keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Bit Lit -ilmiö Ranskassa

Vampyyrikirjallisuus ja sen sivutuote-elokuvat ja telkkarisarjat ovat viimeaikainen ilmiö, tosiaankin. Ehkä koko hehkutuksen aloitti Stephenie Meyerin Houkutus-sarja? Joka tapauksessa vampyyrikirjoja ilmestyy ihan hirveästi, niistä tehdään telkkarisarjoja ja elokuvia ja niin edelleen. Bit-Lit lienee alunperin englantilainen termi (Ranskankielinen Wikipédia).

Oli hauska todeta, kuinka Bit Lit -ilmiö on täällä ollut aika voimakas. Paikallisessa kirjakaupassa oli jokin aika sitten ihan Bit Lit -viikot, jolloin ständeihin oli roudattu esille kaikki mahdolliset vampyyri- ja kauhukirjat, sekä uutuudet että klassikot. Hyvässä sovussa siellä olivat Draculat ja Frankensteinit Bellan ja Edwardin kanssa...

Paikallisessa suosikkikirjakaupassani on myös nuortenosastolla pysyvät vampyyrikirjallisuuspöydät, josta on sitten kätevä käydä keräämässä uutuudet.

Siinä suhteessa se on kätevää, että teen kyllä jatkuvasti uusia löytöjä. Kuten ehkä olette huomanneet, tykkään keveästä vampyyrikirjallisuudesta aika paljon!

maanantai 20. joulukuuta 2010

MICHELLE ROWEN: Accro - Sarah Dearly 2

Tässä jatko-osa edellisen postaukseni kirjalle.

Accro jatkaa sarahin tarinaa siitä, mihin edellinen osa loppui. Tästä ei oikeastaan ole paljon erilaista sanottavaa kuin edellisestä kirjasta, tämä on hyvin samantyyppinen. Tosin tapahtumat kyllä rytisevät vauhdilla eteenpäin.

Lisäksi rakkausongelmia ilmenee, Sarahin ja Thierryn suhteessa on muutama ongelma, mm. Thierryn vaimo.

Tämä ilmestyi vastikään täällä ranskaksi, joten kolmososaa joutunen odottamaan vielä jonkin aikaa...

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

MICHELLE ROWEN: Mordue - Sarah Dearly 1

Hih, tämä oli juuri niin hömppää kuin kansikuva antaa ymmärtää!

Tämä kirja aloittaa siis Sarah Dearlystä kertovan kirjasarjan. Nämä ovat alunperin englanninkielisiä. Suomeksi näitä ei taida olla ilmestynyt.

Sarah Dearlyllä taisi olla kirjan alussa ehkä pahimmat treffit ikinä, sillä mies muutti hänet vampyyriksi. Ei hyvä. Lisäksi mies vielä otti ja kuoli, joten hänestä ei ole apua Sarahille, aloittelevalle vampyyrille. Mutta onneksi paikalle karauttaa Thierry, 600-vuotias vampyyriherra, joka kivasti ottaa asiakseen Sarahista huolehtimisen.

Hohoo, tämä oli kyllä oikein kliseinen ja hassu teos, mutta tosi viihdyttävä ja hauskakin! Sarah on kirjoitettu varsin hauskaksi henkilöksi, ja sanailu on välillä oikeinkin mallikasta. Luonnollisesti kirjassa on myös sopiva pläjäys romantiikkaa, kuten oikeaoppisesti kuuluukin.

lauantai 18. joulukuuta 2010

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-d'Argent

Tämä on kolmososa Manhattanin vampyyrit -sarjasta. Kirjan nimi on suomeksi kutakuinkin "hopeaveriset", mikä viittaa siis kirjassa esiintyviin vampyyreiden vihollisiin.

Hopeaveriset vaanivat ihan Theodoran kantapäillä, ja tässä kirjassa tulevat vielä lähemmäs kuin edellisessä teoksessa. Kirjassa seurataan myös Theodoran ja Jackin romanssin kehittymistä (mikä muuten kehittyy kovin hitaasti, pistäisivät nyt vauhtia jo!).

Kirja vastasi odotuksia, oli viihdyttävä, nopea lukea ja niin edelleen. Hommasin nelososan samantien odottelemaan lukemista, mutta se joutunee hetken vielä odottelemaan, muita kirjoja on jonossa ennen sitä!

Toivottavasti nämä tulevat joskus myös suomeksi, koska nämä ovat kyllä varsin laatunkäypää nuortenkirjallisuutta. Muutamia ihan persoonallisia hahmojakin näissä kirjoissa on...

perjantai 17. joulukuuta 2010

J.R. WARD: L'amant furieux

Tämä on kolmososa Mustan tikarin veljeskunta -kirjasarjaan, ja tämä taisi ilmestyä suomeksikin tässä syksyllä.

Kirja on hyvin samanlainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Tässäkin kirjassa keskitytään erityisesti yhteen veljeskunnan jäseneen ja hänen rakkauselämäänsä (täydellinen rakkaus löytyy, mutta menneisyyden kauhut estävät miestä paneutumasta suhteeseen). Tämän kirjan päähenkilö on Zadiste, en muista mikä hänen nimensä on suomenkielisissä versioissa.

Kirja oli samaa tavaraa kuin edellisetkin osat: viihdyttävä, ei syvällinen, helppo ja nopea lukea, romanttinen, ja ehkä vähän kliseinen... Mutta mainio välipala ja viikonloppulukeminen. neljäs osa ilmestyi juuri ranskaksi, ja on jo hyllyssä odottelemassa vuoroaan!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

MELISSA DE LA CRUZ: Les Sang-Bleu

Tämä on jatko-osa joku aika sitten lukemalleni Les Vampires de Manhattan -kirjalle.

Kirja jatkaa Theodoran tarinaa siitä, mihin edellinen teos loppui. Siitä on jo vähän aikaa, kun luin tämän, joten muistini on nyt vähän hatara... Kirjassa oli muun muassa vampyyriseurapiirien parhaat kemut, le bal des Quatre-Cents eli "neljänsadan vuoden tanssiaiset". Kirjassa vampyyreja vaaniva vaara tulee todellisemmaksi, le sang-argent ("hopeaverinen) hiipii lähemmäksi...

Kirja oli oikein mukava ja nopeasti luettava nuortenviihdepläjäys. Luin samaan sumppuun vielä kolmososankin, josta myöskin kirjoitan piakkoin...

tiistai 14. joulukuuta 2010

DANIELLE STEEL: Paris retrouvé


Kaipasin jotain keveää ja helppoa lukemista, ja pyörittyäni paikallisessa kirjakaupassa kaksi tuntia (ah, mitä ihanaa ajanvietettä: iso kirjakauppa ja paljon aikaa) keräsin mukaani muutaman hömppäkirjan, joista yksi oli siis tämä Steel.

Olen lukenut kaksi Steelin kirjaa ennen, ja ne olivat ihan viihdyttäviä, muistaakseni. Niistä on kyllä täällä blogissakin juttua... En tiedä, onko tämä vielä ilmestynyt suomeksi. Kirjan alkuperäinen nimi on Honor Thyself.

Kirjan päähenkilö on viisikymppinen näyttelijälegenda Carole. hän on juuri alkanut kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, ja lähtee Pariisiin etsimään innoitusta ja vähän myös itseään ja menneisyyttään. Mutta menneisyyden etsimisestä tulee liian konkreettista, kun Carole joutuu onnettomuuteen ja menettää muistinsa.

Carolen tukiverkko (lapset, assistentti ja ex-mies) tulevat Pariisiin auttamaan Carolea. Muisti alkaa hiljaksiin palautua, ja lisäksi kuvaan ilmestyy mies menneisyydestä!

Tämä oli varsin viihdyttävä ja näppärä romaani. Lyhyt, mutta kiva. Juuri täydellinen välipalakirja, jossa kaikki menee ihanan onnellisesti, ja loppu on luonnollisesti juuri oikeanlainen. Epäilen, että etsin jouluksi lisää Steeliä luettavaksi!

maanantai 13. joulukuuta 2010

MARIAN KEYES: Tuiki tuiki tähtönen

Sain tämän kirjan loppuun eilen (sähköisenä!).

Olen tykännyt Keyesin kirjoista ihan ekasta lukemastani Keyesistä asti. Nämä ovat mielestäni kevyen kirjallisuuden aatelia. Viihdettähän nämä tosiaan ovat, mutta todella hyvää viihdettä: näissä on romantiikkaa, huumoria, ja myös vakavia asioita. Keyes rakentaa tarinansa taitavasti, siten että loppuun asti odotetaan jonkin asian paljastumista. Kirjoissa liikutaan usein nykyajassa, ja palataan toisinaan menneisyyteen, jossa lukijalle paljastetaan erinäisiä asioita.

Tämä kirja kertoo talosta Star Streetin numerossa 66. Talossa on erilaisia asukkaita, joiden kaikkien elämästä kirja tasapuolisesti kertoo.

Kirjassa on salaperäinen minä-kertoja, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta lopuksi, ja voin kertoa, että oli aika yllättävä tapaus! Tässä kirjassa on myös aivan ihanasti pientä maagisuutta mukana, ja ihan uskomattoman taitavasti tarinaan ujutettuna.

Luonnollisesti kaikki loppuu hyvin, vaikka tässä Keyesissä käsiteltiinkin melko rankkojakin asioita. Suosittelen ehdottomasti tämän lukemista! Tämä oli ihana.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sähkökirja-asia jatkuu...

no niin, nyt lisäkokemuksia Bookeenista!

Eli sain ne kirjat näkymään. Tai en minä, mutta tuo mies! Se nimittäin päätteli, että käyttöohjeista saattaisi olla hyötyä, ja sieltä löytyikin tieto: härvelillä pitää mennä nettiin (WiFi) jotta sen saa aktivoitua siten, että kopiosuojattuja kirjoja voi lukea. Mainiota, miäs oli taas viisaampi.

Niinpä sitten nyt olen onnellisesti lukenut Keyesin kirjaa (josta tulossa juttu ihan kohta).

Olen edelleenkin laitteeseen tosi tyytyväinen; varsinkin täällä Ranskassa sähkökirjoja tulee nettikauppoihin lisää tosi hyvällä tahdilla. Suomalainen kirjakauppa on mielestäni vähän tahmeasti laajentanut valikoimaansa - kustantamojen sivuilla kun kuitenkin on jo iso valikoima kirjoja, jotka ovat saatavilla sähköisinä. Ehkäpä Suomalainenkin kohta laajentaa valikoimaansa.

En malttaisi odottaa jouluksi Suomeen lähtemistä - sähkökirja on luonnollisesti matkakaverina. Täytyy varmaan ladata siihen lisää lukemista sitten ennen matkaa, hih!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Sähkökirjasta juttua

No joo, täytyy myöntää, etten pystynyt vastustamaan kovin kauaa tätä sähkökirja-asiaa. Olen vannoutunut oikean kirjan kannattaja, enkä usko, että sähköinen kirja voi koskaan korvata todellista kirjaa. Mutta sähkökirjan edut ovat täällä reissun päällä aika lyömättömät: kevyeen pieneen vekottimeen mahtuu 2000 kirjaa, joten en osta ehkä niin paljon fyysisiä kirjoja, jotka pitää ensi kesänä jotenkin kuljettaa Suomeen.

Ostin eilen Bookeenin Cybook Orizon -sähkökirjan valkoisessa värissä. Tässä kapistuksessa on kosketusnäyttö, ja muistia suunnilleen 2000 kirjalle. En ole varsinaisesti mikään tekniikan ihmelapsi, joten en näitä tarkempia teknisiä tietoja yritä selvittää (ne löytyy googlaamallakin). Kirja kytketään tietokoneeseen USB-kaapelilla.

Kirjassa oli valmiina 150 kirjaa muistissa, ei tosin suomeksi. Mutta englanniksi ja ranskaksi oli iso kasa klassikoita, joista olen hyvinkin tyytyväinen. Lisäksi olen ladannut netistä ilmaisia klassikoita, mm. Seitsemän veljestä, Kalevala, Rautatie, Anne of Green Gables, Little Women, Mansfield Park ja niin edelleen. Näitä tekijänoikeutensa menettäneitä vanhoja klassikoita saa siis ladata ilmaiseksi netistä. Mainio osoite on www.gutenberg.org josta löytyy ihan uskomaton määrä ilmaisia kirjoja.

Näyttö on kummallinen, se ei nimittäin rasita silmiä! Tätä sanotaan kuulemma e-musteeksi ja e-paperiksi. Näppärää. Hassua on se, että näyttö ei valaise; tarvitaan siis valoa lukemiseen, ihan niin kuin oikeaakin kirjaa lukiessa.

Latasin oitis erään ranskalaisen kirjakaupan sivuilta yhden ranskankielisen kirjan (www.furet.com) ja homma sujui ihan naurettavan helposti. Sähkökirjan kansiot käyttäytyvät nimittäin ihan samalla tavalla kuin mitkä tahansa kansiot, niihin on siis helppo siirtää tavaraa.

Niin, kunnes. Tulin siihen tulokseen, että haluan ladata myös yhden suomenkielisen kirjan Suomalaisen kirjakaupan e-kirjakaupasta. Valitsin Marian Keyesin Tuiki tuiki tähtösen, joka minun on jo pitkään pitänyt lukea. Ostaminen sujui hyvin, ja sain kirjan ladattua tietokoneellekin. Sitten siirsin sen Bookeeniin. Kirja ei näkynyt Bookeenissa. yritin uudestaan. Eikä mitään.

Lueskelin sitten ohjeet Suomalaisen sivuilta (ohjeet tosiaan kannattaa lukea jälkeenpäin), ja minulle selvisi, että ensin pitää ladata Adobelta eräs ohjelma koneelle, jonka avulla kirjojen kopiosuojaus on ollut mahdollista (kirjaa ei siis pysty holtittomasti jakelemaan). Ohjelman lataus onnistui. Ostamani Keyesin kirja ilmestyi Adoben ohjelmassa näkyviin. Siirsin sen Bookeeniin. Kirja näkyi sielläkin.... Mutta ei auennut. Voi kehveli.

Nyt yritän siis ratkoa dilemmaa, että miksi pystyn lukemaan kirjaa koneella, mutta en Bookeenissa... Höh.

Kaiken tämän lörpötyksen jälkeen voisin todeta muutaman asian.

1. Sähkökirja on hauska kapistus. Pelastaa reissauksen, koska ei vie tilaa. Tulen ehdottomasti käyttämään tätä paljon, erityisesti tienpäällä.
2. Ilmaisten kirjojen lataaminen on todella helppoa.
3. Kopiosuojattujen kirjojen lataaminen on hermojaraastavaa ja vaikeaa, mutta ehkä vain ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti.
4. En osaa tehdä mitään elektroniikalle, joka ei jostain syystä toimi. Jatkan iltaani yrittämällä saada Keyesin kirjan luettavaksi Bookeenissa.

perjantai 3. joulukuuta 2010

JACQUES PREVERT: Histoires, Paroles

Löysin täällä Ranskassa uuden lempirunoilijan! Jacques Prevert kirjoitti joskus vuosisadan puolivälissä, oli siis ranskalainen runoilija. Luettiin yliopistolla yksi Prevertin runo, ja jäin samassa hetkessä koukkuun.

Runot ovat niin kauniita! Eivät kaikki tietenkään, mutta monet kyllä. Ne saavat oikein pyörittelemään sanoja suussa, lukemaan uudestaan ja uudestaan, ja miettimään merkityksiä. Todella loistavia runoja siis. En tiedä, onko Prevertin runoja käännetty suomeksi? Kertokaa jos tiedätte.

Kirjoitan tähän yhden hänen runonsa ja suomennan sen vapaasti, niin saatte maistiaisen. Runo on kirjasta Paroles, vuodelta 1949.

Déjeuner du matin

Il a mis le café dans la tasse
Il a mis le lait dans la tasse de café
Il a mis le sucre dans le café au lait
Avec la petit cuiller il a tourné
Il a bu le café au lait
Et il a reposé la tasse
Sans me parler
Il a allumé une cigarette
Il a fait les ronds avec la fumée
Il a mis les cendres dans le cendrier
Sans me parler
Sans me regarder
Il s'est levé
Il a mis son chapeau sur sa tête
Il a mis son manteau de pluie
Parce qu'il pleuvait
Et il est parti sous la pluie
Sans une parole
Sans me regarder
Et moi j'ai pris ma tête dans ma main
Et j'ai pleuré.

***
Aamiainen

Hän laittoi kahvia kuppiin
Hän laittoi maitoa kahvikuppiin
Hän laittoi sokeria maitokahviin
Sekoitti pienellä lusikalla
Hän joi maitokahvinsa
Laittoi kupin takaisin
Puhumatta minulle
Hän sytytti tupakan
Teki ympyröitä savulla
Laittoi tuhkat tuhkakuppiin
Puhumatta minulle
Katsomatta minua
Hän nousi
Hän laittoi hatun päähänsä
Hän puki sadetakkinsa päälleen
Koska satoi
Ja hän lähti sateen halki
Ilman yhtäkään sanaa
Katsomatta minua
Ja minä laskin pääni käsiini
Ja itkin.

torstai 2. joulukuuta 2010

TRACY CHEVALIER: La jeune fille à la perle

Tämä on kirja, jonka olen lukenut jo tosi monta kertaa suomeksi. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvankin varmaan ainakin viisi kertaa...

Kirja on siis suomeksi Tyttö ja helmikorvakoru. Kirja kertoo 1600-luvulla Hollannin Delftissä elävästä Grietistä, joka joutuu piiaksi varakkaan maalari Vermeerin taloon. Griet kertoo elämästään talossa, sekä sattumuksista, joita ei olisi pitänyt tapahtua, siitä, miten hänestä tuli kuuluisan maalarin malli.

En tiedä, mikä tässä kirjassa minua niin vetää puoleensa... Mutta tämä on vaan uskomattoman hyvä, hyvin kerrottu. Ja kerronta saa lukijan tuntemaan, että on todella mukana vilkkaassa elämässä historiallisessa ajassa...

Kirjailija on myös upeasti onnistunut saamaan Vermeerin todellisen maalauksen eläväksi. Tuntuu siltä, että malli on ihan oikeasti Griet - vaikka todellinen malli taitaa olla nykyäänkin mysteeri.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

STEPHENIE MEYER: Les Âmes vagabondes

Luin tämän kirjan joskus tämän ilmestyessä suomeksi, milloinkohan se olikaan? No oli miten oli, siitä on jo jonkin verran aikaa, ja kun bongasin tämän kirjakaupassa, teki mieli lukea tämä uudelleen.

Suomeksi tämä on ilmestynyt nimellä Vieras. Kirja kertoo meidän maailmastamme, jonka pienet näkymättömän avaruudesta tulleet olennot ovat valloittaneet. Ne ottavat ihmiset haltuunsa eläen ihmisten sisällä. Ovat siis loisia.

Kirjan kertoja on Vagabonde, suomeksi Vaeltaja, joka asetetaan Melanie Stryder -nimisen tytön ruumiiseen. Mutta Melanie on liian voimakas - hän jää elämään ruumiissaan, samalla kun Vagabonde yrittää itse saada ruumiin valtaansa. Melanie kaipaa rakkaansa ja pikkuveljensä luokse, jotka ovat viimeisiä vapaita ihmisiä, jotka elävät piilossa.

Kirja on upea. Tykkään tästä ehkä jopa enemmän kuin Houkutus -kirjoista, jotka nekin ovat hyviä. Mutta tämä on uskomattoman syvällinen ja kaunis teos. Todellinen mestaruusnäyte minusta. Tässä on tärkeitä teemoja, mutta tämä on silti pysynyt viihdyttävänä ja keveänä kirjana.