutamien muiden eurooppalaisten kanssa. Thomas joutuu panttivangiksi ja Annika joutuu seuraamaan tilannetta epätietoisena Tukholmassa.

Kirjassa on siis voimakkaampi pohjalataus, kun Annika on niin erilaisessa tilanteessa kuin edellisissä kirjoissa. Tässä teoksessa lehtityö on täysin toisarvoista. Toki lehden tapahtumia myös seurataan, mutta pääpaino on Annikan selviytymisessä vaikeassa tilanteessa.

Kirja eroaa edellisistä myös sikäli, että tässä kirjassa toisinaan tapahtumat kuvataan myös Thomasin kannalta. Siellä täällä koko kirjan halki on lyhyitä minä-muotoisia kuvauksia Thomasin hetkistä panttivankina.

Suhtautumiseni tähän kirjaan on tosi ristiriitainen. Toisaalta ahmin innostuneesti tätä, koska Annika-kirjat ovat jo pitkään olleet yksi lempisarjoistani. Mutta toisaalta minua ahdisti tämän synkkä pohjavire, ja kirja myös päättyi siten, että haluaisin lukea seuraavan kirjan heti. Minua kiinnostaa kovasti, miten Annikan tarina päättyy - seuraava kirja on kuulemma Marklundin mukaan viimeinen Annikasta kertova teos.

perjantai 18. marraskuuta 2011

CASSANDRA CLARE: Luukaupunki



Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun pohdiskelin tämän jatko-osia, joita en ole lukenut... En kuitenkaan muistanut mitään tämän kirjan tapahtumista, joten oli parempi tehdä pieni kertauslukukerta kuin hypätä suoraan kakkoseen.

Kirjan päähenkilö on Clary, teinityttö, jonka elämä on ollut hyvinkin tavallista. Kunnes hän tajuaa näkevänsä ihmisiä, joita muut eivät näe... Hän tapaa Jacen, joka on varjometsästäjä. Jace kertoo Clarylle asioista, joista tämä ei ole osannut edes uneksia: maailmassa elää monenlaisia olentoja, joita normaalisti pidetään vain satuolentoja - demoneja, vampyyreja, velhoja...

Kun Claryn äiti siepataan, ja asialla vaikuttaisi olleen joku ihan muu kuin ihminen, Clary tarvitsee Jacen apua. Samassa mylläkässä Clarylle selviää erinäisiä asioita perhehistoriasta.

Tämä kirjahan oli oikein hyvä! Mutta päättyy selvästi "kesken", niin että jatko-osassa tavataan... Kävin kirjakaupassa hypistelemässä tämän jatko-osia, mutta en jostain syystä halunnut niitä lukea. En tiedä miksi, tuntuu hölmöltä. Mutta ehkä pitäisi. Tätä lukiessa sai nimittäin ihan nauraakin!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

MATHIAS MALZIEU: Sydämen mekaniikka

Ranskassa asuessani katselin tätä kirjaa usein ja pohdoin, josko tämä olisi hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan päätynyt lukemaan tätä teosta, jonka nimi on alunperin muuten La Mechanique du coeur. Nyt kun se on käännetty suomeksi, totesin että jos nyt sitten luen vihdoinkin!

Kirjan päähenkilö on Jake, Edinburghissa 1800-luvulla syntynyt poika. Hän ei kuitenkaan ole kovin tavallinen, sillä hänen sydäntään on avustamassa vanha käkikello. Kun Jake syntyi, oli maailman kylmin päivä, ja hänen sydämensä oli jäässä. Siksi hänen kätilönsä laittoi sydämen tueksi Jakelle käkikellon, jonka tikityksen mukaan hänen sydämensä käy.

Jaken sydän on siksi heikko, joten hän ei saa kokea vahvoja tunteita, kaikkein viimeiseksi rakkautta, sillä silloin hänen sydämensä ei kestäisi ja käkikellon mekaniikka hajoaisi.

Mutta sitten Jake tapaa pienen tanssijatyttösen, joka saa hänen sydämensä ihan sekaisin.

Voi tämä oli jotenkin hirmuisen herttainen kirja! Tykkäsin tosi paljon. Tämä oli hyvin erikoinen tapaus, mutta hyvin kirjoitettu ja tämä tosiaankin herätti tunteita. Olen menossa keväällä Ranskaan, joten täytyy varmaan ostaa sieltä kaikki Malzieun teokset...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

KRISTIN CASHORE: Syntymälahja

Tarvitsin jotain takuuhyvää lukemista, joten nappasin hyllystä tämän kirjan, josta ensimmäisellä lukukerralla tykkäsin kovasti paljon. Luin sen nyt siis uudelleen.

Pikakertaus juonesta: päähenkilö on Katsa, nuori nainen jolla on arveluttava syntymälahja - hän on erinomainen tappaja. Katsan maailmassa jotkut ihmiset näet saavat syntymälahjan, jonkin taidon jossa he ovat voittamattomia. Lahjansa vuoksi Katsa on enonsa, kuningas Randan, talutushihnassa ja toimii hänen käskyläisenään.

Katsa on kuitenkin kyllästynyt ja päättää päästä vapaaksi kuninkaan vallasta. Siinä häntä auttaa merkillinen prinssi Po. Lisäksi heillä on yhteinen tavoite - selvittää kuka on siepannut Pon vaarin.

Kyllä tämä kirja edelleenkin oli tosi hyvä. Tykkään kovasti. Minusta tässä on kaikki kohdallaan: äksöniä, romantiikkaa, yllätyksiä, nerokas juonikuvio, haasteita ja ratkaisuja. Huippua!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

CECELIA AHERN: Mitä huominen tuo tullessaan

Ensiksi pitää huokaista, että oi, miten hyvä kirja tämä oli!

Olen tainnut lukea kaikki Ahernin aiemmat kirjat, ja tykkään niistä kyllä yleensä kovin. Siksi tartuin mieluusti tähän Ahernin uusimpaan opukseen, jolla on muuten tosi söpö kansikuvakin!

Kirja kertoo Tamarasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Hänen vanhempansa ovat rikkaita ja menestyviä. Kunnes perheen isä tappaa itsensä, jättää jälkeensä valtavat velat, perhe menettää kotinsa ja omaisuutensa ja Tamaran äiti muuttuu omituiseksi.

Tamara joutuu äitinsä kanssa muuttamaan maalle enonsa luokse. Eno ja tämän vaimo ovat Tamaran mielestä aika pälliä porukkaa, ja hän ei yhtään viihdy maalla. Mutta sitten tapahtuu jotain outoa: Tamara löytää kirjastoautosta omituisen kirjan, jossa on tyhjät sivut. Ja yllättävintä on se, ettei kirja kohta olekaan tyhjä, vaikkei kukaan ole siihen mitään edes kirjoittanut. Ja teksti on Tamaran käsialaa ja kertoo seuraavasta päivästä...

Tämä oli oikein tosi hyvä kirja! Tuntuu niin kuin Ahern parantaisi joka kerta! Tämä kirja sai minut hymyilemään, huokailemaan, nauramaan, suremaan, järkyttymään ja jännittymään. Mitä muuta voisi toivoa?

torstai 3. marraskuuta 2011

LISA UNGER: Kauniita valheita

Tarvitsin uudelleenheränneessä lukuinnostuksessani lisää lukemista äkkiä, joten kaivoin omasta hyllystä tämän kirjan, jonka olen toki jo joskus lukenut. Muistin tykänneeni tästä kovin, joten lukaisin tämän. Olin näppärästi unohtanut suunnilleen kaiken, joten kirja oli kuin uusi lukukokemus!

Ridley on nuori nainen, jonka elämä erään lehtikuvan seurauksena joutuu sellaiseen myllerrykseen, ettei Ridley tiedä, miten päin olisi. Hän ei nimittäin enää tiedä kuka on ja mistä tulee, sillä tuntematon viestinlähettäjä kyseenalaistaa hänen perhetaustansa. 

Ja Ridley ei arvaakaan, kuinka vaaralliseksi juttu muuttuu, kun hän alkaa tutkia omaa taustaansa. Sillä joku salaa jotain, minkä ei mistään hinnasta halua paljastuvan.

Tämä on tosi näppärä dekkari, ja oi, tässä oli sopivasti myös romantiikkaa! Kaiken kaikkiaan tämä oli siis oikein hyvä kirja. Ungerilla on omanlaisensa kirjoitustyyli, josta myöskin tykkään. Pitää muuten ehkä joskus lukea jotain muitakin kirjailijan kirjoja!

tiistai 1. marraskuuta 2011

LINCOLN CHILD: Uusi Atlantis

Kas niin, nyt on tämäkin opus luettu! Nyt on ilmeisesti sopiva hetki tälle scifijännitykselle, koska vielä ehkä jonkun voisi lukea. Childin Utopia taitaa olla ilmestynyt pokkarina, jos sen sitten seuraavaksi lukisi!

Kirjan päähenkilö on lääkäri Peter Crane, joka on saanut omituisen työtehtävän. Hänet on kutsuttu öljynporauslautta Storm Kingille hoitamaan sairastuneita. Mutta työtehtävä onkin pinnan alla - merenpohjassa on valtava tutkimuslaitos, joka tutkii merenpohjasta löytynyttä kummallista löytöä, jonka sanotaan olevan kauan sitten kadonnut Atlantiksen manner.

Laitoksella on kovin tarkat salassapitomääräykset ja turvatoimet. Ja kummallisinta on se, että valtava määrä ihmisiä on sairastunut. Oireet ovat erilaisia, mutta sairastuneita on paljon. Crane alkaa tutkia taudinaiheuttajaa, ja päätyy samalla tutkimaan muitakin asioita. Hiljaksiin hän tajuaa, että tutkimuslaitoksella mikään ei ole sitä miltä näyttää. Ja totuus on hurjan karmiva ja kylmänväreitä aiheuttava!

Luin tämän nyt siis toista kertaa, ja tykkäsin tästä ihan yhtä paljon nytkin. Muistin vielä joitain juttuja pääpiirteittäin, mutta silti lukeminen oli mielenkiintoista. Tässä on todella näppärästi hahmoteltu juoni, tykkään tosi paljon!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tunnustus aikojen takaa

Oi, vihdoin kun olen palannut takaisin blogini pariin, niin täällähän odotti ihana tunnustus! Kiitos suuresti, Maija!

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Tunnusta kahdeksan asiaa itsestäsi
3. Jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle ja käy kertomassa heille asiasta.

Jaha, tunnustuksia... Pistän nyt teeman mukaisesti kirja-aiheisia tunnustuksia siis!

1. En tiedä, mitä kirjoja omistan. Eilen mieheni sanoi minulle, että kellarissa on kaksi laatikollista kirjoja. Olin ihan äimänä, että mitä ihmettä, en minä mokomaa muistanut. Pitääpä käydä katsomassa, mitä siellä on... Olen myös joskus ostanut jonkun kirjan, joka minulla on jo ollut.

2. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kirjaa hyllyssä. Siihen on kaksi syytä: ensiksikin meillä on niin pieni asunto, että sinne mahtuu vain pikkuinen kirjahylly. Toiseksi meillä on 10-viikkoinen koiranpentu, joka syö kaiken, mitä näkee.

3. Pitkien lukutaukojen aikana tunnen kauhean huonoa omaatuntoa siitä, etten lue. Hölmöä, koska ei minulla ole mitään velvollisuutta lukea, jos ei huvita!

4. Hamstraan. Ostan toisinaan niin paljon kirjoja, että en ikinä varmaan ehdi lukea niitä kaikkia. Nyt tosin en ole ostanut juuri mitään, kun en ole lukenutkaan yhtään. Mutta sama meno jatkunee taas, kun olen päässyt kirjamaailmaan takaisin kiinni.

5. Siskoni perhe käyttää kirjahyllyjäni kirjastona. Olen tänään menossa käymään heillä, ja mukaan lähtee taas iloinen parikymmentä kirjaa heille luettavaksi!

6. Haistelen kirjoja ja räplään niitä. Kirjassa pitää olla hyvä tuoksu ja mukavan tuntuinen paperi!

7. Kirjoitin muksuna kirjoja. Toisin sanoen, minulla oli pieniä vihkoja täynnä kaikenlaisia satuja ja tarinoita, joskus jopa dekkari! (Sain siihen innoituksen Neiti Etsivistä.) Nämä kaikki teokseni ovat edelleen tallella. Ovat muuten tosi liikuttavia.

8. Haluaisin lukea paljon viisaita kirjoja, klassikoita, älykkäitä teoksia, nobel-voittajia, taiteellisia kirjoja. Mut aina ei jaksa - joskus hömppä on vaan niin paljon parempaa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

DOUGLAS PRESTON: Isku

Kyllä on aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi lukenut! suorastaan hävettää. Mutta on ollut joku lukko, kertakaikkiaan mikään kirja ei ole kiinnostanut. Mutta eilen matkustin junalla viikonoppureissuun, ja kas - ostin kiskalta pokkarin matkaksi, ja lukea täräytin koko kirjan yhteen putkeen matkan aikana! hienoa, lukulukko on murrettu.

Kirja on siis tämä Isku. Vaikutti sopivan helpolta kirjalta, ja jotenkin kaipasin jotain pelottavaa. Prestonin kirjailijakaverin Lincoln Childin kirjat on olleet pissathousuun-materiaalia, joten päädyin koppaamaan tämän kirjan sitten luettavaksi. Ja hops, pelotti! Huippua!

Abbey on nuori tyttö, joka on hankkinut juuri kaukoputken ja tarkkailee taivasta iltapimeällä ystävänsä kanssa. Ja äkkiä taivaalla lentää kummallinen kirkas kapistus, meteoriitti! Se päätyy jonnekin Mainen rannikon vesiin. Abbey ryhtyy tutkimaan asiaa ja päättää etsiä pudonneen kappaleen. Ja hän järkyttyy pahasti. 

Samaan aikaan entinen CIA-agentti tutkii omituisten radioaktiivisten kivien kaivosta Kambodzassa, ja hänkin järkyttyy. (Ja lukija kans.) Agentti tulee siihen tulokseen, että kaivos onkin tosi mätä juttu, ja kaikki johtaakin Mainen rannikolle pudonneeseen taivaankappaleeseen.... Ja huh, mihin tutkinnat johtavatkaan.

Kuva

Oi, tämä oli mainio kirja! Todella mielikuvituksellinen, luokittelisin johonkin trillerin ja scifin välimaastoon. Välillä jänskätti ihan kamalasti, että mihin tämä oikeen johtaakaan. Tykkäsin siis kovasti, ja nyt tekee mieli lukea lisää vastaavia! Aloitin Lincoln Childin kirjan Uusi Atlantis, jonka olen jo kyllä joskus lukenut, mutta se sopii passelisti tähän fiilikseen. Juhuu, olen taas lukukentillä mukana!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

L.M. MONTGOMERY: Sininen linna

Nyt onkin aikaa kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Mutta aloitetaan taas uudelleen!

Luin iltalukemisina Sinisen linnan, Montgomeryn aikuisille suunnatun teoksen. Tämä ei kuulu graduaineistooni, mutta olen nyt vähän montgomeryhöyryinen, joten tuli tämäkin luettua. Ja onneksi tuli, sillä tämähän oli aivan ihana!

Kirjan päähenkilö on Valancy, toivottomaksi vanhaksipiiaksi sanottu, harmaa, mitäänsanomaton tyttö. Hänen sukunsa sortaa Valancya, kaikki sanovat mitä hänen pitäisi tehdä. Ja Valancy tottelee, on kiltti, kuuntelee kaiken inhottavan mitä hänelle sanotaan. Ainoa asia joka hänet pitää järjissään, on hänen haaveensa Sinisestä linnasta, ihanasta paikasta jossa hän olisi jotain muuta kuin käskytetty vanhapiika.

Mutta sitten hänen elämänsä muuttuu: hän kuulee olevansa kuolemansairas. Lääkäri kertoo, ettei hän elä enää pitkään. Ja Valancy ryhtyy miettimään, miten hän haluaa viimeiset hetkensä käyttää. Hän toteaa, että nyt on aika vihdoinkin elää!

Ja Valancy ryhtyy sanomaan vastaan, tekemään mitä tykkää, hankkiutuu töihin, keskustelee epämääräisen Barney Snaithin kanssa... Ja suku ja kylän väki järkyttyy syvästi: mikä Valancyyn on oikein mennyt?

Tämä oli kerrassaan ihana kirja, huokailin kovasti lukiessani. Ehdottomasti jyräsi suosikkeihini tämäkin kirja, niiiiiin ihana!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

L.M. MONTGOMERY: Pieni runotyttö / Emily of New Moon

Gradun kirjoitus ja operointi on virallisesti alkanut. Aloitin lukemalla tämän ekan Runotyttö-kirjan, rinnakkain suomennoksen ja alkukielisen teoksen.

Kirja kertoo orvoksi jäävästä Emiliasta, joka päätyy kahden tätinsä huollettavaksi Uuden Kuun tilalle. Siellä hän ymmärtää osaavansa kirjoittaa runoja. Siellä hän kasvaa, tutustuu ystäviin, taistelee vanhanaikaisen Elisabet-tätinsä kanssa.

Runotytöt ovat olleet minulle aina tosi läheisiä kirjoja, olen lukenut nämä ihan älyttömän monta kertaa... Ja nyt gradua tehdessäni luen nämä todennäköisesti taas moneen kertaan uudestaan ja uudestaan.

Totesin muuten kiinnostuksekseni että suomennos on tehty lyhentäen! Sieltä täältä suomennoksesta puuttuu pieniä pätkiä tekstiä. Tämä oli aika yllättävää...

Jatkan varmaan seuraavaan Runotyttöön viimeistään ensi viikolla, välissä taidan kuitenkin vähän suunnitella gradun rakennetta.

Muiden kirjojen lukeminen taitaa jäädä aika lailla nollaan tämän vuoden aikana, mutta pysykää langolla siltä varalta että jos vaikka saan jotain luettua...

sunnuntai 28. elokuuta 2011

TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämän kirjan luin.

Ei vaan. Tämä oli todella mainio kirjatuttavuus! Ihan huippu, voisin vallan sanoa.

Kirja kertoo Mielensäpahoittajasta, joka on 8-kymppinen vanha jäärä. Hän kertoo asioista niin kuin ne ovat. Nykymaailmassa on kovin paljon omituisia asioita ja ihmisiä, jotka tekevät typeriä asioita. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monenlaisista syistä: ei ole kyllä hyvä, kun sataa lunta - joutuu kovin lapioimaan lunta. Ja voi hyvänen aika näitä nykyajan joulunviettotapoja! Vähemmästäkin mielensä pahoittaa...

Äkkiseltään nauratti: hassu tyyppi tämä vanha patu. Mutta sitten tajusin, että aika monessa asiassa hän puhuu ihan järkeä...

Kirja oli ihan loistava, kannattaa tutustua. Tätä ei olisi malttanut laskea kädestään!


torstai 25. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Uhatut

Marklundin lukeminen jatkuu, mutta tähän väliin luinkin bengtzon-sarjaan kuulumattoman kirjan.

Kirja kertoo Maria Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Ensin mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Hiljaa mukaan hiipii kuitenkin viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. He saavat lapsen, mutta perhe-elämä ei onnistu. He eroavat, mutta mies alkaa vainota Mariaa.

Maria yrittää elää normaalia elämää, rakastuu uudelleen, menee naimisiin, saa toisen lapsen. Mutta mies vainoaa häntä edelleen, pahoinpitelee, yrittää tappaa.

Marian ja hänen perheensä on kadottava maan alle. Niinpä he joutuvat kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu, lasten kehitys vaarantuu, mielenterveys reistailee. Tarina on kuitenkin kauheudestaan huolimatta selviytymistarina, onneksi. Muuten tämä olisi liian hirveää luettavaa.

Tarina nimittäin perustuu todelliseen henkilöön. Kirjasta on itse asiassa käyty kovasti keskusteluakin, se on aiheuttanut paljon kohua, sillä kirjaa on sanottu tositarinaksi, vaikka monia asioita on muuteltu. Kirjailija selittää muutosten johtuvan siitä, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa perheen suojelemiseksi.

Kirjalla on myös jatko-osa, Turvapaikka. Lisäksi Maria Eriksson - mikä hänen nimensä tosiasiassa lieneekään - on kirjoittanut itsekin vielä yhden kirjan, joka on nimeltään muistaakseni Mian tarina.

joka tapauksessa kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta. Kirjaa lukiessa tulin vihaiseksi - miksi Maria ei saanut elää tavallista elämää perheensä kanssa? Miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota toisen ihmisen elämä?

tiistai 23. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Prime time

Kas niin, seuraava Annika Bengtzon -kirja luettu. Tämä sijoittuu aikaan Paratiisin jälkeen, ja Annikalla on perhe ja lapsia. Mutta perhe-elämä ei aina ole helppoa, varsinkaan kun siihen sotketaan työasiat ja työpaikalla tapahtuva valtataistelu.

Nyt Annika tutkii Michelle Carlssonin murhaa. Nainen oli kiistelty tv-juontaja, jota liian moni ihminen vihasi. Kuolemantapaus sattuu kartanossa, jossa kuvataan tv-ohjelmaa. Aamulla Carlsson löytyy kuolleena, ja epäillyiksi päätyy 12 kartanossa olleen ihmisen joukko. Mukana on myös Annikan ystävä Anne.

Kirja on näppärästi rakennettu suljetun paikan murha, jonka ratkaisussa Annikallakin on merkittävä rooli. En muista, milloin olisin lukenut tämän viimeksi, mutta siitä on jo aikaa. Nyt tuntuikin siltä että ihan kuin olisin lukenut tämän ekaa kertaa! Mainio nautinto, siis.

Kuva

maanantai 22. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Paratiisi

Tämä on nyt sitten aikajärjestyksessä toinen Annika Bengtzon -kirjoista.

Tässä teoksessa Annikan tarina jatkuu Studio Sexin tapahtumien jälkeen. Annika on töissä Kvällspressenissä ja ryhtyy tutkimaan omituista säätiötä, Paratiisia, joka auttaa ihmisiä katoamaan maan alle - toisin sanoen ihmiset katoavat virallisista rekistereistä, vaihtavat henkilöllisyyttä ja käytännöllisesti häviävät olemasta.

Annika tapaa kirjassa Aidan, naisen, joka on sekaantunut pahasti vaaralliseen juttuun, johon liittyy useampi murha ja salakuljetusta. Lisäksi Annika löytää tulevan puolisonsa Thomasin tässä kirjassa.

Teksti on nopeaa, helppoa luettavaa, ja oikein viihdyttävää. Marklund on taitava käsittelemään yhteiskunnallisia asioita, ongelmia ja lisäksi hänen luomansa henkilöhahmot ovat todella aidon oloisia.

Sarjan lukeminen jatkuu...

maanantai 15. elokuuta 2011

LIZA MARKLUND: Studio Sex

Liza Marklund on ehdottomasti yksi suosikkidekkaristeistani. Minulla onkin kaikki hänen Annika Bengtzon -sarjansa kirjat, ja lisäksi myös Uhatut-kirja. Kun luin jostain, että Marklundilta on tulossa uusi kirja syksyllä, ajattelin lukea koko hänen Bengtzon-sarjansa kivasti etukäteen läpi.

Kirjat ovat ilmestyneet eri järjestyksessä kuin niiden tapahtumajärjestys on. Tämä kirja ilmestyi toisena, mutta on tapahtumajärjestyksessä eka. Siksi luin tämän ensin.

Kirjassa Annika on nuori 24-vuotias toimittajakokelas Kvällspressenissä. Hän tutkii nuoren naisen murhaa: 19-vuotias Josefin löytyy kuolleena hautausmaalta. Jutun edetessä ilmenee, että tyttö oli töissä epämääräisellä klubilla. Lisäksi juttuun sekoittuu ulkomaankauppaministeri, jolla on jotain tekemistä asian kanssa. Kukaan ei vain tiedä mitä.

Annikaa syytetään jutun edetessä tietojen vääristelystä ja hän joutuu eroamaan työstään. Hän kuitenkin jatkaa tutkimuksia itsekseen, ja saa selville erinäisiä yllättäviä juttuja...

Tykkään näistä kirjoista aina vaan! Annikan persoona on jotenkin aivan loistava, hän ei ole aina mikään kiva ihminen, mutta siksi hahmo onkin niin elävän oloinen. Lisäksi Marklund kirjoittaa todella hyvin, vetävästi ja kiinnostavasti.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

HENNING MANKELL: Tanssinopettajan paluu

Luin taas yhden Mankellin, joka on odotellut pitkään lukemattomana. Tämä ei kuulu Wallander-sarjaan, vaan on itsenäinen teos.

Päähenkilö on Stefan Lindman, joka on poliisi. Hän päätyy puolivanhingossa selvittämään outoa murhaa. Hänen entinen työtoverinsa on murhattu kaukana pohjoisessa, johon hän oli siirtynyt viettämään eläkepäiviään. Murhapaikalla on kammottavat verijäljet, jotka muodostavat  tangon askelkuviot.

Kun Stefan alkaa nuuskia asioita, hän toteaa, että hommaan liittyy iso kasa epäilyttäviä juttuja. Lisäksi näyttää siltä, että natsi-ideologia elää edelleen kammottavalla tavalla.

Tämä oli mielestäni tosi mainio kirja! Mankell on loistava kirjoittaja, sillä henkilöhahmot ovat niin tosi eläviä, että ihmetyttää. Lisäksi tässäkin kirjassa oli taas niin monia johtolanganpätkiä siellä täällä, että lukija joutui väkisinkin olemaan ihmeissään: "miten tämä oikein voi päättyä?!"

Minulla on vielä muutamia Mankelleja lukematta, täytyy niitä jossain vaiheessa lueskella taas.

lauantai 13. elokuuta 2011

JANE AUSTEN JA SETH GRAHAME-SMITH: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Koska Ylpeys ja ennakkoluulo lukeutuu suosikkikirjoihini, piti toki lukea tämä lievästi omituisella tavalla muokattu opus. Kyseessä on siis tuttu ja ihana kirja, mutta sitä on höystetty runsaalla välkivallalla. Siis mitä?

Britannian on vallannut outo sairaus, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi, eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat ympäriinsä muuttamassa ihmisiä kaltaisikseen . Bennettin sisarukset ovat kouluttautuneet Kiinassa mestarillisiksi zombintappajiksi.

Kirjan juoni noudattelee tuttua tarinaa hyvinkin uskollisesti, ja mukaan on vain ujutettua taistelua, verta ja suolenpätkiä. Homma on kuitenkin toteutettu kunnon parodian hengessä, ja ihmetyksekseni minun on todettava, että jollain tasolla pidin tästä kirjasta.

Tietyllä tapaa zombeista paistaa se, että ne ovat kuitenkin päälleliimattu lisä. Mutta toisaalta muutoksia on mielestäni suoritettu varsin hauskasti ja kekseliäästi...

Myös Järjestä ja tunteista on ilmestynyt vastaava versio, jossa Englantia piinaavaat merihirviöt. Sekin on varmaan luettava.

perjantai 12. elokuuta 2011

AMÉLIE NOTHOMB: Samuraisyleily

Luin tämän kirjan ranskaksi viime syksynä (siitä ei ole blogitekstiä, muuten). Nyt bongasin tämän suomeksi, joten totta kai tähän piti tutustua myös suomenkielisenä!
Ranskaksi tätä lukiessani kielitaitoni ei ollut vielä kovin varma, joten nyt sain tästä paljon enemmän irti. Tietenkin suomeksi on helpompi lukea.

Kirja kertoo kaksikymppisestä Améliesta, joka asuu Tokiossa. Hän on belgialainen, mutta on lapsena asunut viisivuotiaaksi Japanissa. Nyt hän on palannut ja tahtoo oppia japania. Helpoin tapa oppia japania on opettaa ranskaa, joten hän hankkii oppilaakseen nuoren miehen nimeltä Rinri. 

He tutustuvat ja ehkä rakastuvatkin hiukan. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja törmäilevät jatkuvasti kulttuurieroihin. Kielessä, ruuassa ja käytöstavoissa on eroja, jotka aiheuttavat paljon hassuja ja nolojakin tilanteita.

Amélie Nothomb on loistava kirjailija, ja tämä kirja kuvaa loistavasti kulttuurieroja. Tykkäsin kovasti, tämä on helppo lukea (ainakin suomeksi...) mutta silti hyvinkin moniulotteinen opus.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

DEBBIE BLISS: Neulojan vuosi

Nyt kirjoitankin tänne erilaisesta kirjasta, nimittäin käsityökirjasta. Lukutahtini on hidastunut ihan hirveästi, kun olen vain neulonut hullun lailla tässä viime aikoina. Siksipä neulekirjat onkin melkein ainoita juttuja, mitä tässä olen lueskellut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Päätin kirjoittaa tästä kirjasta tännekin, koska se on niin kertakaikkisen ihana! Tässä kirjassa on 52 pientä neuleprojektia, vuoden jokaiselle viikolle oma. Ne on jaettu vuodenaikojen mukaan. En toki aio kaikkia juttuja tehdä, mutta kirjassa on vaikka kuinka monta sellaista työtä, jotka haluaisin mieluimmin aloittaa heti...

Minulle kuvat on neulekirjoissa tosi tärkeä asia. Ja tässä kirjassa kuvat onkin täydellisiä: pastellisävyisiä, lempeitä ja suloisia. Kirjaa tekee ihan mieli vaan vaikka katsella. Tämän kirjan tunnelma on siis ihan täydellinen!

Käsityöihmiset (onko täällä teitä?), tutustukaa ihmeessä tähän aarteeseen!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Deathly Hallows

Kävin katsomassa viimeisen Potter-leffan. En ole niitä kovin innokkaasti katsonut, viimeksi näin kai nelosen. Mutta lähdin kuitenkin kaverini kanssa katsomaan sitten tätä leffaa, onhan se viimeinen koko sarjasta.

Kirjan olen lukenut vain kerran, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Ja leffassa tajusin, etten muistanut kirjasta yhtään mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olin ihan pihalla koko ajan ("kuka toi on? mikä juttu tää on? mitä täällä tapahtuu?!") joten tulin sitten siihen tulokseen, että täytyy lukea tämä kirja nyt sitten uudelleen.

Tartuin englanninkieliseen versioon, jota olikin oikein mukava lukea. En tässä nyt juonesta sen enempää höpöttele - Harryn on siis käytävä viimeinen taistelu Voldemortia vastaan, ja kirja onkin tosi tummasävyinen ja tapahtumarikas, välillä suorastaan liian jännittävä...

Mielestäni tämä ei ole kyllä lastenkirjallisuutta enää, ei ainakaan pienten lasten. Meininki on nimittäin jo aika hurjaa, ja porukkaa kaatuu kuin heinää taistelujen tuoksinassa. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan loppua, koska muistin lopun tapahtumat. Onneksi, sillä muuten kirja olisi voinut olla liiankin raskasta luettavaa.

No juu, kyllä nämä Potterit on vaan huikeita kirjoja. Tekis mieli lukea taas uudestaan koko sarja. Minun on pitänyt tehdä niin jo ties kuinka monta kertaa. Jos nyt sitten? Ekan osanhan luin tuossa ihan joku aika sitten englanniksi keväällä, jos nyt sitten jatkaisi kakkosesta. Ei se haittaa, että olen lukenut jo vikan osan, heh.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

ENID BLYTON: Seikkailujen saari

Tämä kirja on varsinainen nostalgiapläjäys. Blyton oli tosiaan yksi lempikirjailijoistani kun olin pieni. Muistan, kuinka olin sanonut äidille, että haluaisin kovasti tämän kirjan omaksi. Ja kerran äiti sitten toi minulle tämän kirjan, ja voin kertoa, että se oli älyttömän hienoa!

Tämä on ensimmäinen osa Blytonin Seikkailu-sarjaa. Kirjassa neljä lasta, sisarukset Dinah ja Filip sekä sisarukset Jack ja Anne tutustuvat toisiinsa. He viettävät kesää Tyrskyrannassa, tuulisella merenrannalla. Ja heidän ensimmäinen seikkailunsa alkaa, kun merellä näkyy outoja valoja ja läheinen saari vaikuttaa kummalliselta paikalta...

Luin tämän yhdessä hujauksessa ja voi miten nostalgista! Nämä oli niin ihania silloin lapsena. Ei näistä tietenkään enää saa samalla tavalla irti, mutta oli tämä aika ihana lukea - varsinkin, kun olin jo unohtanut aika paljon juonesta, joten löysin tämän ikään kuin uudelleen...

Tekis mieli mennä kirjastosta noutamaan vähän lisää lapsuuden klassikoita!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

KATE JACOBS: Lankakaupan talvi

Tässä on nyt toistaiseksi viimeinen osa näistä Lankakauppa-kirjoista.

Tämä kirja jatkaa edelleenkin kahden edellisen teoksen tarinaa. Kirjassa seurataan Dakotan ja muidenkin neulekerholaisten  elämää. Tässä kirjassa on talviaika, kuten nimikin kertoo. Kirjassa vietetään joulua ja hanukkaa (näissä kirjoissa on juutalaisia hahmoja aika paljon!).

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa. MInusta on kuitenkin harmi, että itse lankakauppa, joka ekan kirjan keskiössä oli, ei ole näissä kahdessa jälkimmäisessä ollut ollenkaan niin keskeisessä roolissa. Tietenkin tässäkin kirjassa neulotaan, mutta enemmänkin nämä kaksi jälkimmäistä kirjaa ovat siirtyneet tarkkailemaan päähenkilöiden muuta elämää ja neulekerho on vain sivujuttu.

Eipä siinä, olihan tämäkin oikein viihdyttävä ja kivasti kirjoitettu teos. Toivon kyllä, että kirjailija jatkaisi vielä tarinaa. Joskaan en ole ihan varma, mihin nämä kirjat oikein mahtaisivat johtaa loppujen lopuksi, ettei tarina alkaisi toistaa itseään...

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

KATE JACOBS: Lankakaupan tyttö

Luin nyt tämän jatko-osan Pienelle lankakaupalle. Olen nyt tosiaan ihan neuleiden maailmassa - olen itse tikuttanut tässä yhden neuletakin ja sukkiakin on tulollaan. Siksi nämä kirjat on hauskaa välilukemista...

Tosiaankin, tässä kirjassa jatkuu ekasta osasta tuttujen henkilöiden elämän seuranta. Ensimmäisen kirjan lopusta on kulunut viisi vuotta, ja ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. Dakota on nyt täysi-ikäinen, omaa suuntaansa etsivä ja välillä hukassakin oleva nuori nainen. Eivätkä muidenkaan neulekerholaisten elämät ole menneet aivan niin auvoisesti kuin he ehkä toivoivat.

Mutta neuloessa on hyvä pysähtyä ja ottaa pieni tauko erkielämän pulmista. Neulekerho jatkaa toimintaansa, ja tässä kirjassa osa kerholaisista matkustaa Italiaan saakka etsimään onneaan ja tulevaisuutta.

Tykkäsin tästä kirjasta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. Ei nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hirmu kivaa lukemista neuleihmisille (ja miksei muillekin). Aloitin äsken kolmannen osankin. Nämä näyttää nyt olevan hetkellisesti ainoita kirjoja, joita jaksan lukea kun olen neulonut ranteeni solmulle...

Toivottavasti epäsäännöllinen postaustahtini ei häiritse! Joskus vaan on semmoisia hetkiä, että ei vaan ehdi, niin kuin kaikki varmaan tietävät itsekin.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

KATE JACOBS: Pieni lankakauppa

Tämä minun on pitänyt jo pitkään lukea, sillä kirjaan on ilmestynyt jo kaksi jatko-osaakin, jotka on myös suomennettu. Nyt sain siskoltani lainaan kaikki kolme, ja tämä ensimmäinen menikin ihan hujauksessa.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti pienestä lankakaupasta New Yorkissa. Kauppaa pitävät Walker ja tytär. Georgia Walker on 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti, sillä lapsen isä jätti heidät ennen kuin tyttö oli ehtinyt edes syntyä. Georgia hankkii toimeentulonsa pikku lankakaupallaan, sillä neuleet ovat hänelle rakas harrastus.

Kaupassa on myös alkanut kokoontua pieni neulekerho, aina perjantai-iltaisin. Siellä Georgia ja Dakota-tytär tutustuvat mitä erilaisempiin ihmisiin, joilla on kullakin omat tarinansa ja salaisuutensa kerrottavanaan ja salattavanaan. Lisäksi soppaan sekoittuu Dakotan isä, joka on ilmestynyt takaisin kuvioihin ja haluaa tavata tyttärensä.

Kirja oli oikein viihdyttävä, sillä viihderomaanihan tämä onkin. Kuitenkin neuleihmiselle tämä oli varsin ilahduttava tapaus, sillä neuleet ovat oleellisessa osassa, niitä kuvaillaan ja onpa kirjassa yksi helppo neuleohjekin.

Onneksi nuo jatko-osat on tuossa oitis aloitettavina, niiden kimppuun siis piakkoin (mutta neulon ensin yhden sukan valmiiksi).

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

HENNING MANKELL: Savuna ilmaan

Ostin tämän opuksen kioskilta kun olin lähdössä junamatkalle ja minulla ei ollut mitään lukemista mukana. En ole viime aikoina paljonkaan lukenut Mankelleita, mutta oli se jo aikakin. Tämä on tainnut ilmestyä vasta vähän aikaa sitten pokkarina.

Kaksi lintujenmetsästäjää löytää luodolta ihmisen pääkallon. Voisiko kallo olla pari vuotta sitten kadonneen taloushuijari Bengt Ingemarssonin? Nuori syyttäjä Louise alkaa tutkia tapausta, mutta homma on paljon mutkikkaampi miltä näyttää. Juttuun kietoutuu suuria huijauksia, valehtelevia ihmisiä ja kasa muitakin yllätyksiä.

Tykkäsin tästä oikein kovin! Kirja oli juuri sopiva junamatkakirja, luin sen kokonaan matkan aikana. Kirja on viihdyttävä, yllättävä ja jännittävä. Mankell kuuluu edelleenkin suosikkikirjailijoihini, ja tässäkin kirjassa Mankell erinomaisesti kuvaa sekä rikostutkintaa että päähenkilön henkilökohtaista elämää.

Tuli semmoinen olo että voisin melkein lukea taas Mankelleja, minullahan on monta joita en ole vielä ollenkaan lukenut!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

J.K. ROWLING: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Huispaus kautta aikojen

Muistaako joku vielä nämä joskus kymmenen vuotta sitten julkaistut pienet kirjaset, jotka sai 35 markalla, ja joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on velhomaailman olentojen opiskeluklassikko. Kirjan on kirjoittanut Lisko Scamander, ihmeotusten ekspertti. Tämä kyseinen jästeille suunnattu painos on näköispainos Harry Potterin omasta kirjasta, josta voi huomata erinäistä turhautumista oppitunteihin. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

Huispaus kautta aikojen taas on yksi Tylypahkan kirjaston lainatuimmista kirjoista. Kirja kertoo huispauksen historian tärkeimmät merkkikohdat, pelin säännöt ja strategiat.

Nämä pikku kirjaset on oikein hauskat opukset välipalalukemiseksi. Näitä ei varmasti enää saa mistään uutena, sillä taisivat olla varsin lyhyen aikaa myynnissä. Rowling on kivasti luonut Pottereiden maailman hurjan tarkaksi ja aidon tuntuiseksi. Ihmeotukset voisivat hyvinkin olla oikeita olentoja ja huispaus todellinen peli...

tiistai 21. kesäkuuta 2011

JOSTEIN GAARDER: Enkelimysteerio

Tämä on kirja, johon palaan säännöllisesti parin vuoden välein. Sain tämän aikoinaan joululahjaksi, suunnilleen kymmenen vuotta sitten...

Kirja kertoo Ceciliestä, nuoresta tytöstä, joka on todella sairas ja joutuu makaamaan huoneessaan potilaana, vaikka on joulu. Cecilie tarkkailee joulutouhuja korvillaan, kuuntelemalla ääniä. Eräänä yönä hän saa jännittävän vieraan: enkeli nimeltä Ariel istuu hänen ikkunalaudallaan. He aloittavat keskustelun maallisista ja taivaallisista salaisuuksista, kertovat toisilleen uusia asioita, ja hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan.

Juonesta en sen enempää kerro, koska varsinaisesti tässä ei ole paljon tapahtumia. Sitäkin enemmän tässä on pohdintaa ja filosofointia. Kirja on oikeastaan aika surullinen, koska nuori tyttö on niin sairas. Kirjaa lukiessa pala nousee kurkkuun ihan väistämättä. Mutta kuitenkin tämä on hurjan lohdullinen - sillä kuolema ei välttämättä ole kaiken loppu.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

MIRJA TERVO: Huimaavat korot

Ollaan vihdoinkin tehty muutto tänne Suomeen. Aikamoista haipakkaa onkin pitänyt! En ole juuri ehtinyt lukea, mutta eilisen ja tämän päivän aikana on jo ollut hetkisiä aikaa lukea. Kioskista ostin tämän mainion pokkarin kevyeksi lukemiseksi...

Mirja Tervo on koulutukseltaan etnologi, ja hän työskenteli yli vuoden newyorkilaisen luksustavaratalon kenkäsalongissa, jossa kengät maksoivat halvimmillaankin 500 dollaria ja josta sai kaikki uusimmat ja upeimmat Jimmy Choot, Louboutinit, Manolot ja muutkin kenkämaailman herkut.

Kirjassaan Tervo kertoo kokemuksistaan tässä epätavallisessa työpaikassa, jossa on tarkka hierarkia, asiakaspalvelujärjestys ja mitä omituisimpia asiakkaita. Tervo käsittelee kirjassaan arkipäivän kokemuksia kenkäsalongissa, mutta pohdiskelee myös luksuskenkien kulttuurista merkitystä esimerkiksi statussymbolina.

Kirja oli mielestäni huikean hyvä sekoitus huumoria, viihdettä, rikkaiden elämään kurkistamista mutta myös mainiota, virkistävää kyynisyyttä. Tykkäsin tästä kirjasta siis kovasti... Itse en omista yksiäkään luksuskenkiä, mutta ilmiö on hurjan kiinnostava. Ja okei, voisin minäkin ottaa itselleni kuuluisat punapohjaiset luksuskengät (joskaan en osaisi kävellä niillä).

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Juhlapäivä!

Nyt on sillä tavalla, että tämä blogihan täyttää tänään kaksi vuotta!

Tosiaan, tasan kaksi vuotta sitten päätin, että nyt alan vihdoinkin pitää blogia lukemistani kirjoista. Päätin, että kirjoitan kaikista kirjoista ainakin pikkuisen. Ja niinhän sitä on sitten tehtykin! Tuntuu kyllä hassulta, että olen tätä jo niin kauan kirjoitellut.


Saa onnitella! :)

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Harlekiineista

Luettuani tämän tekstin nauroin vääränä pitkän aikaa, ja totesin, että eiköhän se taas ole aika lukea yksi aito Harlekiini-romaani. Enkä nyt tarkoita niitä ihan kohtuullisen laadukkaita norarobertseja ja muita vastaavia, vaan ihan aitoa harlekiiniromantiikkaa, niitä halvimpia, 150-sivuisia läpysköitä, joiden kannessa mies ja nainen syleilevät intohimoisesti.

Lampsin paikalliseen markettiin ja hetken tiirailtuani tartuin Annie West -nimisen henkilön kirjoittamaan teokseen Un prince à aimer. Tämähän suomeksi tarkoittaa kutakuinkin "rakastettava prinssi". Alkuteoksen nimi näyttää olleen Passion, Purity and The Prince, joka kertonee kaiken tarpeellisen tämän kirjan juonesta.

Ensiksi meillä on oikein kunnon playboy-prinssi, sitten toisekseen meillä on ujo, tavallinen nainen. Ja miten käykään? He rakastuvat toisiinsa palavasti muutamassa päivässä ja sitten menevät tietenkin naimisiin.

Haha, todellisuuspako kunniaan! En voi väittää, että näistä oikeasti itselleen mitään kovin paljon saisi. Itse en ehkä pystyisi kovin paljon näitä lukemaan, ainakaan peräkkäin, koska juonet ovat yleensä ihan samankaltaisia, ja onhan nämä ihan hirveän sokerisia. Itse prefeeraan kuitenkin vähän "syvällisempää" hömppää (Kinsellaa, Keyesiä jne.). Tykkään että juonessa on joskus jotain pieniä yllätyksiä, vaikka toki he saavat aina toisensa ja se on kyllä aina tiedossakin kirjaa aloittaessa.

Jännä juttu on se, että näitähän myydään ihan hirveästi, ja kyllä näitä joka kiskasta ja kaupasta saa. Ilmeisesti maailmassa on siis aika paljon todellisuuspakoa kaipaavia naisihmisiä! 

Mitä mieltä olette harlekiineista? Roskaa vai tarpeellista todellisuuspakoa?

perjantai 10. kesäkuuta 2011

HARLAN COBEN: Tell No One

Tämä on jälleen kerran kirjakaupan hauskan myyjän suosituksia. En ole Cobenin kirjoja ennen lukenut, en tiedä miksi. Pitäis vaan useammin tarttua uusiin kirjailijoihin...

Kirjan minäkertoja on tohtori David Beck, joka yhä kaipaa kahdeksan vuotta sitten kuollutta vaimoaan. Yhtäkkiä Beck kuitenkin saa viestin, joka viittaa siihen, että hänen vaimonsa on yhä elossa. Ja pian koko vanha juttu on kaivettu esiin, maasta putkahtaa odottamattomia ruumiita ja Beckiä epäillään vaimonsa tappamisesta.

Äkkiä ei olekaan niin selvää, onko Beckin vaimo kuollut, ja lisäksi koko juttu tuntuu muutenkin olevan jotenkin kovin outo.

Tämä oli huikean viihdyttävä dekkari, juuri sellainen joka on niin jännä ettei malttaisi edes lukea! Hankalaa, eikö totta? Cobenin kirjoihin kuitenkin palaan ihan varmasti uudelleenkin, sillä näistä löytyy kaikki hyvän ja viihdyttävän dekkarin ainekset.

torstai 9. kesäkuuta 2011

LESLEY PEARSE: Stolen

 Vihdoinkin olen taas saanut luettua jotain! Olen viime päivinä vaan neulonut puikot suihkien, mutta nyt huivi on valmis ja olen taas tarttunut kirjoihinkin. Kaipasin jotain kevyttä, joten kirjakaupasta mukaan tarttui tämä ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Tarina alkaa, kun David löytää aamulenkiltään rannalta nuoren naisen, joka on puolikuollut ja nuhjuinen. Sairaalaan päästyään ja herättyään tämä ei muista mistään mitään - hänellä on vakava muistinmenetys, joten hän ei pysty lainkaan kertomaan, miten hän joutui mereen, ja miksi hän on niin  pahassa kunnossa.

Sitten selviää vielä, että nainen on synnyttänyt vasta muutamia kuukausia sitten. Missä on vauva? Kuka nainen on?

Itse asiassa yllätyin, kuinka aikaisin naisen henkilöllisyys selvisi. Oikeastaan kirjan pääjuoni ei liitykään naisen henkilöllisyyteen, vaan muutaman viime vuoden tapahtumiin, jotka selviävät hiljaksiin tarinan edetessä.

Tämä oli simppeli lukea, viihdyttävä, ei syvällinen. Vaikka käsiteltiin tässä myös joitain vakavampia teemoja - mutta sillä tavalla keveästi, että ei tätä miksikään muuksi kirjallisuudeksi voi sanoa kuin viihteeksi! 

perjantai 3. kesäkuuta 2011

KAISA IKOLA: Oikein nurin

Nyt olenkin lukenut vähän erilaisen kirjan, nimittäin Suomen ensimmäisen neuleromaanin, joka on ilmestynyt vain PDF-muodossa. Kirjan kirjoittaja on Kerällä-blogin Kaisa, jonka monet ehkä tietää mm. Hullujen luokkien kirjoittajana. Tämän kirjan saa haltuunsa niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä hyvän työn ja sitten pyytämällä Kaisalta tämän kirjan (täältä löytyy ohjeet!). Minä sain tämän kiertoreittiä siskoltani, mutta tein toki myös hyvän työni!

Kirja kertoo Annista, joka elää onnellisesti miehensä kanssa. Vai kuinka onnellisesti sittenkään - kaikki kyllä päällisin puolin näyttää kivalta ja idylliseltä, mutta Annin elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Mies on aina töissä ja Anni itse istuu kotona odottamassa miestä.

Anni päätyy sotkeutumaan lankojen ja neuleiden maailmaan, ja sieltä löytyykin yllättävä pelastus, jotain omaa, täytettä ikävälle elämälle, sosiaalisia suhteita, käsillätekemistä!

Minähän olen käsityöihmisiä, rakastan neulomista. Tykkään lankojen pehmeästä tunnusta, puikkojen kopinasta (käytän bambupuikkoja joten ne eivät kilise!) ja neulomisen rauhoittavasta tunteesta. Täällä Ranskassa ollessani homma on kuitenkin jäänyt, kun oma neuleyhteisöni on tietysti Suomessa. Mutta luettuani tämän kirjan (yhdeltä istumalta) kaivoin laatikosta pitkään kesken olleen huivini, jota ryhdyin saman tien jatkamaan. Niin että jos täällä tulee hetkeksi hiljaista, se johtuu siitä ettei minulla ole aikaa lukea... ;)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

AUDREY NIFFENEGGER: Her Fearful Symmetry

Olen suunnitellut lukevani tämän kirjan suunnilleen siitä asti, kun se ilmestyi. Olin jo melkein lukemassa tätä suomeksi aikanaan, mutta jostain syystä en lukenut. Täälläkin olen pitkään sitä katsellut kirjakaupassa, ja eilen vihdoinkin sitten ostin sen ja aloin lukea. On ilmestynyt suomeksikin, oliskohan nimi Hänen varjonsa tarina?

Kirja kertoo Juliasta ja Valentinasta, identtisistä kaksosista, jotka saavat yllättäen kuulla perineensä tätinsä omaisuuden. He eivät ole ennen kuulleetkaan mokomasta tädistä, joka sattuu olemaan heidän äitinsä identtinen kaksonen... Joten Julia ja Valentina muuttavat Lontooseen perimäänsä asuntoon.

Siellä he tutustuvat kiinnostaviin henkilöihin, jotka asuvat samassa talossa. Martin on pakkomielteinen keski-ikäinen mies, joka ei uskalla lähteä kotoaan mihinkään, vaan pesee koko ajan käsiään ja laskee numeroita ja pelkää maailmaa. Lisäksi talossa asuu Robert, joka on kaksosten edesmenneen tädin rakastaja.

Tämä on oikeaoppinen kummitustarina! Ei semmoinen säikyttelyjuttu, ei siis kauhukirjallisuutta missään nimessä. Tässä kummitukset ovat jotenkin paljon luontevammin tarinan osana. Tarina on mielestäni erinomaisesti suunniteltu, sillä tarina kulkee juoksevasti eteenpäin ja on helppo lukea. Ja ennen kaikkea tämä on tosi koukuttava tarina - aamulla olin ranskan suullisen taidon kokeessa, ja vielä kymmenen minuuttia ennen koetta luin tätä kirjaa käytävässä, koska olin ihan koukussa!

Henkilöhahmot ovat taitavasti suunniteltuja, ja todella aidon oloisia. Eivät missään nimessä mitään kiiltokuvahahmoja, vaan päinvastoin, välillä tosi ärsyttäviäkin, ihan niin kuin oikeat ihmiset. Juonesta pitää sanoa sen verran, että loppupuolella tuli aikamoinen paukku! Ja voin kertoa, että kirjailija osaa todellakin yllättää...

Muita kirjan lukeneita, mitä tykkäsitte?

tiistai 31. toukokuuta 2011

TRUDI CANAVAN: The magicians' Guild

Luin kirjakaupan myyjän suosituksesta tämän minulle ennestään ihan vieraan kirjailijan teoksen nimeltä The Magicians' Guild.


Kirja kertoo Soneasta, joka on katutyttö Imardinin kaupungissa. Eräänä päivänä kaupungin velhot tekevät slummeissa Puhdistusta, ja eräs poika loukkaantuu kahinoissa. Sonea raivostuu, ja heittää erästä velhoa kivellä. Kivi lähteekin hänen kädestään yllättävällä voimalla ja tyrmää velhon.

Äkkiä Sonean elämä muuttuu, sillä hän tajuaa omaavansa Magiaa. Hän ei olekaan tavallinen tyttö, vaan vapaalla jalalla oleva kouluttamaton velho, jonka Velhokilta tahtoo saada käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Sonea päätyy pakomatkalle.

Kysymykseksi jää, onko pakeneminen viisasta. Sillä velhot tietävät jotain, mitä Sonea ei: jos Soneaa ei kouluteta käyttämään Magiaa, se tuhoaa Sonean itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös kaiken ympärillä olevan.

Tykkäsin kirjasta, joskaan ei siitä mikään uusi suosikki tullut. Loppua kohden tämä kuitenkin parani huimasti, ja haluan kyllä ehdottomasti lukea kirjan kaksi jatko-osaa.



(Grääh, pahuksen Blogger, tekstit hyppii miten sattuu!!) 

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

EMILY BRONTË: Wuthering Heights

Luin pitkästä aikaa blogini nimikkokirjan, Humisevan harjun! Tällä kertaa luin sen ensimmäistä kertaa englanniksi.

Pakko muuten mainita, että olen tässä vuoden mittaan kerännyt kaunista kirjasarjaa. Tosin vasta viisi kirjaa, mutta silti... Kyseessä on Collector's Library, johon kuuluu klassikkokirjoja. Itselläni on tämä Wuthering Heights, toisen Brontën Jane Eyre, Austenin Pride and Prejudice, Northanger Abbey sekä Sense and Sensibility. Aion kyllä kerätä näitä lisääkin! Ovat kooltaan pienempiä kuin pokkarit, kovakantisia, merkkinauhalla ja kullatuilla sivunsyrjillä varustettuja super-kauniita painoksia, jotka näyttää hyllyssä ihanilta, ja joita on ilo lukea.

Tämän mainostuksen jälkeen itse kirjaan. Tosiaan, tämä on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Humiseva harju on rakkaustarina, mutta ei kovin onnellinen sellainen, vaan päinvastoin se näyttää rakkauden nurjan puolen. Mutta silti jotenkin niin romanttisesti!

Tarina alkaa, kun minäkertoja, Lockwood vuokraa talon nimeltä Thrushcross Grange (suom. Rastaslaakso). Hän menee tapaamaan vuokranantajaansa herra Heathcliffia Humisevaan harjuun. Talossa asuu omituinen pikkujoukko ihmisiä, joita yhdistää sukulaisuus ja onneton rakkaustarina. Lockwood kyselee talonsa kodinhoitajalta näistä ihmisistä, ja Ellen Dean alkaa kertoa tarinaa Heathcliffista ja Catherinesta, jotka lapsina olivat ystävät, mutta jotka eivät ikinä päätyneet onnellisesti yhteen. Asiat menivät aikanaan ihan nurin, ja onnettoman rakkauden seuraukset piinaavat vielä jälkipolveakin.

Tarina koostuu siis kehyskertomuksesta, jossa Lockwood kertoo nykyisyydestä. Ellen Dean kertoo Lockwoodille tarinaa, johon sisältyy toisinaan vielä jonkun toisen kertomia asioita. Aluksi tämä voi tuntua hieman monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi tämä on hurjan toimiva rakenne.

Heathcliff on tumma ja synkkä hahmo, koditon ja perheetön orpo, jota ei hyväksytä epämääräisen taustansa takia. Cathy on itsekäs ja äkkipikainen tyttö. Hahmot eivät siis vaikuta mitenkään erityisen kivoilta, mutta hitto vie miten upea tarina näiden hahmojen ympärille onkaan punottu! Jännä juttu on se, että minäkertoja Lockwood on itse asiassa ihan sivuhenkilö, hänestä ei tiedetä juuri mitään, ja hän itse asiassa esiintyy kirjassa aika vähän. Onhan hän lähinnä kuuntelijan osassa, ja pääosassa onkin oikeastaan Humiseva harju, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoittuvat.

Kyllä, tämä on yksi suosikeistani. Ja voi miten paljon parempi tämä olikaan vielä näin alkukielellä luettuna! Englanniksi tässä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että välillä oli ymmärtämisvaikeuksia, kun maalaiset palvelijat puhuivat aika pahuksen leveää murretta. Mutta se ei varsinaisesti haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä. 

Tämä on ihana, ihana kirja.

perjantai 27. toukokuuta 2011

MAGGIE STIEFVATER: Ballad

Kirjakauppaan oli putkahtanut tämä Stiefvaterin uusin, joka on jatko-osa Lament-kirjalle, jonka luin tuossa joskus. En oikeastaan muistanut sarjan ekasta osasta mitään, kun tätä aloitin, mutta hyvin tämän lukeminen silti lähti luistamaan. Stiefvater on näppärä kirjoittaja!

Tämän kirjan päähenkilö on James, edellisen osan Dee-tytön paras ystävä. Dee on toki myös mukana tässä kirjassa, mutta ihan selvästi sivuroolissa. James on säkkipilliä soittava, viehättävän ironinen ja huumorintajuinen tyyppi. Hän on muuten todella aito henkilöhahmo! James on aloittanut uuden koulun, johon hän nyt yrittää asettua.

Hän tapaa Nuala-tytön, joka on jotenkin outo - hänellä taitaa olla jotain tekemistä keijumaailman kanssa! Ja muistutuksena - näiden kirjojen keijut eivät ole mitään kauhean ihania hahmoja aina... Nualan ja Jamesin tiet risteävät jatkuvasti, ja he tutustuvat, vaikka James ei haluaisi olla missään tekemisissä keijujen jälkeen edellisen kesän tapahtumien jälkeen.

Tykkäsin tästä kirjasta, tämä oli kiva nopea välipala. Tämä ei ole niin hyvä kuin Väristys, mutta oikein kelpo nuortenkirja kuitenkin. Stiefvater on taitava henkilöhahmojen luoja, minusta tässä kirjassa parasta antia oli nimenomaan päähenkilön eheys ja aitous.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

JASPER FFORDE: The Eyre Affair

Tähän kirjaan sain vinkin kirjakaupan myyjältä, kuten viime aikoina useampaankin teokseen. takakannen luettuani totesin, että eihän tämä voi olla huono! Kirjassa nimittäin sivutaan kovasti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania.
Jasper Fforde on luonut omalaatuisen vaihtoehtohistorian, jonka vuodessa 1985 Thursday Next (hehe) on kirjallisuusetsivä. Sillä rikolliset ovat keksineet mainion tavan tehdä pahaa - he ryöstävät kirjojen henkilöitä. Thursday tarttuu toimeen ja alkaa metsästää pahantekijää, Acheron Hadesta. Kirjassa viritellään pitkään päätapahtumaa, Jane Eyren ryöstöä. Mitä olisi kotiopettajattaren romaani ilman Jane Eyreä? No just, ei juuri mitään. Kaikki vaan pyörisivät ympäriinsä aika tarkoituksettomina.

Siispä Hades on saatava kiinni ja Jane takaisin kirjaan. Tämä vaatii hurjia ponnisteluja Thursdaylta, sillä hän tekee matkan Thornfieldiin, ja tapaa mm. ihanan Rochesterin! 

Tämä oli aika huikea kirja. Fforden luoma tarina on kaikenkaikkiaan ihan käsittämättömän mielikuvituksellinen, ja intertekstuaaliset viittaukset ovat herkkua. Kirjan takakannessa lukeva Daily Telegraphin sitaatti kertonee kaiken tarpeellisen:

Forget the rules of time, space and reality; just sit back and enjoy the adventure.

Tässä kirjassa siis mikään ei ole mahdotonta. Kannattaa tutustua, varsinkin jos tykkää Kotiopettajattaren romaanista! 

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

KEN FOLLETT: The Pillars of The Earth

Muutaman päivän blogihiljaisuus on johtunut tästä tiiliskivestä, jonka sain hetki sitten loppuun. Huh! Kyseessä on siis Ken Follettin melkein 1100-sivuinen järkäle, jonka luin englanniksi. Tämä on myös suomennettu nimellä Taivaan pilarit.

Teos sijoittuu Englantiin kuvitteelliselle Kingsbridgen paikkakunnalle 1100-luvulle ja käsittää noin viidenkymmenen vuoden ajanjakson. Ei ihme että sivuja on siis kertynyt, sillä ajanjakso on pitkä ja tapahtumarikas!

Päähenkilöitä on useita. Munkkiluostarin priori Philip on mukana kirjan keskiössä alusta loppuun asti. Myös Tom Builderin perheen vaiheita seurataan myöskin koko kirjan ajan. Oikeastaan koko kirjan päähenkilöksi nousee mielestäni Jack, joka kirjan alussa on 11-vuotias. Kirjassa seurataan Kingsbridgen katedraalin valmistumista. Työ lähtee tyhjästä, ja lopulta Kingsbridgestä kasvaa vilkas katedraalikaupunki.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani kävin vähän Wikipediasta syynäämässä, mistä tämä katedraalikaupunki oikein löytyy. Mutta kuten sanoin, ei sitä todellisuudessa ole olemassa. Tämä yllätti minut, ja se kertoo ehkä siitä, että kirja on hurjan todellisentuntuinen.

Harvoin sitä lukee kuitenkaan näin valtavia kirjoja. Käsittämätöntä on se, että tätä jaksoi aina vaan lukea ja lukea eteenpäin, vaikka aina vaan oli hirveästi sivuja jäljellä! Tämä oli yksinkertaisesti todella loistava kirja. Hommasin jo jatko-osankin, joka sijoittuu tosin 200 vuotta myöhemmäs, mutta samaan kaupunkiin. Sitäpä siis lukemaan, tosin ehkä vasta jonkun ajan päästä. Ettei tule "keskiaikainen Englanti" -yliannostusta!

tiistai 17. toukokuuta 2011

GUILLAUME MUSSO: Seras-tu là?

Jatkoinkin suoraan seuraavaan Musson kirjaan. Tämä ei yllättänyt - oli juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla!

Kirjan päähenkilö on Elliott, amerikkalainen lääkäri. Nuorena hän rakasti Ilena-nimistä naista, mutta heidän ollessaan kolmekymppisiä Ilena kuoli ja Elliott jäi yksin. Nyt Elliott on kuusikymmentä ja sairas. Hänen ainoa toiveensa on nähdä Ilena vielä kerran, mutta se on mahdotonta.

Vai onko? Mitä jos elämä tarjoaisi uuden mahdollisuuden, tilanteen muuttaa oma historiansa? Millaisia ratkaisuja silloin voisi tehdä? Ja ennen kaikkea - miten osata toimia niin, että kaikki muuttuisi paremmaksi?

Kirja leikittelee aikamatkustuksen teemoilla. Elliott saa tilaisuuden palata menneeseensä, tapaamaan itseään kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta historiaa ei ole helppo muuttaa parempaan suuntaan, vaan pitää tehdä uhrauksia.

Tämä vetäisi minut mukaansa, ja luinkin tämän ihan hetkessä. Harmi ettei kotona ole valmiina enempää Musson kirjoja... 

maanantai 16. toukokuuta 2011

GUILLAUME MUSSO: Que serais-je sans toi?

 Guillaume Mussosta on vaarassa tulla yksi viihdekirjailijasuosikeistani! Tämä oli tosin vasta toinen hänen kirjansa, jonka luin. Mutta molemmat lukemani ovat olleet oikein kelpo opuksia, eivät ehkä mitään älyllisiä teoksia, mutta niissä on mielestäni mukavia juonenpiirteitä ja sellaisia viehättäviä oivalluksia.

Tämä kirja kertoo Martinista, ranskalaisesta miehestä, sekä Gabriellesta, amerikkalaisesta naisesta. He tutustuivat nuorina, mutta heidän tiensä johtivat erilleen jo lyhyen ajan päästä, sattumien oikusta. Gabrielle on yksin elämässään - hänellä ei ole ketään läheistä. Kiinnostavaa on se, että Martinista on tullut poliisi, kun taas Gabriellen isä on mestarivaras, jota Martin yrittää tarmokkaasti saada kiinni. Kun Gabrielle ei voi valita heistä vain toista, alkaa monimutkainen tapahtumien ketju, joka muuttaa heidän kaikkien elämän.

Tämä oli oikein kiva kirja! Mussot eivät ole liian vaikeita lukea ranskaksi, vaan päinvastoin tosi helppoa kieltä ja sanastokaan ei ole vaikeaa. Näistä tulee hyvä mieli, tykkään kovasti. Minun on varmaan hamstrattava kaikki Musson kirjat ennen Suomeen paluuta.

(Blogger muuten kenkkuaa ihan hirveästi, tekstin asettelu on melkein mahdotonta, argh!)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

MARY ANN SHAFFER ja ANNIE BARROWS: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society

Mitä kätkeytyykään tällaisen nimihirviön omaavan kirjan taakse? No aivan ihana teos! Tämä on suomennettu nimellä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

Olen tiennyt tämän kirjan olemassaolosta jo pitkään, mutta en vain ole siihen tarttunut. Nyt kuitenkin olin paikallisessa kirjakaupassa ja jutustelin yhden myyjän kanssa. Oli selvästi sukulaissielu, sillä höpistiin pitkään kirjoista, ja kyselinkin häneltä vähän vinkkejä. Hän ehdotti tätä, ja sanoi että tämä on loistava. Uskoin ja ostin.

Tapahtuma-aika on ihan vähän toisen maailmansodan jälkeen, 1946 ja paikkana Englanti. Kirjan päähenkilö on Juliet, kirjailija jolta puuttuu aihe. Eräänä päivänä hän saa tuntemattomalta mieheltä kirjeen. Mies on Guernseyn saarelainen (Guernsey on kanaalisaari lähellä Ranskan rannikkoa), yksi saaren kirjallisen piirin perustajista. Juliet kiinnostuu saaresta ja saarelaisten elämästä saksalaismiehityksen aikana, ja alkaa kirjeenvaihtoon saarelaisten kanssa.

Kirja koostuu kokonaan kirjeistä, mutta rakenne on silti selkeä ja ehjä ja kaikki oleellinen selviää kirjeistä. Kirjeissä saarelaiset kertovat kokemuksistaan, joten tarina liikkuu kahdessa ajassa - sodan aikana sekä samalla myös kirjan nykyisyydessä.

Tykkäsin tästä kovasti. Kirja oli leppeää luettavaa, helppo lukea englanniksikin. Tarina oli herttainen ja koskettava. Tämä kirja on todellinen hyvän mielen kirja, se sai monesti hymyn huulilleni. Tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten sana mukava. Taitavasti kirjoitettu, ihana kirja!

ALEX FLINN: Beastly

Menin tänään kirjakauppaan etsimään jotain hyvää luettavaa (no ihanko totta, tämä oli uutta). Alkaa olla ongelmia, kun olen kolunnut kirjakaupan englanninkielisen osaston jo aika tehokkaasti läpi... Mutta fantasiahyllystä löysin tämän opuksen.

Kyle on täyellinen poika. Komea, suosittu ja rikas. Hän ei kuitenkaan ole erityisen mukava tapaus, vaan pinnallinen ja ilkeä rumina tai mitättöminä pitämilleen ihmisille.

Mitä tapahtuukaan? Kylen elämä New Yorkissa muuttuu saduksi. Mutta ei kivaksi tarinaksi, vaan ihan rehelliseksi hirviökertomukseksi. Sillä Kylen touhuun kyllästynyt noita muuttaa hänet hirviöksi, ja kiroukselta hänet voi pelastaa vain tosirakkauden suudelma.

Siirappista, eikö? Jo nähtyä, eikö? Kyllä, mutta varsin raikkaasti uutena toteutuksena, nykymaailmassa, hirviön silmin nähtynä. Luin tämän parissa tunnissa katsoessani Euroviisuja (pitäähän ne nähdä, mutta samalla on pakko tehdä jotain muuta, ettei ihan hulluksi tule). 

Tämä oli helppo lukea ja viihdyttävä. Oli tässä toki joitakin epäkohtia, kuten satunnainen epäuskottavuus, mutta en sitä sen enempää ajatellut kun fantasia nyt aika usein on jotain, mitä ei ihan joka päivä tapahdu... Välillä kuitenkin tuntui, että kirjailija oli joutunut tekemään vähän outoja ratkaisuja saadakseen tämän pysymään tutun Kaunotar ja hirviö -sadun raameissa.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin täydellistä lauantailukemista! Kirjasta on muuten tehty elokuvakin, jos sen jossain vaiheessa vaikka katsoisin.

perjantai 13. toukokuuta 2011

DAVID NICHOLLS: One Day

Ostin tämän kirjan jo varmaan joku pari kuukautta sitten, aloitin sitä ja se jäi jostain syystä kesken. Nyt kuitenkin olen ottanut projektiksi lukea kesken olevia kirjoja pois alta täällä Ranskassa kun vielä ollaan - luetut kirjat pakkaan suoraan jo matkalaukkuun odottamaan kesäkuun puoliväliä, jolloin matkataan takaisin Suomeen.

One Day kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka tapaavat valmistumisensa jälkeisenä iltana heinäkuussa 1988. He viettävät yön yhdessä, ja aamulla heidän tiensä vievät eri suuntiin. Mutta mitä tapahtuu samana päivänä, heinäkuun 15., vuoden jälkeen? Viiden vuoden jälkeen? Kahdenkymmenen vuoden jälkeen? 

Nicholls on koostanut kirjansa omaperäisesti. Sillä kirja koostuu kahdestakymmenestä heinäkuun 15. päivästä. Miten Emman ja Dexterin elämät kehittyvät ja muuttuvat ajan kuluessa...

Kirjan rakenne on erikoinen, mutta toimiva. Rakenne ei ole varmasti ollut helppo kirjailijalle - jokaisen luvun jälkeen kun jää vuosi väliä, ja silti tarinan pitää pysyä ehjänä. Ja Nicholls onnistuu erinomaisesti - tarina on eheä ja kokonainen, eikä tyhjiä aukkoja jää. Sen sijaan jännitys pysyy hyvin, sillä jokaisen luvun jälkeen olisi halunnut kuulla vielä vähän lisää siitä, mitä sitten tapahtui. Sen sijaan tapahtumat hyppäävät suoraan vuoden eteenpäin, mutta siten, että kaikki oleellinen tapahtunut selviää lukijalle rivien välistä.

Tämä kirja oli hurjan kaunis ja surullinenkin. Välillä toivoin kovasti, että asiat olisivat menneet toisin! Tämä oli todella tunteita herättävä opus, ja henkilöhahmot niin elävän tuntuisia, että tuntui kuin olisin itse ollut kirjassa mukana, kärpäsenä katossa... Tämä oli kirja ystävyydestä ja rakkaudesta, surullisista puolistaankin huolimatta todella lohdullinen.

Kirja on ilmestymässä suomeksi Otavalta kesäkuussa, nimellä Sinä päivänä. Lisäksi kirjasta on tekeillä elokuva.

torstai 12. toukokuuta 2011

HARPER LEE: To Kill A Mockingbird

Olen pitkään suunnitellut lukevani tämän Pulitzerinkin voittaneen klassikon (suomeksi Kuin surmaisi satakielen). Nyt löysin kirjakaupasta ihan hirmu kauniin version, josta kuva tuossa vieressä... Minusta tuo kansi on jotenkin aivan hurmaava.

Kirja tapahtuu alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla, ja kertojana on pieni poikatyttö Scout. Kirjan alkaessa hän on kutakuinkin kuusi- tai seitsenvuotias, ja kirjan päättyessä hän taitaa olla yhdeksän. Scout kuvaa lapsuuttaan hiljaisessa kylässä, leikkejään veljensä Jemin kanssa, koulun aloitusta ja kaikkea, mikä hänen elämäänsä olellisena kuuluu.

Tarinat rymistävät eteenpäin, kun Scoutin ja Jemin isä, lakimies Atticus, puolustaa oikeudessa mustaa miestä. Kirjan tapahtuma-aikana mustien ja valkoisten rajanveto oli selvää, ja oli ihan hyväksyttävää väheksyä mustia. (Tosin Atticus selvästi kouluttaa lapsiaan tasa-arvoon.) Tämän vuoksi lapset saavat kärsiä isänsä työstä - mustien puolustaminen kun ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapset saavat kuulla nimittelyä ja muuta päänaukomista.

Kirja kuvaa tosi hyvin ennakkoluuloja, jotka siihen aikaan olivat vielä vallalla. Kirja on hurjan todentuntuinen, mikä varmasti liittyy siihen, että kirjailija Harper Lee on syntynyt Alabamassa vuonna 1926. Hän on siis ollut 1930-luvulla kutakuinkin Scoutin ikäinen. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on varmasti jonkin verran omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Leen isä oli asianajaja. Lisäksi kiintoisa fakta on se, että kirjan perheen sukunimi on Finch, joka sattui olemaan myös Harper Leen äidin tyttönimi. Lisäksi Lee seurasi lapsuudessaan oikeudenkäyntiä, joka kovasti vastaa kirjassa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ja mitäs minä sitten tykkäsin tästä? No tykkäsin muuten ihan hirveästi! Kirja oli niin uskomattoman elävä ja todentuntuinen. Rotuvihan käsittely oli todella kiinnostavaa, joskin järkyttävääkin luettavaa. Tämä meni suosikkieni joukkoon aivan samantien. Loistava kirja!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

LAUREN KATE: Torment

Etsiskelin pitkään tätä Fallen-kirjan jatko-osaa. Olisin kyllä löytänyt tämän aiemminkin, mutta kun halusin samankokoisen painoksen kuin edellinenkin osa (en siedä erikokoisia pokkaripainoksia!).

Kirja jatkaa Lucen ja Danielin tarinaa. Fallen-kirjan lopussa he pakenivat taistelun jälkeen Sword and Crossin koulusta. Nyt Luce on kuljetettu turvaan uuteen kouluun, Shorelineen, Kaliforniaan. Danielilla on vaarallisia bisneksiä menossa, joten Luce joutuu pyörittelemään peukaloitaan uudessa koulussa Danielia kaipaillen.

Shoreline ei kuitenkaan ole ihan tavallinen koulu, sillä siellä opiskelee Nefileitä, enkeleiden jälkeläisiä. Siksi Lucekin on paremmassa turvassa tässä koulussa. Vai onko? 

Jälleen siis tämä sama juttu, mistä olen ennenkin märsännyt: miksi kaikkien romanttisten fantasiasarjojen kakkososassa pääpari joutuu tuskallisesti eroon, nähden toisiaan vain ihan vähän? Miksi?

Kirja oli aluksi minusta vähän mälsä, juuri siksi kun Daniel oli muilla mailla. Jossain puolen välin tienoilla homma kuitenkin pääsi kunnolla vauhtiin, ja tarina imaisi minut tehokkaasti mukaansa

tiistai 10. toukokuuta 2011

SOPHIE KINSELLA: Accro su shopping attend un bébé

Ja nythän on kyseessä tietenkin Himoshoppaaja-kirja, se jossa Becky on raskaana. Multa jäi välistä lukematta edellinen osa, jossa Beckyn sisko putkahtaa kuviohin. Täytyy varmaan lukea se nurinkurisesti seuraavaksi...

Tosiaan, ihana shoppaajaystävämme Becky on raskaana! Oi mitä mahdollisuuksia se tarjoaakaan, näin ostoskelun näkökulmasta tietenkin. Voi ostaa somia pikku vaatteita, sisustaa lastenhuonetta, hankkia lastenvaunut (tai muutamatkin jos sille päälle sattuu)...

Kaikki menee hyvin, kunnes Becky päätyy julkkisten suosimalle gynekologille. Nainen vaikuttaa ensin oikein mukavalta, mutta sitten ilmenee että hän on Beckyn miehen Luken entinen tyttöystävä! Ja kaiken lisäksi Luke tuntuu ilahtuvan vanhan tuttavan tapaamisesta. Ei ole hyvä tämä.

Kirja jatkaa herttaista ostosmaailmassa sekoilua. Eihän siitä pääse mihinkään, että Becky on välillä tosi ärsyttävä tyyppi, joka valehtelee pelastaakseen oman nahkansa, ostelee tilin tyhjäksi ja on muutenkin vähän hömelö tyyppi. Mutta toisaalta, onhan hän ihan hirveän hauska hahmo. Nämä kirjat on mainioita juuri siihen hetkeen, kun ei tee mieli ajatella mitään vakavaa, vaan kerta kaikkiaan lukea jonkun toisen pienistä probleemista, jotka kuitenkin aina päättyvät onnellisesti kirjan loppuessa.

Nämä on muuten hurjan simppeleitä luettavia ranskaksikin. Kieli on helppoa eikä mitään erikoisen vaikeaa sanastoakaan ole. Kyllä kieltä on mukava opiskella lukemalla hömppäkirjallisuutta...

maanantai 9. toukokuuta 2011

J.D. SALINGER: The Catcher In The Rye

Päätin vihdoinkin lukea tämän ikiklassikon Sieppari ruispellossa. Mitä tästä kirjasta olen juttuja kuullut, niin usein tämä jakaa mielipiteet. Jotkut tykkää, ja jotkut ei sitten yhtään. minä kyllä tykkäsin.

Kirja kertoo nuoresta Holden Caulfieldista, joka saa tarpeekseen koulusta ja lähtee kytkemään. Hän päätyy kotikaupunkiinsa New Yorkiin, jossa hän pööpöilee suhteellisen päämäärättömästi ympäriinsä, kun ei voi koulusta karanneena mennä kotiinsakaan. Hän käy kapakoissa, hotellissa, tapaa tuttuja ja kertoo lukijoilleen mielipiteitä ihan kaikesta.

Holden on kiinnostava hahmo. Hän on yläluokasta peräisin, hänen perheensä on varakas, vaikkei hän ihan hirveästi perheestään puhukaan. Holden on kuitenkin musta lammas, joka ei tunnu saavan aikaan oikein mitään kunnollista ja saa aina potkut koulusta. Hän ei tunnu olevan tyhmä, mutta laiska kylläkin. Holden on tosi ärsyttävä tyyppi, mutta jollain tapaa kuitenkin aika sympaattinenkin.

Kirjan kieli on paljon puhuttua slangia. Pentti Saarikosken suomennos taitaa olla aika kiinnostavaa luettavaa, itse en ole siihen tutustunut. Saarikoski kun suomensi teoksen myöskin slangille. Tämä ei kuitenkaan englanniksikaan ollut vaikea lukea, vaan ihan simppeli. (Oli kyllä joitain sanoja, joita en ihan ymmärtänyt, mutta kokonaisuuden ymmärtämistä se ei toki haitannut.) 

Tosiaan, minä kyllä tykkäsin tästä. Tämä oli pienen hetken kuvaus yhden kapinallisen nuoren elämästä. Mielestäni Holden on taitavasti rakennettu hahmo, todella yhtenäinen ja ehjä. Voisin ehkä tutustua Salingerin muihinkin teoksiin, sillä ainakin Franny ja Zooey -kirjaa on kehuttu. 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

ALICE SEBOLD: The Lovely Bones

Aloin lukea tätä kirjaa suomeksi joskus silloin, kun se ilmestyi pokkarihyllyyn (olikos se viime vuonna...?). Jostain syystä kirja jäi kuitenkin kesken. Nyt kuitenkin tämä kirja palasi mieleeni, ja päädyinkin lukemaan sen englanniksi.

Kirja kertoo Susiesta, 14-vuotiaasta tytöstä. Hän on kirjan minäkertoja, mutta ei ihan tavallinen - kirja nimittäin alkaa siitä, kun Susie murhataan. Susie päätyy taivaaseen (kirja on muistaakseni suomennettu nimellä Oma taivas) josta hän sitten tarkkailee perheensä ja ystäviensä elämää.

Tämä juonikuvio on siitä erityisen kiinnostava, että Susie tietenkin tietää murhaajansa, ja kertoo sen myös lukijoille ihan oitis. Mutta poliisit ovat ymmällään murhaa selvittäessään.

Susie näkee sisarustensa ja ystäviensä kasvavan ja tekevän kaikkea sitä, mistä hän itse jäi paitsi. Susien kuoleman jälkeisiin päiviin ja kuukausiin käytetään paljon aikaa ja sivuja, ja sitten tahti nopeutuu, ja hänen ystäviensä ja perheensä kohtaloista kerrotaan vain oleellisin.

Aloin lukea tätä uudestaan vähän epäileväisenä, kun eka kerta oli jäänyt kesken. Mutta itse asiassa tämähän oli tosi hyvä ja kiinnostava! Ehkä suomennos ei ollut paras mahdollinen. Sillä juoni on mainio. Sebold kirjoittaa jotenkin omalaatuisesti, tykkäsin hänen tyylistään. Lisäksi loppu kyllä yllätti, monellakin tapaa.

Pitäisiköhän katsoa tästä tehty elokuva? Onko joku nähnyt sen, mahtaakohan se olla hyvä?

lauantai 7. toukokuuta 2011

KAZUO ISHIGURO: Nocturnes

Ostin tämän kirjan jo joku aika sitten, mutta se jäi odottamaan vuoroaan joksikin aikaa... Nyt kuitenkin sain sen loppuun, ja luinkin sen ihan muutamassa hujauksessa.

Kirja on viiden novellin kokoelma. Tarinoita yhdistää musiikki: kaikki kertomukset liittyvät musiikkiin ja iltaan (nocturne tarkoittaa iltasoittoa). Kertomuksissa oli päähenkilöinä erilaisia henkilöitä, ja tarinat tapahtuivat erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi italialaisella piazzalla, Lontoossa sekä julkkisten suosimassa amerikkalaisessa hotellissa.

Tykästyin tähän kokoelmaan kovasti! Ishiguro on selvästi vahvimmillaan loistavan tunnelman luomisessa, sillä tarinoissa oli mielestäni parasta juurikin tunnelma: tuntui että itse sujahti kirjaan mukaan, kun tarinan henkilöiden fiilikset välittyivät niin hirmu selvästi kirjasta.

Tämä innosti minut taas uudelleen Ishigurosta, pitää hankkia lisääkin hänen teoksiaan. Toistaiseksi nämä lukemani Ishiguron teokset (tämä Nocturnes sekä Never Let Me Go) ovat olleet nimittäin tosi hyviä.

perjantai 6. toukokuuta 2011

EMMA DONOGHUE: Room

Ensiksi sanon tämän: tämä kopsahti suosikkikirjojen joukkoon. Kovaa.

Room on tarina pienestä 5-vuotiaasta pojasta, Jackista. Hän asuu Äitinsä kanssa Huoneessa, jonka Ovi on lukittu. Huoneessa on Matto, Sänky, Vaatekomero... Ja TV. TV:stä Jack näkee ihmeellisiä asioita, muita ihmisiä, koiria, leluja... Mutta ne eivät ole totta, sillä totta on vain se mikä on Huoneessa, sekä mies joka käy Huoneessa tuomassa ruokaa ja puhumassa Äidin kanssa.

Eräänä päivänä Äiti kertoo Jackille, että Huoneen ulkopuolella on Ulkomaailma, ja kaikki TV:ssä nähdyt asiat ovat totta: koiriakin on ihan oikeasti olemassa.

Tarina oli järkyttävä ja surullinen, mutta silti toivoa täynnä. Kirjailija on onnistunut luomaan pienestä minäkertoja-pojasta hurjan todellisen. Jackin elämänpiiri koostuu yhdestä huoneesta ja sen sisällöstä. Hänellä ei ole oikeita kavereita, mutta hän suhtautuu Huoneessa oleviin asioihin kuin ystäviin. Jackin maailmassa on vain yksi Matto, yksi Huone, yksi Kynä. Jos on syntymästään asti elänyt viisi ensimmäistä vuottaan yhdessä huoneessa, miltä voi tuntua kuulla ulkomaailmasta ja kaikista niistä asioista, joita siellä voi nähdä?

Ostin tämän kirjan eilen aamulla ja aloin lukea sitä heti. Jouduin keskeyttämään luentojen vuoksi, mutta muun aikani oikeastaan vain luin. Ja illalla sain sen loppuun. Siis voisi sanoa, että melkoisen koukuttava opus tämä oli. Ja koskettava. Ja ihana. Ja järkyttävä. Lukekaa tämä!