LINDA HOWARD: Täydellinen mies

Viihteen lukeminen jatkuu.

Linda Howardin Täydellinen mies on mukavaa todellisuuspakoa, dekkarin ja romantiikan näppärä sekoitus, kuten edellinenkin lukemani Howardin kirja.

Täydellisen miehen päähenkilö on Jaine, nuori nainen, joka tekee kolmen ystävänsä kanssa leikkimielisen listan täydellisen miehen ominaisuuksista. Valitettavasti lista päätyy vääriin käsiin, ja siitä tulee hyvinkin julkinen ja yleisesti puitu lista. Monia se naurattaa, mutta eräs listan lukenut ei kestä lukea mokomaa. Ja hän päättää kostaa.

Jaine myös tutustuu kiintoisaan naapuriin Samiin, joka osoittautuukin kiintoisuutensa lisäksi myös hyödylliseksi tuttavuudeksi - Sam on nimittäin poliisi. Ja poliisiasioita kirjassa kyllä sattuu.

Tykkäsin kyllä Täydellisestä miehestä. Luin sen iltalukemisena, ja siihen tarkoitukseen se sopii mainiosti. Illalla kun ei ikinä mitään tämän vakavampaa jaksakaan! Mielestäni Howard oli kehittänyt ihan näppärän ja osin yllättävänkin juonen - syyllinen ei meinaan ihan heti selvinnytkään.

P. D. JAMES: Yksityispotilas

En ole P.D. Jamesilta ennen lukenut mitään, mutta Yksityispotilas kuulosti kiinnostavalta. Kirja kertoo vanhassa englantilaisessa kartanossa toimivasta yksityisestä kauneuskirurgiavastaanotosta, jossa tapahtuu jotain kauheaa - eräs potilas murhataan.

Murhaa tutkii Adam Dalgliesh, joka esiintyy useissa Jamesin kirjoissa. Murha onkin monimutkainen, sillä kartanon ympärillä pyörivistä ihmisistä useampikin liittyy murhatun taustaan. Ja asiaa mutkistaa toinen kuolemantapaus...

P.D. Jamesin dekkari on oikein sellainen perusdekkari. En jostain syystä ensin millään saanut kirjaa luettua. Aloitin sen, mutta en saanut sitä jatkettua. Mutta sitten yksi iltapäivä päätin, että nyt jatkan - ja niin teinkin, toden teolla. Siinä vaiheessa alkoi nimittäin vasta tapahtua kunnolla! Ja kirja muuttuikin hieman kuivakan alun jälkeen paljon kiinnostavammaksi.

Ei tämä minun suosikkidekkareiden kärkeen kiilaa, mutta kelpo kirja se kuitenkin on. Ja Jamesin dekkareihin kyllä voisi myöhemmin tutustua lisääkin.

ELIZABETH ADLER: Provencen tuoksu

Jatkoa seuraa näille viihdekirjoille: Adlerin kirjoilla jatkan, ja jälleen kirja sijoittuu ihanaan Ranskaan.

Kirjan päähenkilö on Franny, joka saa yllättävällä tavalla tietää, että hänen miesystävänsä on naimisissa. Asian kertoo hänelle miehen vaimo, josta tuleekin Frannylle hyvä ystävä.

Franny saa kutsun tädiltään tulla sukulinnaan tapaamaan muita sukulaisiaan. Franny pyytää uuden ystävänsä Claren henkiseksi turvakseen ja matkaa kohti Provencea. Sukulinna osoittautuukin mielenkiintoiseksi paikaksi: Franny nimittäin taitaa vähän rakastuakin siellä!

Kirja täyttää jälleen tarkoituksensa. Mitään ihmeellistä kirja ei tarjoa, mutta hyvää viihdettä se jälleen on! Kirja sai ainakin minut oikein hyvälle tuulelle, ja kirjaa oli mukava lukea, suorastaan jopa vähän koukuttava! Adlerin kirjoja aion etsiä käsiini lisää, mahdollisimman piakkoin.

ELIZABETH ADLER: Rakkaus Pariisiissa

Viihdekirjallisuudesta nauttiminen jatkuu! Olen ennestään lukenut vain yhden tämän kirjailijan teoksen, mutta nyt päätin tutustua hieman lisää.

Rakkaus Pariisissa kertoo 45-vuotiaasta Larasta, joka on joutunut vaikean paikan eteen: hänen miehensä on lähtenyt nuoremman naisen matkaan, ja Laran elämä on aivan sekaisin. Sitä paitsi edessä piti odottaa ihana Ranskan-matka miehen kanssa.

Lara matkustaa rannikkohuvilalleen pohtimaan asioita, ja kas - eteen tupsahtaa komea ja nuori remonttimies. Ja tietäähän sen, miten siinä käy! Lara pyytää remontoijan kanssaan matkalle.

Oikeastaan yllätyin siitä, kuinka näppärää viihdettä tämä olikaan! Aihe on toki kulunut, ja tyypillisiä epäkohtia juonessa kyllä on (uskomaton salamarakkaus), mutta viihdekirjallisuuden onkin tarkoitus olla todellisuuspakoista hömppää.

Kaiken kaikkiaan kirja siis täytti tehtävänsä ja oli oikein viihdyttävä!

TUIJA LEHTINEN: Suklaapolkuja

Tuli tässä jotenkin semmoinen olo, että nyt tarvitaan jotain erittäin kevyttä luettavaa. Niinpä aloitin tällä TUija Lehtisen uudehkolla viihdekirjalla.

Kirja kertoo Elsasta, meteorologista, joka yrittää epätoivoisesti saada mieheltään huomiota. Valitettavasti mies on kiinnostuneempi hyönteisistä kuin avovaimostaan. Lisäksi miehen tytär aiheuttaa epämiellyttäviä tilanteita.

Tuija Lehtinen kyllä osaa asiansa. Kirja oli koukuttavan viihdyttävä, mainio tapaus! Kieli luistaa hyvin, tapahtumat etenevät, hauskoja kohtia riittää. Ja ehdottomasti romantiikkaa riittää! Juurikin oikeaoppista viihdekirjallisuutta.

Tällaiselle kirjallisuudelle on kyllä tilausta. Välillä vaan ei jaksa mitään tämän vakavampaa..

KIRA POUTANEN: Kotimatka

Kira Poutanen on taitava kirjoittaja, ja monipuolinen. Hän taitaa sekä vakavuuden että iloisen huumorin.

Tämä kirja edustaa molempia, sekä vakavuutta ja pohdiskelua että huumoria ja koomisuutta.

Kirja kertoo Laurasta, joka on asunut kymmenen vuotta Ranskassa. Nyt hän saa kutsun siskonsa häihin. Laura ei halua palata takaisin menneeseen, mutta loppujen lopuksi päätyy lähtemään talvisen räntäiseen Suomeen. Eikä matka ole helppo, päinvastoin: Suomessa mieleen palaavat kaikki kaukaiset asiat, masentava pimeys ja kummallisuudet.

Kirja on elävä kuvaus ulkosuomalaistuneen naisen paluusta takaisin. Kirja on kyllä viihdegenreen kuuluva, mutta siinä on kuitenkin myös vakavia elementtejä: päähenkilö pakoilee vaikeaa menneisyyteensä liittyvää asiaa. Lisäksi kirja on huikean ironinen kuvaus talvisesta Suomesta ja siitä, miltä asiat saattavat ulkomaalaisen silmin näyttää. Sauna, räntä, siiderihumala - siinäpä tarpeeksi kummallisuuksia.

Kira Poutanen on mainio kirjoittaja. Onneksi häneltä ilmestyi juuri uusi teos, joka on jatko-osa edelliselle lukemalleni Poutasen kirjalle.

PIRJO HASSINEN: Voimanaiset

Voimanaiset on Hassisen teos vuodelta 1996. Kirja kertoo Juliasta, jolla on kaksi äitiä - oikea äiti sekä tämän sisko, jotka ovat kuitenkin yhtä lailla hänelle äidin asemassa, sillä he ovat aina asuneet kolmistaan.

Kirja on lyhyehkö kuvaus siitä, kuinka Julia irrottautuu kolmekymppisenä tahdottoman äitinsä ja päällepäsmäröivän tätinsä taloudesta. Hän nimittäin tapaa nuoruudenrakkautensa, josta äitien mielestä ei ole kuin harmia. Täti osoittautuukin aika ilkiöksi kirjan aikana, sellaiseksi hahmoksi josta en pitänyt sitten yhtään...

Kirja vaikuttaa siltä, että Julian elämä menee sekavaan suuntaan, jonnekin minne sen ei pitäisi mennä. Mutta lopussa on kuitenkin toivon pilkahdus.

Tämä kirja ei mielestäni yllä sinne, missä Hassisen uudemmat teokset keikkuvat. Tässä ei ole samanlaista tunnelmaa ja henkilöhahmojen elävyyttä kuin esimerkiksi Kuninkaanpuistossa. Kuitenkin pidin tästäkin kirjasta jollain tavalla - se oli nimittäin aika erikoinen tapaus! Omituisuudestaan huolimatta teoksessa on jotain syvää.

ANNE HOLT: Presidentin salaisuus

Sairastan kotona flunssaa ja avomies suunnittelee graduaan. olen siis hyvillä mielin lukenut kirjoja suunnilleen koko ajan tässä eilisen ja tämän päivän aikana!

Nyt oli dekkaria vuorossa. Tämä Anne Holtin teos kertoo Norjaa kuohuttavasta tapauksesta : valtiovierailulla Norjassa oleva USA:n ensimmäinen naispresidentti katoaa mystisesti hotellihuoneestaan. Tapausta selvittävät myös Inger Johanne Vik ja hänen miehensä Yngvar.

Kirja tarttuu poliittisiin teemoihin, ja on osittain jopa minusta vähän raskasta luettavaa (tai sitten se johtuu flunssasta!), mutta kahlasin sen kuitenkin läpi. Ja oli se loppujen lopuksi ihan sen arvoista, sillä muutamia todella yllättäviä juonenkäänteitäkin kirjassa on.

Tämä ei mielestäni ollut niin hyvä kuin edelliset Holtin kirjat. Tästä tuntui minusta puuttuvat sellainen menevä tahti, mistä dekkareissa tykkään. Mutta siitä huolimatta Holt on kyllä ehdottomasti siirtynyt suosikkidekkaristien listalle! Joskin suosikkidekkaristeja minulla on kyllä paljon, mutta silti...

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Suden vuosi

Olen hiljaksiin hamstrannut näitä Hämeen-Anttilan kirjoja hyllyyn odottamaan lukemista. Nyt tämä tarttui käteen, ja luinkin sen hujauksessa.

Suden vuosi kertoo yliopistomaailmasta ja sen ihmisistä, sekä epäsovinnaisesta rakkaudesta. Päähenkilöiden elämää kuvataan kiinnostavasti aina vaihtelevasti eri henkilöiden näkökannalta. Kirja todistaa sen, että aina ei elämä mene niin kuin on suunnitellut, mutta se voi olla hyväkin asia.

Pidin kirjasta niin paljon, että oikein yllätyin. Hämeen-Anttilan kirjat ovat kyllä hyviä, mutta tämä taitaa olla ehkä jopa paras näistä kolmesta, mitkä olen lukenut tähän mennessä.

Erityisesti tässä minuun vetosi se onni, jota kirja kuvaa (ainakin osittain, se ei kuitenkaan ole koko ajan onnellinen..). Kirjan sivuilta huokui hyvä olo, mikä sai minutkin jotenkin tyytyväiseksi. Kirja siis vaikutti ainakin minuun varsin syvästi!

Mielestäni on ihanaa, että kirja loppui juuri sillä tavalla oikein. Ihan liikaa on nimittäin kirjoja, jotka voisivat loppua ihanasti, mutta kuitenkin menevät jotenkin väärin sitten. Sellaisiakin kirjoja pitää olla, mutta itse olin oikein tyytyväinen tämän kirjan ihanaan loppuun!

TOREY HAYDEN: Lapsi muiden joukossa

Näinhän tässä kävi, että heti edellisen Haydenin perään oli aloitettava seuraava! Tämä on uusin Haydenin kirjoista, ja minua mietityttääkin, onko kirjoja lisää (pitääpä googlata).

Tämä kirja on siitä erikoinen, että keskiössä onkin lasten sijasta eräs aikuinen! Samalla kun Hayden opettaa jälleen yhtä ongelmallisten lasten luokkaa, hän ikään kuin vahingossa alkaa auttaa myös erään lapsen äitiä, jolla on ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.

Jälleen kerran Hayden kuvaa lapsia ja koulun tapahtumia lämmöllä. Hän ei myöskään epäröi kirjoittaa omista epäonnistumisistaan. Siksi kirjat varmasti tuntuvatkin niin aidoilta.

Tästä pidin jotenkin ehkä poikkeuksellisenkin paljon, vaikka kaikki Haydenin kirjat ovat hyviä. Jotenkin ongelmat muuttuivat käsinkosketeltavammiksi, kun aikuinen tarvitsi apua. Lisäksi kirjasta tulee hyvä olo, kun joskus sattuu onnellisiakin tapauksia vaikeassa arjessa.

En tiedä mitä teen, jos Haydenilta ei ilmesty enempää kirjoja! Kaksi minulla on vielä lukematta, mutta odottavat tosin vuoroaan kirjahyllyssä...

Joka tapauksessa: jotain näin aitoa ja koskettavaa on ihana lukea kaiken fiktion joukossa. Näille kirjoille on paikkansa.

TOREY HAYDEN: Nukkelapsi

Torey Haydenien lukeminen jatkuu! Nyt luin siis Nukkelapsen, joka jatkaa Haydenin lapsipsykologisten teosten linjaa.

Kirja on jälleen tositarina siitä, millaisiin lapsiin Hayden on työnsä puitteissa törmännyt. Tällä kertaa keskiössä on Venus, pieni tyttö, joka ei reagoi mihinkään mitenkään - paitsi ärsytykseen hän vastaa hurjalla aggressiolla. Kirjassa kerrotaan myös muista tapauksista, jotka olivat Venuksen kanssa samaan aikaan Haydenin luokalla.

Tykkäsin tästäkin kirjasta, niin kuin muistakin Haydeneista. Kirjailijan kirjoitustavassa on jotain, joka imee väistämättä mukaansa: tätäkin oli taas vaikea lopettaa kesken, ja ahmaisin sen yhdessä illassa.

Haydenin tarkka kuvaus ympäristöstä ja ihmisistä on todella taitavaa. Ihmiset ovat todellisia ja tuntuvat siltä! Se näissä kirjoissa on niin hurjaa, että ne ovat tositapahtumiin perustuvia. Lisäksi minua viehättää suuresti se, että kirjojensa lopussa Hayden kertoo lyhyesti oppilaiden myöhemmistä vaiheista.

LAURA HONKASALO: Eropaperit

Tämä kirja oli pitkään hyllyssä ostamisen jälkeen enkä saanut sitä aloitettua. Kuitenkin yhtenä päivänä lounaalle lähtiessäni koppasin Eropaperit mukaan lukemiseksi.

Eropaperit on hurjan koskettava tarina epäonnistuneesta avioliitosta ja sen vaikutuksista. Kirja kertoo uskomattoman todentuntuisesti ihmisten kohtaloista ja elämistä. Avioero vaikuttaa aina moneen ihmiseen - puolisoihin, vanhempiin, lapsiin.

Kirja vetää mukaansa käsittämättömällä tavalla. Vähään aikaan en ole mitään näin vaikuttavaa lukenutkaan. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

ANNE HOLT: Minkä taakseen jättää

Tämä on ensimmäinen Inger Johanne Vikistä kertova romaani. Teos käsittelee vaikeaa aihetta, lapsikaappauksia.

Inger Johannelta pyydetään apua vaikeassa tapauksessa: lapsia on kadonnut mystisesti jälkiä jättämättä - mutta pian jälkiäkin tulee, lapsia löytyy sieppausten jälkeen kuolleina. Inger Johanne ei ensin halua ryhtyä tutkimaan asiaa, mutta lopulta kiinnostava poliisi Yngvar saa hänet suostuteltua.

Kirja on hurjan vetävä tapaus, vaikea jättää kesken... Teema on kamala, mutta samalla Holt onnistuu käsittelemään vaikeaa aihetta myös siten, että lukija ajattelee itsekin.

Holt on todellakin mainio dekkaristi, joka onnistuu kirjoissaan käsittelemään myös päähenkilöidensä sielunmaisemaa ja arvoja uskottavasti.

HÉLÈNE BERR: Päiväkirja 1942-1944

Olen hurjan kiinnostunut toisen maailmansodan aikaisista dokumenteista, ja parhaina tietenkin päiväkirjat! Sen lähemmäksi toisen ihmisen mieltä ei varmaankaan voi päästä...

Hélène oli nuori ranskalaisnainen, juutalainen. Hän kertoo kauniisti elämästään sodanaikaisessa Pariisissa ja tuttujen juutalaisten kohtalosta. Hélène oli taiteellinen nainen, joka kirjoittaa musiikista ja kirjallisuudesta. Teksti on paikoin uskomattoman kaunista.

Tällaiset todelliset päiväkirjat ovat aina niin hätkäyttäviä. Tämänkin kirjan sivuilta pursuaa valtavasti elämäniloa ja tahtoa, mutta lopulta Hélènenkin elämä päättyi niin kuin liian monen - hän kuoli keskitysleirillä, juuri ennen sen vapautusta.

Tämäkin kirja toi taas sen ajatuksen mieleen, ettei tällaista saa enää ikinä tapahtua.

PIRJO TUOMINEN: Mariaana, Vantaan tytär

Sain vihdoinkin käsiini Pirjo Tuomisen esikoisteoksen. Kirja kertoo Mariaanasta, nuoresta leskinaisesta, joka pitää taloaan Vantaalla. Hän tutustuu yli säätyrajojen kartanonherraan, ja he rakastuvat.

Säätyraja on kuitenkin mahdoton ylittää. Siitä huolimatta heidän rakkautensa säilyy vuosikymmenet.

Tarina on viehättävä. Ainoa epäkohta oli mielestäni se, etteivät he saaneet toisiaan! Mutta sitten tajusin miksi - kartanonherra joka piti Tuomarinkylän kartanoa, oli todellinen henkilö. Tarina on siis punottu todellisen ihmisen ympärille, mikä tekee kirjasta vieläkin mielenkiintoisemman.

Ja lisäksi luettuani tämän tajusin, että minähän olen käynyt tuolla kartanolla! Oli hassua tajuta käyneensä kirjan tapahtumapaikalla...