lauantai 31. heinäkuuta 2010

L.J. SMITH: The Vampire Diaries - The Awakening

Bongasin tämän kirjakaupasta, ja arvelin, että yksi vampyyrikirja lisää ei tee pahaa. Tästä on tehty telkkarisarjakin, joka muistini mukaan tulee Suomeenkin piakkoin.

Kirjan päähenkilö on Elena, koulunsa suosituin ja kaunein tyttö. Hän saa kenet hän haluaa - mutta on eräs, joka ei näytä kiinnostuneen hänestä. Kyseessä on vasta kaupunkiin muuttanut Stefan. He kuitenkin myöhemmin tutustuvat, ja kas kas - Stefan on vampyyri.

Samaan aikaan kaupungissa tapahtuu outoja hyökkäyksiä - ihmisten kimppuun hyökkää jokin. Ja Elena ei tiedä, että Stefanilla on veli, Damon, josta voi koitua vielä ongelmia.

Tämä oli ihan viihdyttävä, ja helppoa kieltä lukea englanniksikin. Mitään erityisen yllättävää tämä ei kyllä tarjonnut - samankaltaista kuin monet muutkin saman genren opukset. Mutta viihdyttävä tämä kyllä oli, ja aion kyllä lukea näitä lisääkin! Kakkososa odottaa jo hyllyssä, toivottavasti ehdin lukea sen ennen kun lähden vuodeksi Ranskaan kolmen viikon päästä.

SUSAN WIGGS: Kesä Pajujärvellä

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vanhaan leirikeskukseen Pajujärven rannassa. Sisustussuunnittelija Olivia Bellamylle paikka on tuttu - hän vietti lapsena kaikki kesänsä siellä kesäleireillä. Nyt hän on palannut rapistuneeseen leirikeskukseen fiksaillakseen sen kuntoon isovanhempiensa kultahääpäivää varten.

Avukseen hän saa joukon sukulaisia, mutta myös vanhan ihastuksensa Connorin, joka nyttemmin toimii remppamiehenä.

Vanhassa leirikeskuksessa on myös salaisuuksia jäljellä, ja ne väistämättä paljastuvat, kun leirikeskus herää uudestaan eloon.

Voi, tämä kirja oli jotenkin vaan tosi hyvä. Erittäin mukaansatempaava, kyllä! Paikkojen kuvaus oli mainiota, ja leirikeskus todella tuntui oikealta, ihan niin kuin itsekin olisin ollut läsnä! Kirjassa oli luonnollisesti ihanaa myös se, että se loppui ihanasti oikein ja onnellisesti.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

TONY DITERLIZZI - HOLLY BLACK: Spiderwickin kronikat 1-5

Olen pitkään miettinyt, että näihin Spiderwickeihin pitäisi kanssa tutustua. Näistähän taitaa olla elokuvakin?

Tämä on siis kokoomateos viidestä kirjasta, jotka muodostavat selkeän sarjan. Kirjoissa seikkailevat kolme sisarusta, Simon, Jared ja Mallory. He muuttavat äitinsä kanssa kummalliseen vanhaan kartanoon, mutta eivät voi arvatakaan millaisiin seikkailuihin joutuvat.

Lapset löytävät kummallisen kirjan, jossa kerrotaan haltioista, peikoista ja muista ihmeellisistä olennoista. Kaikkein vähiten he osaavat arvata, kuinka totta nuo kaikki olennot ovatkaan!

Jokainen yksittäinen kirja koostuu yhdestä seikkailusta, ja loput ovat hyvin avoimia. Siksi kirjat toimivatkin parhaiten juuri tällaisena yhtenä isona kirjana, jolloin pääsee jatkamaan heti seuraavaan osaan edellisen päätyttyä.

Kirjoissa on mainio piirroskuvitus, ja aikuiselle nämä kirjat ovat tosi nopeita lukea. Mutta uskoisin, että nämä varmasti viehättävät lapsia, sillä kieli, kuvitus ja hahmot ovat varsin hauskoja.

OUTI PAKKANEN: Macbeth on kuollut

Täräytin taas yhden Pakkasen läpi. Tämä tarjoaa mainion murhatapauksen, ja bonuksena kirjan lopussa on muutama ruokaohje, jotka esiintyvät kirjassa.

Kansallisteatterin tähtinäyttelijä Arttu Jaala puuhaa omaa produktiota ollessaan virkavapaalla. Hänen vastanäyttelijänään toimii ex-vaimo Gitta. Produktio on pienimuotoinen, mutta saa valtavasti huomiota.

Ensi-iltaa ei kuitenkaan tule, koska tapahtuu murha, joka sekoittaa kuviot. Kirjassa seikkailee myös Anna Laine, joka omalta osaltaan osallistuu murhan tutkimiseen ruoanlaiton ohella.

Kyllä tämäkin taas oli mainio kirja. Oikein viihdyttävä ja yllättäväkin. Helsinki-kuvaus on hurjan viehättävää näissä Pakkasen kirjoissa, ja tuntuu kuin kirjailijalla olisi koko ajan vähän pilke silmässä - sen verran kiinnostavia hahmoja hän kyllä kirjoihinsa luo.

torstai 29. heinäkuuta 2010

WARIS DIRIE - CATHLEEN MILLER: Aavikon kukka

Katselin tätä kirjaa pitkään pokkarihyllyissa kirjakaupassa, ja nyt vihdoin sitten ostin sen. Ja luin yhteen menoon!

Kirja kertoo tositarinan somalialaisesta Warisista, paimentolaistytöstä, joka pakeni kodistaan, ettei joutuisi naimisiin vanhan miehen kanssa. Monien vaiheiden jälkeen hän päätyy Lontooseen kotiavustajaksi, ja sieltä hän päätyi huippumalliksi muotikaupunkeihin.

Waris kertoo kirjassaan lapsuudestaan Somaliassa ja perinteistä siellä, mm. kammottavasta tyttöjen ympärileikkausseremoniasta, joka oikeasti kuulostaa sanoinkuvaamattoman hirveältä. Mallinurastaan hän myös kirjoittaa jotenkin hyvin todentuntuisesti - tuntuu kuin pääsisi mukaan tarinaan.

Kirja oli todella mukaansatempaava! Afrikkaan sijoittuvat kirjat useinkin kiinnostavat minua, eikä tämä ollut poikkeus. Tämä oli viihdyttävä, kammottava, ihana, naurattava ja itkettävä tositarina.

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Pikku vampyyri matkalla

Nyt luin sitten tämän toisenkin kokoomateoksen Pikku vampyyreista. Tässä on kolmas ja neljäs osa tuosta sarjasta.

Pikku vampyyri matkustaa kertoo siitä, kuinka Anton ja Rydiger matkaavat junassa! Anton on perheineen lähdössä maalle lomalle, ja niinpä Rydiger lähtee myös. Hänen arkkunsa on kuitenkin vietävä ensin maalle - junalla...

Pikku vampyyri maalla kertoo sitten lomaviikosta maatilalla. Kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, ja Rydigerkään ei sopeudu ihan hetkessä maatilalle.

Nämä kirjat ovat edelleen yhtä mainioita kuin kaksi ekaakin osaa. Voi, kunpa Otava julkaisisi lisää näitä tuplakirjoja! Minä ainakin hankkisin nämä kaikki, ja joskus tulevaisuudessa omat mahdolliset muksuni saisivat myöskin nauttia näistä...

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

ANGELA SOMMER-BODENBURG: Ystäväni pikku vampyyri

Voi että!! Nyt löytyi kirjakaupasta sellainen aarre, että voi että!! Heh. Lastenosastolta bongasin siis yhden lapsuuteni suosikeista uusina painoksina: Pikku vampyyri -sarjan neljä ensimmäistä osaa oli ilmestynyt tuplakirjoina, ja tässä kirjassa on siis kaksi ekaa osaa tuosta sarjasta.

Ensimmäisessä osassa, Pikku vampyyrissä, Anton-poika tutustuu kahteen vampyyriin, Rydigeriin ja Annaan. Nämä ovat kuitenkin semmoisia kilttejä vampyyrejä, jotka ystävystyvät Antonin kanssa. Toinen osa on Pikku vampyyri muuttaa, jossa Rydiger päätyy muuttamaan Antonin perheen kellarikomeroon - josta tietysti seuraa Antonille ongelmia.

Luin tosiaan koko Pikku vampyyri -sarjan muksuna varmaan useamman kymmenen kertaa. Tykkäsin näistä ihan tolkuttomasti, ja koska olivat nopeita lukea jo silloin, yhdessä kesäpäivässä saattoi upota montakin kirjaa. Nyt nämä tietysti ovat eri tuntuisia lukea kuin viisitoista vuotta sitten, mutta jotain näissä silti yhä on. Kyllä näitä nimittäin edelleenkin lukee mielellään, eikä ainoastaan nostalgiasyistä! Nämä ovat aivan mainiota lastenkirjallisuutta.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Muistivirhe

Taisin innostua näistä Pakkasista nyt enemmänkin! Piti ravata kirjakauppaan hankkimaan lisää Pakkasta. (Säätilojenkin puolesta pakkanen kelpaisi, heh, on niin kuuma...)

Muistivirheen pääosissa on kaksi naista. He ovat identtiset siskokset Meri ja Tuuli. He näyttävät samalta, mutta ovat aivan erilaiset kaikin muin puolin. Yllättäen toinen heistä katoaa - mutta miksi? Jostain pitäisi löytyä vastaus. Lisäksi näyttää siltä, että asioita voi muistaa hyvinkin eri tavoin, ja kysymys voi toisinaan olla myös muistivirheestä... Kirjassa esiintyy myös graafikko Anna Laine.

Kyllä näissä Pakkasissa nyt jokin vaan minua vetää! Tuntuu siltä, että lisääkin voisin mielelläni lukea. Tämä kirjakin oli oikeastaan enemmän sellainen ihmissuhdedraama dekkarimausteella, kuin varsinainen jännityskirja. Ehkä jonkinlainen arvoituskirja tämä kyllä oli - ja kiinnostus säilyi loppuun asti! Pakkanen osaa säilyttää lukijan kiinnostuksen tehokkaasti, ja jotenkin tässä kirjassa oli erityisen kutkuttava idea ja juoni.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

JANE GREEN: Anoppiahdistus

Anoppiahdistuksen minäkertoja on Ellie, joka on löytänyt suuren rakkautensa Danin. Puoliorpo Ellie nauttii siitä, että Danilla on suuri perhe ja välittävä äiti, joka on kiinnostunut heidän asioistaan. Kun Ellie ja Dan alkavat suunnitella häitä, jokin alkaa mennä pieleen: anoppi alkaa toden teolla ahdistaa!

Ellie ei saa suunnitella omia häitään, ja viimeistään kaikki repeää karmeaksi, kun ilmenee että vauvakin on tulossa. Anoppi yltyy mahdottomaksi.

Kirja on toisaalta hauska, toisaalta ärsyttävä. On hauska lukea kahjosta anopista, joka käyttäytyy aivan tolkuttomalla tavalla (onneksi oma anoppikokelaani on ihana ihminen!). Toisaalta ärsyttää, kun Ellie ei tunnu pääsevän niskan päälle, vaan alistuu. Mutta loppua kohden juoni tiivistyy yllättävällä tavalla - alussa ei tosiaankaan olisi voinut arvata, mitä kaikkea kirjassa tapahtuu...

Janegreenmäistä hömppää, siis. Soveltuu kesälukemiseksi riippukeinuun ja parvekkeelle, jäätelön kaveriksi...

lauantai 24. heinäkuuta 2010

GIL MCNEIL: Oman elämänsä puikoissa

Jo on vasta leskeksi jäänyt nainen, joka muuttaa kahden pienen poikansa kanssa pieneen Broadgaten kaupunkiin suunnitelmanaan alkaa hoitaa isoäitinsä vanhaa lankakauppaa.

Hiljaksiin Jon elämä asettuu uusille urille: asiaa auttavat iloinen neuleryhmä, uudet ystävät ja pienen kaupungin vilkas elämä.

Kirja kuvaa Jon elämää minäkertojamuodossa, vuoden ajan. Kirjaa on helppo seurata - henkilöt ovat elävän tuntuisia ja inhimillisiä, ja mukaan on päässyt myös muutama todellinen Persoona, jotka värittävät tarinaa oikein hauskasti.

Kirjan keskiönä on lankakauppa, sillä tavalla kivasti: asiat liittyvät lankakauppaan ja neulomiseen, mutta sillä tavalla luontevasti, että muitakin asioita käsitellään.

Tykkäsin kirjasta kovasti! Tarinassa on sellaista lempeää virnuilua ja sanoilla leikkimistä, että sitä oli ilo lukea.

KATHERINE NEVILLE: Kahdeksan

Tätä kirjaa tiirailin pitkään kirjakaupan hyllyillä, ja sitten tässä taannoin ostin sen vihdoin. Kirja asettuu mielestäni aika lailla samaan kategoriaan Kate Mossen kanssa: kahdessa ajassa kulkeva jännitys/fantasia/romantiikka -tyyppinen kirja.

Kirjan päähenkilö 1970-luvun maailmassa on katherine, joka on tietokone-ekspertti. Hänen työnsä vie hänet Algeriaan, josta hänen ystävänsä tuntema antiikkikauppias pyytää häntä etsimään vanhan shakkipelin nappuloita.

1700-luvun lopulla Ranskassa seikkailee nunna Mireille, joka saa pelottavan tehtävän: hän joutuu tekemisiin salaperäisen Montglanen shakkipelin kanssa. Peli antaa hallitsijalleen ihmeellisiä voimia, ja siksi peliä havittelevatkin monet hyvää tai pahaa tahtovat ihmiset.

Kirjasta jäi erityisesti mieleeni se, kuinka kirjailija oli onnistunut näppärästi ymppäämään teokseensa hirmuisen määrän historiallisia henkilöitä - ja taitavasti! Napoleon, Katariina Suuri ja Voltaire heiluvat kaikki sulassa sovussa tämän kirjan juonessa. Kirjaa lukiessaan ei todellakaan voinut arvata, minne kaikki lopulta johtaakaan...

perjantai 23. heinäkuuta 2010

ANNA GODBERSEN: Erheitä

Anna Godbersenin ihananihana, materiaa täynnä oleva hömppäsarja jatkuu! Olin ihan täpinöissäni kun löysin tämän uusimman osan kirjakaupasta. Nyt sitten ahmaisin sen yhdellä kertaa.

Kirja jatkaa edellisistä osista (Huumaa ja Juoruja) tuttujen Hollandin neitien tarinaa. Dianan ja Elizabethin elämä ei vain tunnu asettuvan uomiinsa - rakkauselämässä he molemmat kohtaavat lähinnä vastoinkäymisiä. Tässä kirjassa Hollandit ja muutamia heidän tuttaviaan matkustavat rantalomalle Floridaan. Myös Carolina Broadin elämänvaiheita seurataan tarkkaan.

Tämä kirja tarjoaa jälleen sitä samaa ihanaa vaaleanpunaista huttua kuin edellisetkin osat. Juonikuviot ovat yhtä kekseliäitä ja uskomattomia kuin edellisissäkin osissa, ja tälläkin kertaa kirja päättyy siten, että seuraava osa voisi kyllä pian ilmestyä suomeksi - tai sitten se on luettava englanniksi!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

OUTI PAKKANEN: Ruohonleikkaaja

Olen näitä Outi Pakkasen dekkareita aina silloin tällöin lukenut, ja ne ovat ihan viihdyttäviä. Nyt luin tämän Ruohonleikkaajan, jossa muuten ei seikkaile Pakkasen vakiohahmo Anna Laine.

Tapahtumat sijoittuvat erääseen helsinkiläiseen kerrostaloon. Merja Itälän mies on kuollut, ja eräänä aamuna Merja huomaa lehdessä kuolinilmoituksen omasta miehestään, allekirjoituksena "Rakkaasi". Tästä lähtee liikkeelle kummallinen tapahtumien sarja, johon linkittyvät näennäisen satunnaiset ihmiset ja vanhat tapahtumat.

Tästä kirjasta on kyllä pakko sanoa, että oli muuten tosi hyvä! Kirja vetäisi heti alusta alkaen minut mukaansa. Kirja oli myös nopea lukea. Näistä Outi Pakkasen kirjoista voisi sanoa, että ne ovat sellaista leppoisaa viihdejännitystä. Ehdotonta kesälukemistoa - tekisi mieli laukata kirjakauppaan hankkimaan muutama Pakkanen lisää.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

RAYMOND KHOURY: Viimeinen temppeliherra

Tämän kirjan luin joskus aikaa sitten, joten muistikuvani ovat itse asiassa saattaneet vähän hapertua... Mutta kirjoitan sen mitä muistan!

Kirja liikkuu kahdessa ajassa: nykypäivän New Yorkissa ja 1200-luvun lopun Jerusalemissa. Mennyt aika toimii lähinnä taustoituksena nykyajan tapahtumille.

Metropolitan-museossa on Vatikaanin aarteista kertova näyttely, jossa on vieraana myös Tess Chaykin. Äkkiä museossa tapahtuu outoja - neljä temppeliherraksi pukeutunutta miestä ratsastaa museosaliin ja aiheuttaa kaaosta.

Tess kiinnostuu asiasta, ja alkaa tutkia asiaa saaden avukseen FBI:n agentin Sean Reillyn. Yhdessä he tutkivat asiaa, joka muuttuu varsin mielikuvitukselliseksi.

Hm, kirjasta on vaikea kirjoittaa. Oikeastaan päällimmäisin tunne oli ärsytys, nyt jälkeenpäin ajatellen! Kirjassa oli monta hyvää puolta, se oli ihan viihdyttävä ja kekseliäs, mutta jollain tavalla minulle jäi tunne, että se yritti ihan liikaa. Vaikutti siltä, että kirjailija olisi pyrkinyt danbrownmaiseen skandaalihässäköintiin mm. uskonnollisilla teemoilla, ja jollain tavalla päätyi vain ärsyttämään minua. Mutta joo, tulipa tämäkin luettua, ihan viihdyttävä opus kuitenkin.

CANDACE CAMP: Salaisuuksia ja valheita

Tämä kliseisen niminen kirja päätyi hyllyyni pari vuotta sitten, ja luin sen nyt uudestaan, kun löysin sen hautautuneena erääseen pahvilaatikkoon. Kirjan tapahtuma-aika on 1800-luvun loppupuoli.

Megan, amerikkalainen lehtinainen päättää vihdoin selvittää veljensä murhan vuosien takaa. Niinpä hän lähtee Lontooseen metsästämään murhaajaa, jonka olettaa olevan muuan markiisi Raine. Hän pestautuu näppäränä tyttönä kotiopettajaksi markiisin perheeseen opettamaan tämän pikkuveljiä. Megan alkaa selvittää murha-asiaa, ja tutkintaa häiritsee se, että markiisi on kovin viehättävä mies. Eikä asia toki olekaan niin yksinkertainen kuin Megan oletti.

Kirja on aika kiinnostava sekoitus historiallista romantiikkaa (tämä on niitä harlekiinikirjoja!) sekä jännitystä ja jopa fantasiaa. Joskin nuo jälkimmäiset kaksi ovat sellainen sivuhäive tuossa romantiikassa... Mutta kirja on mielestäni ihan virkistävä, omanlaisensa teos jota kyllä oli kiva lukea. Kirjan hahmot olivat ihan kiinnostavia persoonia, ja kirjailija on saanut tapahtumiin ja henkilöihin ihan kiitettävästi eloa!

perjantai 16. heinäkuuta 2010

CARLA NEGGERS: Talo jokitörmällä


Tämän kirjan luin itse asiassa jo juhannuksena, mutta siitä kirjoittaminen jäi jostain syystä roikkumaan. Nyt vihdoinkin raportoin siitä tänne blogin puolelle.

Kirjan tarina saa alkunsa, kun kahta liittovaltion agenttia ammutaan New Yorkin keskuspuistossa. Robille meinaa käydä huonosti, mutta Nate selviää vähällä. Nate arvelee, että jutussa on jotain mätää, ja hän päättää etsiä ampujan, sillä poliiseiden työ ei näytä etenevän. Hän tutustuu tutkinnoissaan myös Robin siskoon, Sarahiin. ja kun selviää, että Rob ja Sarah ovat läheisissä väleissä presidentin kanssa, juttu alkaa näyttää suuremmalta...

Kirja oli ihan viihdyttävä ja kiva lukea. Sopiva sekoitus jännitystä ja romantiikkaa! Ei tämä kyllä vetävimpiä dekkareita ollut, mutta palveli tarkoitustaan ihan mukavasti. Oli kirjailija kuitenkin muutamia hyviä koukkuja onnistunut juoneen virittelemään!

torstai 15. heinäkuuta 2010

ELIZABETH ADLER: Kesä Toscanassa

Tämä Adlerin kirja kertoo Gemma jerichosta, yksinhuoltajaäidistä, jonka elämä kulkee pitkälti samaa rataa: kovalla kiireellä, niin ettei hän oikein ehdi pysähtyä. teini-ikäinen tytär aiheuttaa hankaluuksia, ja vanha äiti huolehtii liikaa. Sitten käy kuitenkin niin, että Nonna-muori saa kuulla saaneensa perinnön Toscanasta. Niinpä kaikki kolme naisihmistä päätyvät lähtemään Italiaan.

Perillä odottaa ihana toscanalaiskylä, ja myös perintö - mutta kaikki ei olekaan niin yksinkertaista. Nonna on perinyt vanhan tilan, mutta muuan amerikkalaisheittiö väittää ostaneensa kyseisen tilan juuri jokin aika sitten. Gemma ryhtyy ratkomaan ongelmaa, ja tietäähän sen miten siinä käy - kaikki loppuu ihanasti ja romanttisesti. Ah.

Kyllä - tämä tarjosi taas mukavaa todellisuuspakoa normaalista arjesta. Sopii hyvin juuri kesälukemisiksi. Adler ei taaskaan pettänyt, vaikka takakannen perusteella en tästä niin kovasti innostunutkaan.

ANDREW GROSS: Sininen vyöhyke

Tämä kirja päätyi käsiini ihan sattumalta: löysin sen viidellä eurolla jostain ruokakaupan lehtihyllystä, oli tarjouksessa. Sattui olemaan ankara kirjanälkä, joten kirja päätyi koriin. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon.

Kirja kertoo huumekaupan kiemuroista. Kultakauppias Benjamin Raabin elämä menee sekaisin, kun häntä syytetään huumekauppaan sekaantumisesta. Samalla miehen perheenkin elämä menee sekaisin: he kaikki päätyvät FBI:n todistajansuojeluohjelmaan, toisin sanoen vaihtavat henkilöllisyyttään ja katoavat normaalista elinpiiristään ihan muualle.

Perheen aikuinen tytär Kate kuitenkin jatkaa normaalia elämäänsä miesystävänsä kanssa. Kaikki normalisoituu jonkin ajan kuluttua, mutta sitten Benjamin Raab katoaa: edes FBI ei tiedä missä hän on. Kate alkaa selvittää tapausta, joka ei olekaan sitä miltä näyttää.

Täytyypä sanoa, että oli kyllä mainio ostos vitosen kirjaksi! Tämä oli aika paljon parempi kuin uskalsin edes odottaa: tämä ihan oikeasti yllätti juonellisesti ja kerronnallisestikin. Aivan mainio kirja, siis.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

HENNING MANKELL: Askeleen jäljessä


Mankellit ovat palanneet blogiin! Heh, tuli silloin pahimpana Mankell-kautena melkein yliannostus, mutta nyt innostuin uudelleen. Tämä on siis se, mikä jäi silloin lukematta!

Kirja oli ihan loistava, se on sanottava heti. Kirjassa selvitetään kummallisia ja pelottavia sarjamurhia: kolme nuorta murhataan juhannuksena, Wallanderin poliisitoveri heinäkuussa, ja sitten vielä onnellinen hääpari valokuvaajineen joutuu murhaajan listalle. Poliisit ovat ymmällään, koska johtolankoja ei ole. Lisäksi hämmennystä aiheuttaa se, että murhaaja tietää asioita, joita hänen ei todellakaan pitänyt tietää.

Loppujen lopuksi Wallander toki selvittää murhat. Loppuhuipennus oli kyllä aivan erinomainen, se täytyy sanoa. Nyt innostuin uudelleen - onneksi minulla on uusin Wallander, Rauhaton mies, odottelemassa kirjahyllyssä, samoin kuin Ennen routaa, jossa Wallanderin tytärkin esiintyy.