maanantai 16. elokuuta 2010

SIDNEY SHELDON: Jos huominen tulee

Tämä kirja päätyi luettavakseni puolivahingossa, mutta hyvä niin - kannatti tosiaankin lukea!

Kirjan päähenkilö on Tracy, nuori pankkivirkailija, jonka elämä on kunnossa: hän on menossa naimisiin ja on vielä raskaanakin. Mutta sitten hänen äitinsä tekee itsemurhan, ja asiassa on jotain outoa. Tracy alkaa selvittää asiaa, mutta ei arvaa mihin joutuu - monien valitettavien syiden vuoksi hän päätyy lavastetuksi rtöstöön ja murhayritykseen, ja joutuu siksi vankilaan.

Hänet kuitenkin armahdetaan, ja hän päättää kostaa niille, jotka tuhosivat hänen - ja hänen äitinsä - elämän. Tracy ryhtyy kostajattareksi. Ja se tie viekin yllättäviin tapauksiin...

Kirja kuvaa suhteellisen lyhyttä ajanjaksoa, jossa tapahtuu valtavasti. Tavallaan tarina koostuu kahdesta osasta: a) Tracy joutuu vankilaan, selviää sieltä ja kostaa, b) mitä sitten tapahtui. Tracy oli mielestäni osin vähän pölvästi hahmo, mutta suurimmaksi osaksi ihan sympaattinen. Ja kaiken lisäksi kirjassa on sujuvaa romantiikkaakin! Täytyy myöntää, että tätä en halunnut laskea käsistäni millään. Yllätyin siis kovasti siitä, kuinka mainio tämä oli.

Tuntui tosin, että kirjassa tapahtui niin paljon, että en muista kaikkea. Pitäisköhän lukea uudestaan?

sunnuntai 15. elokuuta 2010

JUDE DEVERAUX: Ensimmäinen kosketus

Jude Deveraux on mielestäni ihan näppärä hömppäkirjailija, ja olenkin monista hänen kirjoistaan pitänyt tosi paljon. Tätä en kuitenkaan ole tullut lukeneeksi, kun päähenkilö on hieman varttuneemmassa iässä (eli 45, eli ei siis kovin vanha kuitenkaan) mutta nyt päädyin kuitenkin lukemaan tämän.

Kirjan päähenkilö on Eden, joka perii vanhan kartanon eräästä pikkukaupungista. Eden lähtee tutkimaan perintöään kaivatessaan jotain omaa - hänen tyttärensä on mennyt naimisiin ja on raskaana. Eden palaa juurilleen: hän vietti nuoruudestaan muutamia vuosia vanhan tädin luona, jolta on nyt siis perinyt kartanon.

Samaan aikaan muuan FBI-agentti selvittää kuumeisesti Edenin taustoja, sillä näyttää, että hänessä on jotain hämärää. Hän päätyy nuuskimaan Edenin kartanon ympäristöjä, ja toteaa samalla perijättären aika viehkoksi naisihmiseksi. Samaa mieltä on myös muuan toinen mies.

Ja kaiken lisäksi juttuun liittyy myös muutama kartanoon liittyvä sukutarina.

Hmm. Kirjasta jäi jollain tavalla tyhjä olo. Tämä oli ihan viihdyttävä, mutta ei mielestäni niin mainio kuin jotkut Deverauxin kirjat. Päähenkilön miesseikkailut vähän nimittäin ärsyttivät, ja jotenkin tässä ei päässyt niin hyvään hömppäfiilikseen kuin olisi voinut. Viihdyttävää kesälukemista, mutta ei sen enempää...

lauantai 14. elokuuta 2010

LEIF G.W. PERSSON: Ken lohikäärmeen surmaa

Ah, Perssonin ihana antisankari Evert Bäckström on kyllä omaa luokkaansa...

Niin, kirjassa seikkailee Perssonin vakiohahmo Bäckström, joka on ehkä kirjallisuushistorian ärsyttävin poliisihahmo. Hän on itserakas, ahne ja sikamainen sovinistiäijä, jonka touhut ovat niin kauheita, että niistä nauttii. Tiedän, epäloogista. Ärsyttävä, mutta loistavasti kirjoitettu hahmo.

Tässä kirjassa Bäckström ratkoo tavallista "juoppo tappaa juopon" -murhaa, mutta itse asiassa ilmeneekin, että se ei ehkä olekaan ihan niin yksinkertainen tapaus. Onneksi Bäckström on loistava poliisi (itsensä mielestä) ja hän päättääkin ratkoa jutun. Koko muu poliisikunta tuskailee Bäckströmin toilailujen takia, mutta loppujen lopuksi murhakin saadaan ratkaistua...

Kyllä, Persson on taitava dekkaristi. Hän on aika omalaatuinen kirjoittaja, mutta todella taitava. Tykkään näistä kirjoista kovin, mutta näihin ehkä pitää hieman päästä sisään ennen kuin voi todella nauttia. Mutta kannattaa kokeilla, ehdottomasti. Bäckström pitää jokaisen dekkari-ihmisen kokea...

maanantai 9. elokuuta 2010

ANNE FORTIER: Julian rakkaus

Minunkaltaiseni romantikko kiljui riemusta, kun löysi tämän kirjan. Nimikin on jo niin lupaava...

Kirja kertoo Juliasta, jonka isotäti kuolee. Täti jättää oudon perinnön: Julian kaksoissisko Janice saa talon ja kaiken muun, mutta Julialle jää vain kirjekuori, jossa on avain, passi ja kirje. Julian nimi onkin oikeasti Giulietta Tolomei, ja hän lähtee etsimään äitinsä perintöä Sienasta Italiasta.

Perintö onkin kasa vanhoja papereita, joissa kerrotaan tarinaa Giuliettasta, joka eli Sienassa 1300-luvulla. Tarina on tuttu: Shakespearen Romeo ja Julia kulkee kutakuinkin samoja ratoja.

Julia tutkii sukunsa historiaa, ja asiat kääntyvät ympäri, kun hän löytää kummallisesti samannimisiä ihmisiä kuin 1300-luvun Giuliettan elämäntarinassa.

Tämä oli aikamoisen ihana kirja. Kirja kulki kahdessa ajassa: kaksi Giuliettaa olivat päähenkilöinä, ja kirja kertoo heidän yhteenkietoutuneista kohtaloistaan. Onneksi kirjassa on myös muutama Romeo, ja se seikka tekeekin tästä hurjan romanttisen kirjan. Jännitystä tästä ei kyllä myöskään puuttunut. Kaikin puolin mainio tarina, siis.

ANNA JANSSON: Hylynryöstäjä

Piti saada Anna Janssonia lisää luettavaksi. Kioskilta ostin junamatkalle lukemisiksi tämän Hylynryöstäjän.

Maria Wernin perhesuhteet ovat muuttuneet tuosta viimeksi lukemastani kirjasta: Maria on eronnut ja hänellä on uusi suhde. Tässä kirjassa Maria joutuu pakenemaan, sillä hän on todistajana eräässä tärkeässä jutussa ja on sen vuoksi uhattuna. Maria lähtee puoliksi sattuman kautta Gotska Sandönin saarelle, jossa on meneillään energiatasapainon kurssi.

Saarella on vain kurssilaisia, ryhmä naisia. Sitten tulee myrsky, ja sähköt katkeavat. Naiset eivät pääse pois saarelta. Ja sitten löytyy ensimmäinen ruumis...

Kiinnostuin tästä kirjasta myös siksi, että olen aina tuntenut kovasti vetoa suljetun paikan murhiin! Niissä on lähes varmaa, että murhaaja löytyy keskeisten henkilöiden joukosta. Tämä on mainio esimerkki todella hyvästä suljetun paikan murhasta, tästä tulee vähän mieleen Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut.

Kirja oli siis yksinkertaisesti loistava! Paras lukemani Jansson tähän mennessä. Kirjaa oli vaikea jättää kesken, ja huomasin epäileväni järjestyksessä kaikkia henkilöitä. Loppujen lopuksi kirja kuitenkin yllätti sitten lopussa. Kannattaa lukea!

lauantai 7. elokuuta 2010

SUZANNE COLLINS: Nälkäpeli

Tämä on taas niitä kirjoja, joita katselin pitkään kirjakaupassa. Nyt sitten vihdoin ostin tämän pokkarina, sillä kyllä tämä sen verran kiinnostavalta kuulosti! Tämä on trilogian ensimmäinen osa.

Kirjojen tapahtumapaikka on Panem, joka syntyi Pohjois-Amerikan raunioista sen tuhouduttua. Panemin asukkaat nousivat kapinaan Capitoliumia, pääkaupunkia vastaan, mutta epäonnistuivat. Heidän rangaistuksekseen keksittiin Nälkäpeli, johon jokaisen vyöhykkeen on lähetettävä tyttö ja poika kilpailemaan kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta: viimeisenä hengissä oleva kilpailija voittaa.

Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Katniss, joka päätyy Nälkäpelin osanottajaksi pikkusiskonsa puolesta. Kirja kertoo Katnissin taistelusta Pelissä, hänen tunteistaan ja maailman raadollisuudesta. Tässä kirjassa on nimittäin jotain opettavaistakin, kirjan teemat ovat itse asiassa aika vakavia ja ajattelemaan pistäviä.

Tykkäsin tästä enemmän kuin odotin, siis tosi paljon! Toka osa on ilmestynyt kovakantisena, koskakohan se tulis pokkarina... Mieluimmin haluaisin heti sen kakkososankin luettavaksi, tarina nimittäin jäi tosi auki. Tämä oli todella koukuttava ja hyvin kirjoitettu kirja.

perjantai 6. elokuuta 2010

NICOLA CORNICK: Skandaalien lordi

Heh. Mitä voi odottaa tämännimiseltä kirjalta? Ehkä viihdyttävyyttä...

Kirja sijoittuu 1800-luvun alkupuolelle Lontooseen. Kirjan päähenkilö on Catherine, joka on kihloissa inhottavan miehen kanssa, koska hänen isänsä haluaa niin. Sitten Catherine törmää kuitenkin erääseen pahamaineiseen lordiin, jonka kanssa hän joutuu erinäisiin selkkauksiin, ja lisäksi tajuaa lordin olevan kohtuullisen puoleensavetävä hulttio.

Ja tietysti kaikki kääntyy parhain päin. Paha saa palkkansa ja onnellinen loppu on taattu pienten väärinymmärrysten jälkeen.

Kirjassa on kaikki historiallisen rakkausromaanin mainiot elementit: järjestetyn avioliiton ongelmat, väärään mieheen rakastuminen, väärinymmärrykset, paheet, rahanahneus, skandaalit, aviorikokset ja säädyttömyydet... Mainiota kamaa, siis! Ei mitään korkeakirjallisuutta mutta oikein viihdyttävä ja hykerryttävä kirja.

torstai 5. elokuuta 2010

NORA ROBERTS: Heijastuksia

Heijastuksia on taas Harlequinin julkaisema romaani, joka kertoo Lindsaysta, ammattiballerinasta, joka on päätynyt opettamaan lapsia tanssissa.

Lindsay on tottunut miellyttämään kaikkia muita, mutta lopulta hän osaa pistää vastaan. Mahdollisuus jatkaa ammattitanssijana myöskin kiinnostaa ja toisaalta kauhistuttaa. Lindsay kohtaa myös kiinnostavan miehen - tietäähän sen miten siinä käy, heh.

Heijastuksia ei ole mitenkään erikoinen kirja. Juoni on aika tavanomainen (rakastuminen, epäröinti, ongelmia, ihana loppu). Mutta mielestäni teema oli kiva: en ole mitään tanssiaiheisia kirjoja lukenut, ja Roberts aika taitavasti kuvaa tanssin intohimoa ja kauneutta.

Tämä sopii siis mainiosti kesälukemisiksi ja on kyllä oikein viihdyttävä opus.

JENNIFER LEE CARRELL: Shakespearen salaisuus

Kirjalliset mysteerit kiinnostavat aina. Lisäksi minulla on nyt ollut tämä kausi, että kahdessa ajassa liikkuvat kirjat kiinnostavat. Siksi tämä oli pakko saada lukea. Kirja liikkuu suurimmaksi osaksi nykyajassa, mutta muutaman kerran lukijalle valotetaan taustoja kauempaa historiasta.

Kirjan päähenkilö on Shakespeare-asiantuntija Kate, joka on Lontoossa ohjaamassa Hamletia. Hän tapaa kollegansa, joka antaa hänelle lahjan. Sitten kollega kuolee - kammottavalla tavalla samoin kuin Hamletin isä...

Kate joutuu Shakespeare-seikkailuun, jossa pohditaan Shakespearen henkilöllisyyttä ja kadonneita näytelmiä ja lisäksi Katen perässä liikkuu murhaaja, jonka murhat oudosti muistuttavat kaikki Shakespearen näytelmistä tuttuja murhia.


Tämä oli oikein viihdyttävä kirja. Samalla tuli innostus lukea taas Shakespearen näytelmiä, pitkästä aikaa... Kirjan juoni oli taitavasti punottu, ja kirjailija oli keksinyt aika ovelia yllätyksiä ja juonenkäänteitä. Kivaa oli toki myös se, että romantiikkaakin oli sillä tavalla kivasti vähän mausteena!

ANNA JANSSON: Loputon uni

Olen lukenut muutamia Anna Janssonin kirjoja joskus aiemmin ja ne olivat ihan viihdyttäviä ruotsalaisdekkareita. Nyt sitten päätin tutustua uudelleen näihin.

Janssonin kirjoissa päähenkilö on Maria Wern, nuori naispoliisi. Tässä kirjassa hän selvittää kummallisia tapauksia, jotka kaikki liittyvät raskaana oleviin naisiin ja keinohedelmöitysklinikkaan, jossa tuntuu olevan jotain mätää. Maria selvittää tapausta, johon liittyy myös hänen eräs ystävänsä, joka on syystä tai toisesta pahassa vaarassa.

Kirjassa kerrotaan poliisintyön lisäksi myös paljon Marian yksityiselämästä aviomiehen ja kahden pienen lapsen kanssa. Siksi kirja ei ole epäluonnollisen tuntuinen - yksityiselämä on yhtä tärkeässä osassa kuin työkin.

Tämä oli kyllä aika mainio teos. Juoni oli kiinnostava ja odotin koko ajan, että milloin ne tajuaa näiden tapausten yhteyden! Näitä Janssonin kirjoja kyllä hommaan lisääkin luettavaksi.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

SOFI OKSANEN: Puhdistus

Luin tämän kirjan heti silloin, kun se voitti Finlandia-palkinnon kaksi vuotta sitten. Nyt luin tämän sitten uudelleen, pitkän aikaa on tehnyt mieli palata tähän. Pidin tästä nimittäin tosi paljon.

Vanha Aliide Truu asustelee yksinään Viron maaseudulla. On 1990-luvun alku, Viro on juuri itsenäistynyt. Eräänä päivänä Aliiden pihalta löytyy maahan lyyhistynyt nuori tyttö, Zara, joka pakenee menneisyyttään ja väkivaltaista miestä.

Kirja kertoo kolme tarinaa: Aliide muistelee omaa menneisyyttään ja nuoruuttaan, vaikeaa aikaa, jolloin piti olla tarkkana sen suhteen, keitä tunsi. Zaran tarina ei ole juuri helpompi: naisiin suuntautuva julma väkivalta ja hyväksikäyttö on edelleen yhtä kamalaa kuin Aliidenkin nuoruudessa. Kolmas tarina on sitten Aliiden ja Zaran yhteinen tarina.

En tosiaan ihmettele, että tämä voitti sekä Finlandian että Runebergin. Uskomattoman koskettava teos, mukaansatempaava juoni ja myös jännitystä tästä löytyy. Kirjailija maalaa uskomattoman tarkan kuvan Viron historiasta ja vaietuista julmuuksista.

OUTI PAKKANEN: Kuolema käy jatkoilla

Bongasin tämän Pakkasen kirpputorilta kahdella eurolla. Lähti mukaan, ja luinkin sen oitis.

Kirjan keskiössä on henkilö nimeltä Laura Halonen. Hän on menestyskirjailija, jonka syntymäpäiviä kirjassa vietetään. Hänen ympärillään liikkuu monenmoista henkilöä: on ex-mies, ihastunut toimittaja, manageri... Syntymäpäiväkemujen jälkeen joukkio siirtyy jatkoille kirjailijan kotiin. Mutta seuraavana päivänä paljastuu murha.

Kirja liikkuu Pakkasen muista kirjoista tutuissa ympäristöissä Helsingissä. Kirjassa on myös Anna Laine, joka jälleen suorittaa omia tutkimuksiaan.

Tämäkin kirja oli jälleen viihdyttävä ja kiintoisa dekkari. Jälleen Pakkanen keskittyy paljolti ihmissuhteisiin ja niiden kuvaukseen: päähenkilön ympärille on kudottu kiinnostava ihmisjoukko, jossa on jälleen todellisia persoonallisuuksiakin.

Jokaisen Pakkasen jälkeen tuntuu, että lisääkin näitä kyllä vois lukea!

maanantai 2. elokuuta 2010

SUJATA MASSEY: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus

Löysin tämän kirpputorilta kahdella eurolla! Minulla on melkein kaikki Rei Shimura -kirjat, tämä on yksin niistä, jotka vielä puuttuivat. Olen kyllä tämänkin lukenut, mutta siitä taitaa olla jo useampia vuosia.

Kirjan päähenkilö on tosiaan Rei Shimura, amerikkalais-japanilainen antiikinvälittäjä, joka asuu Tokiossa. Tässä kirjassa hän kohtaa ongelmia ostaessaan tansun, vanhan japanilaisen lipaston. Lipasto on kuitenkin julkea väärennös, ja ongelmaa selvittäessään Rei sotkeutuu paljon pahempiinkin ongelmiin - tansun hänelle myynyt mies löytyy kuolleena.

Tykkään näistä kirjoista tosi paljon! Tokio on kiinnostava kaupunki, enkä ole kovin paljon Japaniin sijoittuvia kirjoja lukenut. Näissä on hyvn dekkaritarinan lisäksi myös kiinnostavasti Japanin kulttuuria ja historiaa. Re Shimura on mielestäni myös erinomainen henkilöhahmo: inhimillinen ja erehtyvä.

OUTI PAKKANEN: Yöpuisto

Lisää Pakkasta! Tämän bongasin anoppikokelaan pöydältä ja pyysin lainaan.

Mikael Niemistö on juristi, toista kertaa naimisissa. Hänellä on 12-vuotias poika Rasmus, joka tosin ei ole ihan sellainen kuin Mikael toivoisi.

Eräänä päivänä Mikael tutustuu Virpi Saareen, joka on perustamassa herkkupuotia Helsinkiin. Ja sen jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Tarinaa seurataan osittain kaikkien henkilöiden näkökulmasta, myös Rasmuksen. Hän on ehkä kirjan kiinnostavimpia henkilöitä: pieni poika on julmassa aikuisten maailmassa, ja hän näkee ja kuulee - ja ymmärtää - enemmän kuin aikuiset arvaavatkaan.

Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka on pakko lukea yhdellä kertaa. Kirja ei ole kovin pitkä, se on helppo ja nopea lukea, ja lisäksi juoni on ihan mainio. Pakkasen vakiohenkilö Anna Laine liikkuu tässä kirjassa ihan sivuhenkilönä, vain muutaman kerran taustalla.

Mitäpä vielä sanoisin? Pakkanen ei petä!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

MAEVE BINCHY: Sydämenasia

Tähän kirjaan tartuin kirjakaupan pokkarihyllystöllä - paksu, viihdyttävän näköinen opus.

Tarina sijoittuu dublinilaiselle sydänklinikalle. Epäröin ensin tätä tapahtumapaikkaa - en ole mikään sairaalajuttujen ystävä - mutta loppujen lopuksi suuri osa tapahtui jossain muualla kuin sairaalassa! Kirja kertoo hauskalla tavalla ihmisistä, jotka jotenkin ovat tekemisissä sydänklinikan kanssa: lääkärit, hoitajat, apulaiset, potilaat...

Henkilökavalkaadi on siis laaja ja monimuotoinen. Tämän kirjan juonesta on itse asiassa vaikea sanoa, sillä kirja on vähän kuin kokoelma eri ihmisten tarinoita! Ihmisten elämää seurataan vuoden ajan sydänklinikkaan liittyen, ja henkilöhahmojen elämät järjestyvät parhain päin tuon vuoden aikana.

Kirja oli mielestäni aika hauska tapaus, hauska siis sillä tavalla, että juoni ei ollut mikään tavanomainen, vaan tässä oli ikään kuin monta juonta! Eri päähenkilöt tekivät kirjasta kiinnostavan, joskin alussa tuntui tosi sekavalta, kun yhtäkkiä hypättiinkin jonkun ihan muun henkilön elämään kuin edellisessä luvussa.

Tämä oli ensimmäinen Binchyn kirja jonka olen lukenut, mutta luen varmaan lisääkin tulevaisuudessa...

DANIELLE STEEL: Myrkylliset poikamiehet

Tällaista kevyttä lukemista on vaan pakko lukea kesällä. Hömppä kuuluu kesään yhtä varmasti kuin jäätelö.

Tämä kertoo nimensä mukaisesti poikamiehistä. Päähenkilöinä on kolme erilaista miestä, jotka ovat kaikki poikamiehiä, syistä ja toisista. Tässä kirjassa he siis löytävät kaikki itselleen sopivan naisen. Kolminkertainen rakkaustarina, siis! Charlie, Adam ja Grey ovat kukin omanlaisensa hahmo, ja tarina kulkee vuorotellen heidän kolmen näkökulmasta katsottuna.

Mielestäni tämä oli oikein hyvä kirja! Paljon parempi kuin odotinkaan, todella viihdyttävä siis. Tarinaan toi kivasti elävyyttä se, että näkökulma vaihteli aina silloin tällöin. Ja luonnollisesti tämä oli oikein romanttinen, kaikkini asiaankuuluvine tapahtumineen ja väärinkäsityksineen.

Luin tämän kertaistumalta, ja tämä vakuutti minut siitä, että Steeliä kannattaa lukea - sehän on varsin näppärä kirjoittaja!