torstai 28. tammikuuta 2010

KIRA POUTANEN: Rakkautta au lait

Tartuin tähän kirjakaupan pokkarihyllyssä, kun näytti kerta kaikkiaan vain niin herkulliselta kirjalta, että oli pakko saada! Tämähän on kuin karkki. Joo, ja sisältä on myöskin ihan karkkia!

Kirja kertoo Larasta, joka lähtee Ranskaan etsimään inspiraatiota taiteiluun. Hän kuitenkin päätyy ensin kahvilan tarjoilijaksi - ja sitten rikkaan miehen seurapiiripuudelinaiseksi! Charles on kyllä ihana kaikin puolin, mutta jotain mätää siinä äijässä kuitenkin on.

Kirja on ihan sokerista höttöä. Juonessa oli muutamia epäkohtia, jotka tarttuivat silmään, mutta oikeastaan se ei erikoisemmin häirinnyt. Kirjan on tarkoitus olla viihdettä, ja sen tehtävän se täyttää loistavasti. Poutanen kirjoittaa hauskasti!

ANNA-LEENA HÄRKÖNEN: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia

Puolivahingossa käteeni tarttui Härkösen kolumnikokoelma 1990-luvulta. Kirjassa Härkönen pohdiskelee jos jonkinlaisia asioita, lähtien kosmetiikasta ja päätyen paljon vakavampiin aiheisiin.

Härkönen on monipuolinen kirjoittaja, ja ehdottomasti humoristinen: tätä lukiessani nauroin välillä vedet silmissä ja avomies ihmetteli, että mikä niin hauskaa on...

Kirja on todellinen herkkupala täynnä lyhyitä mutta sisällökkäitä pohdiskeluja. Lisää Härköstä minulle, kiitos. Pitää etsiä lisää...

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

JOHN BOYNE: Kapina laivalla

Koska pidin Boynen esikoisteoksesta niin paljon, innostuin heti kun kuulin häneltä ilmestyneen toisen kirjan.

Tämä on aivan erilainen kuin Poika raidallisessa pyjamassa, joskin tämä myös historiaan sijoittuu. Kirja kertoo Bounty-nimisestä laivasta, joka 1700-luvun lopulla purjehti kohti Tahitia, ja jossa miehistö teki kapinan. Kapteeni ja muutama uskollinen ympättiin pieneen jollaan, joka kuitenkin ihmeellisesti selvisi merellä liian vähällä ruoalla ja vedellä.

Seikkailun minäkertojana toimii nuori John, joka sattuman oikusta päätyy laivalle kapteenin palvelijaksi.

Kirja on hurjan kiinnostava ja hauskakin. Merielämä on kuvattu tosi elävästi! Kielenkäyttö on loistavaa. Boyne on kyllä ehdottomasti todella taitava kirjoittaja, jonka teokset aion lukea jatkossakin...

maanantai 25. tammikuuta 2010

GERALDINE BROOKS: Kirjan kansa

Tämä opus kiinnosti minua heti ilmestymisestään lähtien, ja bongasin sen antikvariaatista tässä kuussa. Pitihän se saada!

Kirja kertoo Hanna Heathista, joka on vanhojen kirjojen konservoija. Hän saa jännittävän tehtävänannon tutkia vanhaa juutalaista kirjoituskokoelmaa, haggadaa. Hannan omakin elämä mullistuu, kun kirjan tarina selviää.

Kirjan kansa on rakennettu mielenkiintoisesti: kirjassa vuorottelevat nykyisyydessä tapahtuvat jaksot, ja väleissä valotetaan haggadan historiaa kauas menneisyyteen asti. Siksi kirjassa on monta tarinaa.

Toisaalta kirjaa oli hankala lukea, kun juoni pätki ja koko ajan piti tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöihin. Toisaalta se oli hyvin virkistävää. Lisäksi Brooks vaikuttaa taitavalta kirjoittajalta, sillä hahmot ovat kiinnostavia ja tarina vieläkin kiinnostavampi.

ALAA AL-ASWANI: Yacoubian-talon tarinat

Teos kertoo kiinnostavalla tavalla Egyptin nykyelämästä. Kirjassa on monia päähenkilöitä, joita yhdistää se, että he asuvat kaikki saman talon katon alla - tai katolla. Rikkaat nimittäin asuvat talon asunnoissa, mutta köyhät katolle sijoitetuissa konteissa olevissa pikkuruisissa asumuksissa.

Kirjassa yllättävät kohtalot seuraavat toisiaan, ja ihmisten elämät kohtaavat erilaisilla tavoilla. Kirja tosiaan todistaa sen, ettei kaikki aina mene niin kuin olettaa, vaan elämä yllättää, hyvällä ja pahalla tavalla.

Pidin kirjasta kovin, sillä siinä oli niin monenlaista tarinaa. Ja monen pienemmän juonen vuoksi tarina ei missään vaiheessa pääse kyllästyttämään. Ei ihme, että kirjaa on käännetty monelle kielelle ja se on todella suosittu.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

DEREK LANDY: Keplo Leutokalma - Leikkiä tulella

Bongasin kirjastosta Leutokalma-sarjan kakkososan, jossa tietysti pääosassa on melko humoristinen luurankoetsivä. Tapahtumia kerrotaan Valkyria Salaman näkökulmasta.

Vankilasta on karannut vaarallinen pahis, joka on todellakin hurja pahis, ja hänet pitäisi nyt saada kiinni. Valitettavasti hänellä tuntuu olevan hieman kaunaa Keplo Leutokalmaa kohtaan, ja siksi Keplon ja Valkyrian hommat vaikeutuvat.

Mutta lopulta tietysti paha saa palkkansa - joskin paha tuskin koskaan loppuu, ja lisäksi sarjasta on jo ilmestynyt seuraava osa - pitäähän sinnekin riittää pahiksia vastustajiksi!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

CECELIA AHERN: Lahja


Cecelia Ahernin uusin teos on jälleen yhtä ihana kuin edellisetkin. Itse asiassa pidin tästä enemmän kuin edellisistä!

Kirja kertoo Lousta, miehestä jonka elämä on hyvin kiireistä. Hän ei oikeastaan ehdi olla kotona vaimon ja lapsien kanssa, vaan käyttää aikansa mieluummin uran edistämiseen. Lou tutustuu merkilliseen Gabe-nimiseen mieheen, ja Loun mielessä alkaa tapahtua outoja. Ensinnäkin - Gabe tuntuu olevan monessa paikassa yhtä aikaa. Toisekseen - voiko ihminen olla kahdessa paikassa samanaikaisesti? Kolmanneksi - mitä sitten kun aika on lopussa, ihan todella?

Tarinassa on myös suloinen kehyskertomus "Kalkkunapojasta", joka oppii elämästä uuden ja tärkeän asian.

Lahja on ihastuttava kirja, mutta myös vähän surullinen. Kuitenkin se jätti mieleen sellaisen pehmeän hyvän olon tunteen.

Ahern kirjoittaa kauniisti ja ihanasti. Kirja on koukuttava! Ilmestyisipä Ahernilta pian lisää teoksia...

VIRPI HÄMEEN-ANTTILA: Muistan sinut Amanda

Kirja kertoo Markuksesta, joka saa äitinsä kuollessa tietää, ettei hänen isänsä olekaan nuorena kuollut. Markuksen elämältä putoaa pohja - isä onkin jättänyt hänet ja äidin, eikä milloinkaan ole ottanut yhteyttä.

Markus ryhtyy selvittämään, miksi hänen isänsä päätti lähteä. Hän ryhtyy etsimään isäänsä saadakseen vastauksia, ja matkan varrella hän tutustuu moniin ihmisiin, jotka kukin osaltaan valottavat Markuksen isän menneisyyttä - ja nykyisyyttä.

Hämeen-Anttila on taitava kertoja. Kirjaa oli ilo lukea, sillä yllättäviä tapahtumia ei puuttunut. Lisäksi ympäristön ja henkilöiden kuvaus on ilahduttavan elävää ja tarkkaa.

torstai 14. tammikuuta 2010

TESS GERRITSEN: Luutarha

En ole aiemmin lukenut Gerritsenin kirjoja, sillä olen päätellyt niiden olevan melko tarkkaan kuvaavia kirurgintyöhön liittyen. Nyt kuitenkin tartuin tähän kirjaan, sillä se tapahtuu osittain menneisyydessä, osittain nykyisyydessä ja juoni kuulosti kiinnostavalta.

Kirjan päähenkilö nykyisyydessä on Julia, joka löytää puutarhastaan vanhan luurangon. Hän ryhtyy tutkimaan asiaa, ja päätyy kummallisen 1800-luvun murha-aallon tutkimiseen. Menneisyydessä seurataan nuoren Rosen elämää - hän on vaarassa jostain syystä, joka liittyy hänen kuolleen sisarensa tyttäreen.

Luutarha oli vetävä dekkari, ja juonen puolittuminen kahteen aikaan oli hyvä ratkaisu tähän kirjaan. Toisinaan minun tosin piti hyppiä muutamia kohtia yli, joissa mm. kuvattiin hyvin tarkasti käden amputointia...

Voisin kyllä kuvitella lukevani Gerritsenin kirjoja lisääkin.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

ALAN DREW: Vesipuutarhat

Vesipuutarhat on kertomus kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1999 Turkkiin, jossa raju maanjäristys vaikuttaa lopullisesti kahden perheen elämään: turkkilaisen muslimiperheen ja amerikkalaisen kristityn perheen elämät ovat muutoskohdassa, ja väistämättä kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Sillä muslimityttö ja amerikkalaispoika rakastuvat. Kuitenkaan tytön vanhemmat eivät epäsovinnaista rakkautta salli, ja teoksen juoni tihenee loppua kohden.

Kirja on jollakin tavalla kauniin riipaiseva kertomus kulttuureista ja niiden eroista. Lukiessa suorastaan vihastuttaa, kuinka nuo kaksi viatonta nuorta eivät vain saa olla onnellisia.

Tykkäsin kirjasta kovin, sillä juoni oli hyvä (vaikkakin kulutettu, mutta sen tuominen uuteen ympäristöön oli oikein virkistävä) ja henkilöt kovin inhimillisiä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

ANNE HOLT: Julkkismurhat

Julkkismurhat kertoo murha-aallosta, jossa surmataan tunnettuja julkkiksia.

Murhia tutkii Yngvar sekä hänen vaimonsa Inger Johanne, jotka ovat juuri saaneet lapsen. Rouvaa pelottaa myös, että lapsi jostain syystä menehtyy. Lisäksi murha-aalto alkaa tuntua painostavalta, ja itse asiassa painostavuus kehittyy huippuunsa vasta kirjan lopussa...

Holt luo mielenkiintoisia yhtymiä murhien ja dekkarikirjallisuuden välille. Mielestäni tämä oli oikein kekseliäs ja säväyttäväkin dekkari! En tykännyt tästä yhtä paljon kuin 1222:sta, mutta varsin viihdyttävä ja omaperäinen tämäkin oli.

maanantai 11. tammikuuta 2010

CECELIA AHERN: Suoraan sydämestä

Suoraan sydämestä on ihana aikuisten satu, kuten edellinenkin lukemani Ahern, Yllätysvieras.

Teoksessa kaksi yksinäistä ihmistä yhdistyy ihmeellisellä tavalla - verenluovutuksen kautta. Joyce-nimiselle naiselle alkaa tulla kummallisia taitoja (hän osaa äkkiä italiaa ja tietää kaiken rakennustaiteesta), ja lisäksi hänelle on ilmestynyt jonkun toisen ihmisen muistoja. Kaikki suoraan sydämestä, verenluovutuksen kautta.

Kirja luo ihanan onnellisen todellisuuden. Kaksi yksinäistä löytävät toisensa. Kirja on kerta kaikkiaan suloinen! Kirja on täysin epärealistinen, ja se siitä tekeekin niin ihanan. Lisää Ahernia, lisää! Pitää saada hänen jouluna ilmestynyt kirjansa äkkiä luettavaksi.

ILKKA REMES: 6/12

Kirjan nimi 6/12 liittyy Suomen itsenäisyyspäivään.

Serbialainen eversti on suomalaisessa vankilassa. Hänen poikansa järjestelee vapautusyritystä. Juttu kuitenkin paisuu - loppujen lopuksi koko Suomi on vaarassa, sillä isku presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhlien aikaan sekoittaa kaiken.

Jollain tavalla pidin tästä Remeksestä enemmän kuin aiemmin lukemistani. Kirja piti ahmia yhdessä illassa! Kirja on nopeatempoinen kuin mikä, ja jänniä tapahtumia riittää. Juonenkäänteet ovat kekseliäitä.

Mitään syvällistä kirjallisuuttahan nämä eivät ole, mutta todella viihdyttäviä kyllä, ja se lieneekin niiden tarkoitus.

lauantai 9. tammikuuta 2010

LINDA HOWARD: Vapaata riistaa

Linda Howardin kirja kuuluu samaan kategoriaan kuin Brownin ja Robertsin kirjatkin: romanttista jännitysviihdettä.

Kirjan päähenkilö on Daisy, kirjastonhoitaja, joka päättää ryhtyä tylsästä kiinnostavaksi, sillä hän haluaa löytää miehen ja perustaa perheen. Mutta kukaan ei ole hänestä kiinnostunut. Muodonmuutoksen jälkeen alkaa kuitenkin tapahtua kummia: hän aikaansaa tappelun ja joutuu vahingossa poliisipäällikön syliin. Hups.

Lisäksi ilmenee, että Daisy on vaarassa, sillä hän on nähnyt murhan, ja murhan tekijät haluavat tietysti eliminoida silminnäkijän.

Kirja on ihan viihdyttävä, mutta muuta se ei kuitenkaan tarjoa - ei mielestäni ole yhtä hyvä lajissaan kuin Robertsin kirjat.

perjantai 8. tammikuuta 2010

PAULO COELHO: Brida

Tykkään Paulo Coelhon kirjoista kovasti, joskaan en kaikista. Nyt luin Bridan, toiseksi uusimman Coelhon.

Brida kertoo Brida-nimisestä nuoresta naisesta, joka etsii viisautta ja omaa kohtaloaan. Hän etsiytyy tietäjän puheille, ja saa oppia myös Wicca-nimiseltä naiselta. Brida kulkee pitkän tien etsiessään sitä, mikä itselle on tärkeintä. Hän joutuu myös pohtimaan, kuinka paljon on valmis tekemään rakkauden eteen.

Brida on hyvin erikoinen kertomus. Siinä on jotain viehättävää ja kiinnostavaa. Coelho osaa käyttää kieltä taitavasti ja monipuolisesti. Silti tämä ei kuitenkaan mielestäni ole Coelhon parhaita teoksia.

GARTH NIX: Sabriel

Sabriel on fantasiakirja, johon aina silloin tällöin palaan. Käsittääkseni se ei ole kovin tunnettu tai yleisesti vouhkottu, mutta pidän siitä ehkä jopa enemmäin kuin joistain tunnetuista fantasiaopuksista.

Sabriel kertoo samannimisestä tytöstä, jonka isä on Abhorsen, manaaja. Nyt Sabrielin isä on kuitenkin joutunnut pulaan - hän on kuolemassa vankina, ja vainajat suunnittelevat nousua Kerrigor-nimisen vainajan johdolla. Sabriel joutuu lähtemään Vanhaan valtakuntaan löytääkseen isänsä. Hänellä on apunaan "kissa" (joka ei oikeasti ole kissa) Mogget, sekä seitsemän maagista kelloa, joiden avulla voi viedä ihmisiä kuolemaan, tai tuoda heidät pois sieltä.

Kirja on mielestäni erinomainen osoitus taitavasta fantasian ymmärryksestä. Kaikki tarvittavat elementit löytyvät, sopivaa romantiikkamäärää unohtamatta!

Sabriel on ensimmäinen osa trilogiasta.

torstai 7. tammikuuta 2010

ANNA-LEENA HÄRKÖNEN: Ei kiitos

Olen satunnaisesti lukenut Härkösen kirjoja. Tämä kuitenkin sai minut innostumaan niin, että kirjailijan kirjoja pitää saada lukea lisää.

Kirja kertoo Helistä, jonka aviomies Matti ei koskaan halua seksiä. Ikinä. Asia ymmärrettävästi vaivaa Heliä, varsinkin kun mies ei pysty kertomaan mitään syytä haluttomuudelleen. Kirjassa kuvaillaan päähenkilön epätoivon hetkiä ja torjutuksi tulemisen tunnetta.

Kirja on tragikoominen, suorastaan. Välillä naurattaa ihan ääneen, ja välillä surettaa päähenkilön kokemukset kovastikin.

Tykkäsin kirjasta paljon, ja ahmaisin sen melkein yhdellä kerralla. Suosittelen ehdottomasti!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

NORA ROBERTS: Savuhuntu

Savuhuntu kertoo Reenasta, tuhopolttoihin erikoistuneesta poliisista. Reena on aina ollut kiinnostunut tulesta, siitä asti kun hänen perheensä pizzeria tuhopoltettiin.

Tuli seuraa Reenaa koko hänen elämänsä ajan, eikä anna rauhaa: tuli näyttää aina tulevan hänen ja miesten väliin, ja siksi Reena on yksineläjä. Kunnes...

Hän ostaa talon, jonka naapurissa asuu kiinnostava miekkonen. Miespuolella alkaa siis tapahtua kiinnostavia. Mutta myös tuli uhkaa jälleen.

Kirja on tyypillistä Robertsia: nopeatempoista, hauskaa, tapahtumarikasta, romanttista ja jännittävää. Hurjan hyvää viihdettä!

LEIF GW PERSSON: Lindamurha

Takakannessa tätä opusta kuvailtiin "hauskaksi dekkariksi". Tottahan tuollainen luonnehdinta kiinnostaa! Ja lisäksi Persson vaikutti edellisen kirjansa perusteella niin hyvältä, että hankin näitä kirjahyllyyn useampia.

Lindamurha kertoo nuoren poliisiopiskelijan murhasta. Se vaikuttaa tavalliselta murhalta, mutta siihen liittyykin useita omituisia piirteitä.

Murhaa ratkomassa on surullisenkuuluisa Bäckström, jonka ajatusmaailmaa kirjailija kuvaa aivan upeasti. Bäckström on ärsyttävä hyypiö! Lisäksi myös Mattei, Lewin ja Holt ovat kuvioissa mukana.

Persson on kyllä varsin näppärä dekkaristi! Ja tosiaankin - tämä kirja oli myös hauska. Siitä plussaa!

maanantai 4. tammikuuta 2010

KJELL WESTÖ: Älä käy yöhön yksin

Kjell Westön tämän syksyn uutuus kertoo monisyisen tarinan. Keskiössä on kuusikymmentäluvun kolme nuorta: Ariel, Adriana ja Jouni, jotka laulavat yhdessä, äänittävät sinkunkin, mutta sitten homma loppuu siihen.

Heidän tarinansa on pääjuoni, mutta lisäksi kirja kertoo minäkertojan elämästä, joka kietoutuu yhteen edellämainittujen nuorten kanssa.

Kirja on pitkä ja monimutkainen, mutta hurjan kiehtova. Westö on tosi taitava kirjoittaja, tekstiä on ilo lukea! Hän saa henkilöt vaikuttamaan oikeasti eläviltä ja inhimillisiltä - vikoineen ja heikkouksineenkin.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

SANDRA BROWN: Kylmän kosketus

Kylmän kosketus on tyypillinen sandrabrownmainen teos: jännä dekkari, jossa on kuitenkin aimo annos myös romantiikkaa.

Kirjan päähenkilö on vastaeronnut nainen nimeltä Lilly. Hän joutuu sattuman kautta jumiin lumimyrskyn keskelle mökkiin erään miehen kanssa. Ongelmana on se, että epäilyttävästi alkaa vaikuttaa siltä, että mies sattuu olemaan etsitty murhaaja.

Kirjasta ei kyllä puutu yllätyksiä! Brown kehittelee tehokkaasti ovelia hanrhaanjohtavuuksia, jotka saavat lukijan sopivasti ymmälleen.

Tämä kirja on huippuluettavaa kylmänä talvipäivänä, kun on turvallisesti omassa kodissa!

lauantai 2. tammikuuta 2010

VICKI MYRON: Kirjastokissa

Kirjastokissa kertoo ihanan tositarinan pienestä kissanpennusta, joka oli jätetty erään kirjason kirjojen palautusluukkuun. Sittemmin siitä kasvoi maailmalla tunnettu Dewey Readmore Books.

Kirja kertoo kiinnostavan tarinan Deweyn elämästä ja tavoista kirjastossa. Se ei tainnut olla ihan tavallinen katti, vaan hurjan sosiaalinen ja kaikkia rakastava otus. Se eli koko pitkän elämänsä kirjastokissana.

Kirja on hurjan suloinen tapaus siitä, kuinka pieni kissanpoika pelastui ja sai vieläpä erinomaisen ihanan elämän. Tarina on totta, ja se tekee siitä vielä paremman.

RICK RIORDAN: Salamavaras

Salamavaras aloittaa Percy Jackson -nimisestä pojasta kertovan fantasiasarjan.

Percy luulee olevansa tavallinen poika, mutta eipäs olekaan! Hänelle ilmenee muutaman järkyttävän tapauksen kautta, että hän onkin puoliverinen - ihmisen ja Olympos-vuoren jonkun jumalan poika.

Percy lähtee puoliveristen leirille pysyäkseen hengissä ja saadakseen selville, kuka on hänen isänsä. Ja tietäähän sen, että sitten tapahtuu jänniä ja odottamattomia asioita...

Salamavaras on hauska ja erikoinen fantasiakirja. Sarjassa on ilmestynyt suomeksi jo muistaakseni kolme muutakin osaa, jotka pitäisi nyt sitten saada luettavaksi...