OSCAR WILDE: Dorian Grayn muotokuva

Olen pitkään jo suunnitellut, että Dorian Grayn muotokuva on luettava. Sen tarina on kovin kiehtova. nyt bongasin kirjastosta uuden suomennoksen. Otava on tehnyt hyvän työn, kun aloitti joitain aikoja sitten Keskiyön kirjasto -sarjan, jossa on "kauhun ja pahuuden klassikkoja", monet uusina suomennoksina, kuten juuri tämä Dorian Gray sekä aiemmin lukemani Baskervillen koira.

Tarina kertoo nuoresta miehestä nimeltä Dorian Gray. Hän on uskomattoman kaunis, nuori ja viattoman näköinen. Hänen taiteilijaystävänsä maalaa Dorianista kuvan, johon Dorian lähes rakastuu. Hän tulee lähes kateelliseksi kuvalleen, koska se jää kauniiksi, mutta hän itse vanhenee.

Dorian huomaa omituisen asian: hän pysyy kauniina, kuva vanhenee. Kaikki Dorianin synnit ja vanheneminen näkyvät kuvassa, ja lopulta kuva on niin kammottava, että Dorian ei pysty enää edes katsomaan sitä.

Kirja on ehdottomasti aivan loistava. tarina on nerokas, ja Jaana Kapari-Jatan uusi suomennos on todella hyvä. Tämä pitää hankkia omaankin hyllyyn.

Kuva

NOAH HAWLEY: Kaikki sanovat tahdon

Mitä kirjan nimestä voi päätellä? Aika paljon. Tämä kirja on juuri sitä miltä kuulostaakin: avioliittoihin - ja avioeroihin - liittyvää viihdettä. Kirja kertoo Lauriesta, joka on valokuvaaja. Hän on kuvannut loputtoman monet häät. Sitten hän huomaa mystisen kuokkavieraan, joka käy toistuvasti muiden ihmisten häissä.

Laurie ja kuokkavieras-Gilligan (jumankekka mikä nimi!) tutustuvat, ja suhteen edetessä molempien historian varjoja valotetaan. Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi kuvailla aikuisten saduksi, ja mitä muutakaan voisi odottaa kirjalta, joka alkaa lauseella Olipa kerran... ja päättyy ...ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Ainoa asia, joka kirjassa hämää, on se, että kirjailija on mies. Harvempi mies kirjoittaa nimittäin tämän genren kirjoja, ja vielä näin uskottavasti!

Kuva

L.M. MONTGOMERY: Marigoldin lumottu maailma

Montgomeryn tyttökirjaklassikot ovat aina kuuluneet lempilukemistooni, ja niitä jaksaa aina lukea uudelleen. Kuitenkin oli hirmu ilahduttava löytö, kun totesin Montgomeryltä ilmestyneen aivan uuden suomennoksen! Marigold on ensimmäistä kertaa suomennettu tänä vuonna.

Kirjan päähenkilö on Marigold-tyttö, joka asuu Prinssi Edwardin saarella, kuten Montgomeryn sankarittaret yleensäkin. Marigold asuu sukukartanossa isoäitien, äidin ja sukulaisten ympäröimänä. kirja tapahtuu jossain 1900-luvun alkupuolella, eli hieman myöhemmin kuin esimerkiksi Runotyttö-kirjat. Marigoldissa oli kuitenkin hauska ohimennen mainittu viittaus Blair Waterin Murrayihin eli Runotyttöjen Emilian sukuun.

Marigoldin lumottu maailma on sitä ihanaa samaa Montgomeryä kuin Runotytöt ja Annatkin. Maailma on yhtä viehättävästi kuvattu, ja lasten elämä yhtä vaihtelevaa ja täynnä erilaisia kokemuksia. Hauskan lisän Marigoldin lumottuun maailmaan toivat puhuvat kissat: ne lausuvat välillä kissamaisia huomioita kartanon tapahtumista.

Kuva

ELIZABETH NOBLE: Lukupiiri

Lukupiiri kertoo nimensä mukaisesti lukupiiristä, jossa on viisi jäsentä, eri elämäntilanteissa olevaa naista. Kirja kertoo lukupiiriläisten elämästä yhden vuoden ajalta. Naisten elämässä tapahtuu paljon muutoksia perhesuhteissa: yhden teini-ikäinen tytär tulee raskaaksi, kuvioissa on pettämistä ja jättämistä, kuolemaa ja onnettomuutta.

Kaikesta huolimatta kirja on onnellinen sävyltään. Vaikka paljon onnettomia asioita tapahtuu, kaikki päättyy loppujen lopuksi juuri oikein. Kaikille käy hyvin, mikä onkin ihan ehdotonta tämän genren kirjalle.

Lukupiiri onkin klassinen viihderomaani. Tärkeimmässä osassa on ihmissuhteiden pohdiskelu. Itse lukupiiri on vain kehyskertomus, sillä lukupiirin keskustelut ja kirjojen käsittelyt ovat vain sivuroolissa.

Kuva

HENNING MANKELL: Väärillä jäljillä

Siskoni vinkkasi, että Mankellin dekkarit ovat hyviä. Niinpä koppasin kirjakaupasta tämän kirjan, jota siskoni tuossa loppuviikosta lueskeli. Ja jestas, nyt en ollenkaan tajua että miten olen voinut jotenkin ohittaa Mankellin teokset, sen verran koukuttavilta ja nerokkailta vaikuttavat!

Väärillä jäljillä kertoo Mankellin luomasta poliisista nimeltä Kurt Wallander. Hän ratkoo outoa tapausta, johon liittyy itsensä polttanut tyttö ja murhattuja ihmisiä, jotka on skalpeerattu. Lukijalle paljastuu yllätys kirjan keskivaiheilla...

Väärillä jäljillä on selkeä perusdekkari. Mutta se on kuitenkin mielestäni aivan erinomaisen hyvä perusdekkari, jossa on kaikki hyvään dekkariin kuuluvat peruselementit kohdallaan. Viehättävää on myös se, että Wallander on inhimillisen ja tavallisen oloinen henkilö. Toisinaan on kiva lukea myös sellaisia dekkareita, joissa salapoliisi ei ole mikään selvänäkijä ja poikkeuksellinen nero...

Pistin muuten äsken yhteen nettikirjakauppaan tilauksen, tilasin kolme Mankellia lisää...

Kuva

BORIS AKUNIN: Asaselin salaliitto

Asaselin salaliitto sijoittuu vuoteen 1876, tsaarin aikaiseen Venäjään. Tapahtumien keskiössä häärää Erast Fandorin -niminen poliisi, joka ratkoo mystistä salaliittotapausta. Kyseessä on oikein perinteisen tuntuinen dekkari, mutta venäläinen miljöö luo kirjaan kuitenkin erityisen tunnelman. Minulla oli hieman ongelmia venäläisten nimien kanssa, ne ovat vaikeita! Itse asiassa kirjassa oli jonkinlainen dostojevkimainen fiilis.

Kirja oli melko tasaista luettavaa, mutta loppua kohden tapahtumat toden teolla alkoivat nousta, ja vielä viimeinenkin sivu jaksoi yllättää. Loppu jätti karmivan tunteen.... Jatko-osia on saatava luettavaksi, heti!

Kuva

PIRJO TUOMINEN: Kotiopettaja

Pirjo Tuomisen kirjoja olen lukenut joskus vuosia sitten viimeksi, mutta nyt päätin tarttua Tuomisen uusimman sarjan ensimmäiseen osaan.

Kotiopettaja kertoo nuoresta maisterista Pontus Palenista, joka menee töihin kauppaneuvos Deckerin perheeseen, opettamaan perheen lapsia kesäksi. Tapahtuma-aikana on 1830-luku.

Kirja keskittyy nimenomaan Deckerin perheeseen, joak viettää kesää ruukinkylän kartanossaan. Henkilöhahmoja onkin vain vähän perheen ulkopuolelta, mutta toisaalta henkilöskaala onkin monimuotoinen.

Tuominen kirjoittaa aika elävää tekstiä, jota on kiva lukea. Kirja on selkeästi sarjan ensimmäinen osa, koska se päättyy melko avoimesti. Onneksi sarjan seuraava osa on jo ilmestynyt, joten sitä voi seuraavaksi lähteä metsästämään.

Kuva

NORA ROBERTS: Sininen daalia

Nora Roberts lienee Cooksonin ohella romanttisen kirjallisuuden klassikko. Roberts on mielettömän tuottelias kirjailija, suomeksikin teoksia on ilmestynyt todella monta.

Sininen daalia aloittaa puutarhatrilogian, joka kertoo amerikkalaisesta kukkapuutarhasta, sen työntekijöistä ja omistajasta. Pohjavireenä on tietenkin henkilöiden romanttiset suhteet ja rakkaus, mutta Robertsille tyypilliseen tapaan kirjassa on myös taustakertomus, joka jatkuu koko trilogian ajan. Puutarhatrilogian taustakertomuksena on kummitusongelma. Siten kirja on kaikkea muuta kuin realistinen, mutta mitäpä siitä.

Roberts on kyllä omassa lajissaan taitava. Kirja on juuri sitä mitä sen on tarkoituskin olla - viihdyttävä.

Kuva

AYAAN HIRSI ALI: Pakomatkalla

Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa taannoin, ja sitten kun se sattui kirjastossa silmiin, piti se sitten lainata. Kirja kertoo Ayaanista, somalialaisesta naisesta, joka päätyy monien mutkien kautta Hollannin parlamenttiin ja saa tappouhkauksen. Hirsi Ali pakeni nuorena naisena järjestettyä avioliittoa, ja päätyi Hollantiin turvapaikanhakijaksi. Hän myös sai turvapaikan, opiskeli hollantia, pääsi yliopistoon ja lopulta parlamenttiin.

Hirsi Ali oli alkuaan islamilainen, mutta syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen hän sanoutui irti islamista ja alkoi voimakkaasti kritisoida sitä. Siksi hän lopulta sai sen tappouhkauksenkin, ja koki myös muita vaikeuksia mielipiteidensä takia.

Kirja on vaikuttava siksi, että se on tositarina, oikea elämäkerta. Hirsi Ali kirjoittaa hyvin ja mielenkiintoisesti. jäin kirjaan niin koukkuun, että se piti lukea käytännössä yhteen menoon. Kirja myös kertoo asioita suorapuheisesti ja islamista paljastuu sellaisia puolia, joista ei ole ennestään tiennyt mitään.

CATHERINE COOKSON: Isosisko

Olen joskus lukenut Cooksonin kirjoja, ja ne ovat ihan viihdyttäviä kyllä. isosisko lieneekin tyypillistä Cooksonia. Kirja kertoo pienen englantilaisen kauvoskaupungin elämästä ja ihmisistä. Päähenkilöinä ovat Larry ja hänen nuoruudenrakkautensa, jonka hän hylkäsi toisen naisen takia. Toinen nainen kuitenkin jätti hänet, mutta on nyt palannut takaisin kaupunkiin ja sekoittaa kaikki kuviot.

Kirja on tosiaankin viihdyttävä. Ihmiskuva on hauskaa, ja hahmot ovat erilaisia. Siksi kirja onkin jotenkin mukavan täysi - kaikenlaisia hahmoja löytyy ja kirja ei pääse käymään tylsäksi. Luonnollisesti kaikki päättyy lopulta onnellisesti, vaikka kirjassa ehtiikin tapahtua yhtä ja toista.

Joskus on ihan leppoisaa lukea tällaista silkkaa viihdekirjallisuutta. Ne toimivat mukavasti välipaloina vakavampien kirjojen väleissä Ja Cookson on varmasti kyllä viihdekirjallisuuden klassikko!

Kuva

ROSETTA KIVI: Pomo on pahin

Tämä teos on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, koska kirjailija kirjoittaa nimimerkillä. Kaiken kaikkiaan kirjan tausta on vähän outo, en nimittäin edelleenkään ole ihan varma, kuka todellinen kirjailija on, ja onko hän ruotsalainen vai suomalainen.

No, oli miten oli. Pomo on pahin on blogimuotoinen teos, jossa kirjoittaja (Rosetta itse) kertoo kaameasta työelämästään sekopäisen pomon alaisena. Preben-pomon toiminta on todellakin aivan mielipuolista eikä lähelläkään mitään todellista, mutta mielestäni kirja on silti aika loistava. tai ehkä juuri siksi! Se parodioi hauskasti työelämän oravanpyörää ja tekee siitä koomisen näköistä.

Toisinaan kirjaa lukiessa sai nauraa ihan ääneen. Kirja on siis varsin viihdyttävä, jopa jonkin verran koukuttava!

Kuva

ORVOKKI ANNALA: Lallinkartanon Kerttu

Lallinkartanon Kerttu kertoo tarinan saksalaisesta tytöstä, joka päätyy vaimoksi suomalaiselle talonpojalle. Kyseinen talonpoika sattuu olemaan Lalli-niminen kaveri, joka tarinan mukaan lahtasi piispa Henrikin, joka oli käännyttämässä pakanakansaa kristillisen kirkon piiriin.

Ei kovinkaan herkullinen kohtalo Gertrudille, suomalaisittain Kertulle. Hän tulee sekaantuneeksi jos jonkinlaiseen syntiin, mutta onneksi kaikki kuitenkin lopulta päättyy oikein ja hyvin.

Kirja herättää henkiin vanhan tarinan piispansurmaajasta, ja kuvaus onkin viehättävän elävää. Herää ajatus, että miksei siinä noinkin olisi voinut käydä? Kirja on selkeästi fiktiota, mutta kirjassa kuvattu pakanallinen keskiaikainen Suomi lienee varsin todenmukaisesti kuvattu. Se on myös hauskaa, että kielenkäyttö ei ollut aivan nykyaikaista. En tiedä puhuttiinko 1100-luvulla noin, mutta joka tapauksessa, myös kielenkäyttö vaikuttaa aidolta!

Kuva

EILEEN FAVORITE: Sankarittaret

Tämä on todellinen kirjanrakastajan herkkupala! Teoksen päähenkilö on Penny-tyttö, joka pitää äitinsä kanssa syrjäisellä seudulla täysihoitolaa. Mielenkiintoista on se, että täysihoitolan tärkeimmät asiakkaat ovat romaaneista lomalle lähteneitä sankarittaria. Teos kertoo hauskasti sankarittarien edesottamuksista nykymaailmassa.

Lomalla käyvät mm. Humisevan harjun Cathy ja Tuulen viemän Scarlett. Sankarittarien persoonallisuus tulee hienosti esiin, henkilöt ovat todella kuin alkuperäisissä teoksissa.

Sitten asiat kuitenkin menevät sekaisin, kun erään kirjan sankarikin pääsee pakoon kirjasta ja tulee etsimään sankaritartaan...

Itse olen aina tykännyt intertekstuaalisista viitteistä, ja tämä kirja on niitä täynnä! Kerronta on sujuvaa, teksti helppolukuista. Oikeastaan ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä teoksesta!

Kuva

CARITA FORSGREN: Kolmen kuun kuningatar

Kolmen kuun kuningatar kertoo Karin Månsdotterista, joka paremmin tunnetaan Kaarina Maununtyttärenä. Hän oli maalaistyttö, joka meni naimisiin Ruotsin kuninkaan Erikin kanssa.

Kirja on parhaita vähään aikaan lukemiani, ihan ehdottomasti! Kerronta on toteutettu nerokkaasti: Karin käy keskustelua kirjailijan kanssa. Pääasiassa Karin itse puhuu, mutta välillä kirjailija kysyy välikysymyksiä tai huomauttaa jotain. Muutaman kerran ääneen pääsee myös kuningas Erik.

1500-luku kiehtoo aikakutena, ja tarinakin on mielenkiintoinen. Kirja on siis loistava sekoitus kaikkea mikä minua kiinnostaa. Kolmen kuun kuningatar on kirjailijan esikoisteos. Odotan innolla tulevia kirjoja!

Kuva

ARTHUR CONAN DOYLE: Baskervillen koira

Perinteiset salapoliisikertomukset ovat ehdottomasti yksi suosikkikirjallisuudenlajeistani. Olen lukenut Sherlock Holmesin lyhyitä tarinoita ja nyt löysin kirjastosta uuden suomennoksen Baskervillen koiraan. Tokihan se piti ottaa luettavaksi!

Tarina kertoo Sherlock Holmesista, jolta nuori perijä pyytää apua, koska sukua pelottelee outo kummituskoira, valtava hirviö joka ulvoo nummilla. Sherlock Holmes tohtori Watson apunaan ratkaisee tietenkin ongelman uskomattoman nerokkaalla tavalla!

Olen katsonut myös paljon televisiointeja Holmes-kertomuksista, ja täytyy jopa myöntää, että pidän niistä hitusen enemmän kuin alkuperäisistä kirjoista... Mutta tarinatkin ovat todella loistavia ja hurjan viihdyttäviä. Vanhan ajan klassikko tämäkin!

Kuva

SARAH DUNANT: Kurtisaanin vuoteessa

Bongasin kirjastosta Dunantin toisen teoksen. Koska edellinen teos oli oikein hyvä, koppasin tämänkin mukaani.

Kirja kertoo roomalaisesta kurtisaanista Fiammetta Bianchinista, joka joutuu pakenemaan Rooman tuhoa 1500-luvun lopulla. Seuranaan hänellä on ruma kääpiö Bucino, joka myös toimii kirjan minäkertojana. He pakenevat Venetsiaan, ja teos kertoo heidän uudesta nousustaan, jos näin voisi sanoa, siitä kuinka he nousevat uudelleen ryysyistä rikkauksiin.

Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hyvä kuin Venuksen syntymä. Minua ehkä eniten häiritsi se, ettei päähenkilö ollut itse minäkertojan roolissa. Toisaalta kääpiökertoja loi teokseen tietyn sävyn, kurtisaanin toimia seurattiin ikään kuin syrjästäkatsojan silmin. Kirja oli keskivertohyvä, aivan luettava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen hyvä. Ajankuva on kuitenkin yhtä hyvää kuin edellisessäkin teoksessa.

Kuva

DEBORAH RODRIGUEZ: Kabulin kauneuskoulu

Olenpas minä nyt alkanut lukea näitä Afganistan-aiheisia kirjoja! Ensin Tuhat loistavaa aurinkoa ja nyt tämä. Mutta mikä jottei, ne ovat hyvin mielenkiintoisia ja oikeasti myös opettavat jotain.

Kabulin kauneuskoulu kertoo tositarinan siitä, kuinka kirjailija perusti apurahojen turvin kauneuskoulun Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin. Koulussa afgaaninaiset oppivat kampaajiksi ja kauneudenhoitajiksi, mikä toi heille omaa valtaa ja tilaa - kampaamo on paikka, jossa miehet eivät voi vaikuttaa mihinkään.

Kirjan luin oikeastaan yhdellä ahmaisulla - todella mielenkiintoista lukea kauneuskouluhankkeesta. Samalla kirja valotti hyvin Afganistanin lähihistoriaa. Oman säväyksensä tuo tietenkin se, että kysymys on tositarinasta.

Kirjoitustyyli on kuitenkin mukavan keveä ja toisinaan jopa vähän leikkisäkin.Kirjaa oli oikein mukava lukea.

NANCY HUSTON: Syntymämerkki

Ostin kirjakaupasta melkein sokkona muutamia kirjoja, ja Syntymämerkki on yksi niistä. Ja varsin onnistunut valinta, täytyy sanoa! Kirja kertoo neljästä lapsesta, joista kukin edustaa eri sukupolvea ja kertoo lyhyestä ajasta omassa elämässään.

Ensin on äänessä Sol, sen jälkeen hänen isänsä Randall, sitten Randallin äiti Sadie ja viimeiseksi Sadien äiti Kristina, tai toiselta nimeltään Erra. Tarina kulkee mielenkiintoisesti taaksepäin ajassa, ja edellisen kertojan kertomat asiat saavat taustavalotusta seuraavan lapsen kertomuksessa.

Romaani on yllättävän kiinteä kokonaisuus erikoisesta rakenteestaan huolimatta. Lukukokemus oli aikamoisen koukuttava. Tarina päättyy toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, ja lopussa paljastuu järisyttäviä asioita.

Kirja muuten pisti miettimään...

Kuva