maanantai 30. marraskuuta 2009

MEG CABOT: Sydämeni lunnaat

Eräs ystäväni on lukenut suunnilleen kaikki Prinsessapäiväkirjat, minä en yhtäkään. Nyt kun Cabotilta ilmestyi tämä kirja, ajattelin lukea sen, kun se sattui silmiin kirjaston uutuushyllyssä.

Kirja on liitetty Prinsessapäiväkirjoihin siten, että se on ikään kuin "Prinsessa Mian esikoisromaani". Tämä liitos on mielestäni kyllä tosi kehno, koska kirjalla ei ole juurikaan tekemistä kirjailijan edellisten kirjojen kanssa. Miksei kirja voisi olla ihan rehellisesti liittymättä mitenkään Prinsessapäiväkirjoihin?

No oli miten oli, kirja kertoo ritariajasta. Päähenkilönä on Finnula, hieman epäkorrekti neitonen, joka liikuskelee housuissa ja harrastaa jousiammuntaa. Pienten sekoilujen jälkeen hän sieppaa erään ritarin (saadakseen lunnaita hyvään tarkoitukseen). Viihdekirjallisuutta tuntevat osaavat ennustaa kirjan tapahtumat hyvin tehokkaasti.

Kirja on siis suunnattu nuorille, mutta itse sijoittaisin tämän kyllä aikuisten viihdehyllyyn! Tämä on mielestäni ihan samaa kategoriaa Jude Deveraux'n kanssa. Luin kyllä kirjan läpi, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei kuitenkaan tarjonnut. Ihan viihdyttävä ja huvittava kirja kyllä.

http://media.wsoy.fi/media?path=jpg/951-0-35459-7.jpg

LENE KAABERBOL: Näkijän tytär

Koppasin tämän kirjan ihan hetken mielijohteesta kirjastossa mukaani. Kirja on melko nuorille lukijoille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo tytöstä, jonka äiti on Näkijä. Siksi Dinalla itselläänkin on Näkijän lahja (tai kirous, miten sen nyt ottaa).

Dinan äiti siepataan, ja Dina päätyy pelastamaan häntä. Hän joutuu hurjaan seikkailuun, johin kuuluu mm. lohikäärmeitä ja eräs hyvin pelottava vanharouva. Kirja jää sellaiseen tilanteeseen, että helposti jää mietityttämään: "mitä sitten tapahtui?" - ja kirjalle löytyykin jatko-osia.

Kirja oli nopeasti luettu, se ei ole kovin pitkä. Kuitenkin se varmasti viihdyttää lapsia ja nuoriakin. Tarina on kivasti rakennettu ja sitä on helppo lukea. Itse en kyllä välttämättä jatko-osia lue - tai saa nyt nähdä...

kuva: http://www.kangasniemi.fi/kunta/kirjasto/images/vinkkikuvat_7/vinkki_nakijantytar.jpg

ANGIE SAGE: Septimus Heap - Varjo

Nyt jatkoin Septimus Heap -sarjan lukemista. Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa Magiaa jäi. Septimus ja prinsessa Jenna ovat turvallisesti päässeet takaisin kotiin hurjien seikkailujen jälkeen, mutta sitten tapahtuu outoja.

Septimuksen ailahteleva Simon-veli putkahtaa paikalle, ja sieppaa Jennan. Kukaan ei oikein tiedä miksi ja onko se edes totta. Mutta joka tapauksessa - Jenna on vankina, eikä kukaan tiedä missä. Onneksi Jenna on neuvokas ja pääsee pakoon Septimuksen antaman suklaaloitsun (!) avulla.

Ja seikkailut jatkuvat Jennan päästyä pakoon. Kirjassa kulkee mukavasti muutamia sivujuonia, joten tapahtumia kyllä riittää. Kirjailijalla on kyllä selkeästi hyvä mielikuvitus, sillä kirja vilisee hullunkurisia loitsuja ja muutakin hassua. Nämä ovat semmoisia harmittomia fantasiakirjoja, mukavaa iltalukemista.

perjantai 27. marraskuuta 2009

GEORGE ORWELL: Eläinten vallankumous

Oli kyllä jo aika lukea tämäkin klassikko! Se on pitkään kaivellut mieltä, ja nyt ihan hetken mielijohteesta lainasin tämän, ja luin yhdeltä istumalta koko opuksen.

Kirja kertoo maatilasta, jossa herää ajatuksia: ihmisvalta on tyranniaa, ja eläinten pitäisi saada olla vapaita. Ihmiset karkotetaan maatilalta, ja eläimet alkavat keskenään huolehtia elämästään.

Aluksi kaikki on hyvin. Ruokaa riittää, eläimillä on hyvä olla. Mutta hitaasti, hitaasti alkaa jokin muuttua. Johtajiksi nousseet siat käyttäytyvät kummallisesti, ja eläimistä tuntuu, että kummallisesti ne ovat koko ajan työssä ja nälkäisiä.

Vallankumous näyttää onnistuneen, mutta silti kenelläkään ei ole oikein hyvä olla. Paitsi sioilla. Eläinparat eivät enää tiedä mihin uskoa - onko joskus ollut parempi aika? Mitä ennen vallankumousta oli?

Kirja on loistavaa satiiria siitä, kuinka vallankumouksessa saattaakin käydä hullusti, jos valta ei siirrykään oikeaan osoitteeseen. Mahtava teos.

torstai 26. marraskuuta 2009

CELIA REES: Noitalapsi

Tartuin tähän kirjaan ihan sattumalta, kun näin sen kirjastossa. Teos on suunnattu nuorille lukijoille.

Kirja kertoo 1600-eläneestä tytöstä, jonka yllä leijuu noitaepäily. Hän lähtee Uuteen maailmaan pakoon, ajatellen että siellä ei ole ennakkoluuloja ja noitaepäilyjä.

Toisin kuitenkin käy. Amerikassa on edelleen samanlainen pelokas ja epäluuloinen ilmapiiri - noitia ja saatanaa pelätään, ja noitaepäillyistä yritetään päästä eroon.

Kirja on selkeästi nuorille suunnattu, eikä aikuiselle tarjoa mitään kovin kummoista. Se on kuitenkin hyvin viehättävä ja kiinnostava kertomus, joka varmasti vetoaa nuoriin. Tarina jää sillä tavalla kesken, että itseäkin kyllä kiinnostaa tämän kirjan jatko-osa. No, seuraavalla kirjastoreissulla sitten...

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

MARTINA HAAG: Ihana ja todella rakastettu

Martina Haagin esikoisteos kertoo Bellasta, jolla elämä on ihan kivaa mutta vähän pyllyllään. Hän on työtön näyttelijä, jolla ei ole miestä eikä edes rahaa.

Kirja kertoo lystikkäällä tavalla Bellan yrityksistä saada hyvä unelmatyö. Työn hän saakin, mutta valitettavasti valheellisesti ilmoitti olevansa ammattimaisen hyvä akrobaatti, jota hän ei siis todellakaan ole. Tämä pieni ongelma muuttuukin aika isoksi ongelmaksi...

Kirjan lopussa on vielä kunnon pommi, joka tärähtää niin että lukijan silmät pyöristyvät ja suu kierähtää hymyyn.

Sanoisin tätä hilpeäksi.

tiistai 24. marraskuuta 2009

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Louhi

Kävipäs niin hyvä tuuri, että kun palautin sarjan edellistä osaa kirjastoon, sain samalla reissulla käsiini vielä tämän kolmannen, viimeisen osan sarjasta.

Louhi saattaa tarinan päätökseen: se on tapahtumarikkain ja menevin näistä kolmesta kirjasta. Sammon vartijat joutuvat tekemään isoja uhrauksia saadakseen maailman pelastettua Louhen pahoilta suunnitelmilta.

Sammon vartijoissa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin Parvela ei kaihda vähän järkyttäviäkin juonenkäänteitä: joskus jotain pahaa pitää tapahtua, jotta enemmän hyvää saataisiin aikaan. kerronta kulkee hyvin, henkilöt ovat inhimillisiä ja hauskuuttakin kirjoissa on.

Hieno trilogia!

Kuva

maanantai 23. marraskuuta 2009

P.C. ja KRISTIN CAST: Marked

Tämä aloittaa sarjan nimeltä House of Night. Kirjat eivät ole ilmestyneet suomeksi, minkä vuoksi luenkin niitä alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Kirjassa nuori Zoey kohtaa ikävän yllätyksen: tracker merkitsee hänet kuunsirpillä otsaan, joka tarkoittaa, että hän tulee muuttumaan vampyyriksi - mutta jos kroppa hylkii muutosta, hän tulee kuolemaan. Zoey joutuu kiireesti lähtemään House of Nightiin, vampyyrikouluun.

Kirja kertoo Zoeyn asettumisesta uuteen kouluun ja ympäristöön, sekä tutustuttaa lukijan kirjan maailmaan ja henkilöihin. Sinänsä tapahtumia ei hirveän paljon ole, mutta seuraavissa osissa varmasti tulee tapahtumaan. Kirjahyllyssä odottavat jo seuraavat kaksi osaa...

Kuva

lauantai 21. marraskuuta 2009

JOHN BOYNE: Poika raidallisessa pyjamassa

Tämä on koskettavin kirja, jonka olen pitkiin aikoihin lukenut.

Takakannen teksti ei kerro mitään juonesta, sillä se pilaisi lukukokemuksen. Siksi minäkään en kirjoita juonesta mitään. Sanon ainoastaan sen, että tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Se pysäyttää.

perjantai 20. marraskuuta 2009

ILKKA REMES: Pahan perimä

Olen taas lukenut viihdelukemistona Remestä. Tämä kiinnosti teemoiltaan: päähenkilö ei ole kukaan vakiohenkilö, vaan Erik, joka selvittää Berliinissä kadonneen isänsä outoa salaisuutta.

Tarina liittyy natsi-Saksan aikaan, mutta myös nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Menneisyydellä on kauaskantoiset seuraukset...

Kirja on viihdyttävä trilleri, ja tarina on monisyinen. Remeksessä on myös se hyvä puoli, että sinänsä melko miehisissä kirjoissaan hän kuitenkin käsittelee myös ihmissuhteita, ja niin on tässäkin tapauksessa. Tämä onkin varmaan aika klassista Remestä.

MARY HOFFMAN: Stravaganza - Tähtien kaupunki

Sain vihdoin käsiini Stravaganza-sarjan toisen osan. Sarja siis kertoo stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet pystyvät siirtymään oman maailmansa ja Talian maailman välillä.

Englannissa asuu nuori tyttö, Georgia, jonka elämä on aika kurjaa. Sitten hän saa käsiinsä pienen siivekästä hevosta esittävän patsaan, joka osoittautuu talismaaniksi, jolla hän siirtyy Taliaan, maahan joka vaikuttaa 1500-luvun Italialta.

Taliassa Georgian elämä muuttuu seikkailuja täynnä olevaksi, ja lisäksi hän saa ystäviä. Ja mikä villeintä, hän tapaa vanhan tuttavansakin...

Tämäkin kirja oli hyvin viehättävää fantasiaa. Onneksi sarjan kolmaskin osa on jo minulla luettavien pinossa odottamassa, pääsen sen kimppuun siis aivan pian!

torstai 19. marraskuuta 2009

MIKKO KARPPI: Väinämöisen vyö

Jälleen Kalevala-aiheista kirjallisuutta! Kalevala-innostukseni johtuu siis siitä, että olen parhaillaan opettajaopinnoissani harjoittelussa, ja yseillä sattuu olemaan Kalevala-aihe kurssissa. Siksi olen itsekin innoissani Kalevala-teemasta!

Kirja kertoo Juhasta, nuoresta poliisista, joka saa selvitettäväkseen todella kummallisen jutun. Kaksi nuorta naista löytyy kuolleina, ja heihin on viilletty outoja merkkejä. Tapaus osoittautuu tavallista paljon, paljon vaikeammaksi...

Juttu käy siis tosi kummalliseksi. Lukijakin saa välillä hämmästellä villejä juonikuvioita. Sanottakoon se, että en ollut ihan varma, luokittelenko tämän dekkariksi vai kokonaan fantasiaksi...

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Tiera

Bongasin kirjastosta Sammon vartijoiden kakkososan, ja tokihan sen lainasin!

Kirja jatkaa Tuliterässä alkanutta tarinaa, ja pysyy yhtä mielenkiintoisena ja kivasti kerrottuna. Ahti on edelleenkin Loviattaren vankina, ja häntä lähdetään etsimään. Juonenkäänteitä ei kirjasta kyllä puutu.

Huolimatta siitä, että sarja on suunnattu nuorille, se antaa mielestäni aikuisillekin kuitenkin jotain. Luultavasti parasta on Kalevalan taitava käyttö juonessa ja hauskat yhtymäkohdat suomalaiseen mytologiaan.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

TUIJA LEHTINEN: Nappikaupan naiset

Tuija Lehtisen uusin romaani kertoo Saskiasta, joka päätyy muutamien mutkien kautta töihin vanhojen siskosten omistamaan nappikauppaan. Ensivaikutelma työstä on pölyinen, mutta ympäristössä pöyrii muutamia kiintoisia miekkosia, jotka tekevät kulmilla pyörimisestä paljon mielenkiintoisempaa.

Lisäksi Saskia pistää nappikaupan sisällä pystyyn pienen pyörremyrskyn, ja kauppa saakin uutta eloa arkeen. Ja siinä sivussa miesasiat järjestyvät parhain päin!

Kyllä Tuija Lehtinen vaan osaa tämän nykyromantiikan kirjoittamisen! Kirja on hauska, viihdyttävä, romanttinen ja päättyy onnellisesti. Loistavaa, siis.

maanantai 16. marraskuuta 2009

TIMO PARVELA: Sammon vartijat - Tuliterä

Parvela on aloittanut kiinnostavan lastenkirjasarjan Sammon vartijat. Ensimmäinen kirja kertoo Ahdista ja Ilmarista, jotka saavat yllättäen tietää ihmeellisiä asioita: he kuuluvat salaiseen Sammon vartijoiden joukkoon, joka pitää Väinämöisen kätkemistä Sammon palasista huolta.

Ahti ja Ilmari joutuvat mukaan ihmeelliseen ja vaaralliseenkin seikkailuun, jonka taustalla häärivät Pohjolan pahat hiidet ja muu väki. Maailmassa tapahtuu asioita, joista kukaan ei ole tiennytkään...

Kirja on aikamoisen nerokas teos. Kalevalan juonta ja henkilöitä käytetään hauskalla tavalla hyväksi, ja kirja myös tuo kansalliseepoksemme lähelle nuoria lukijoita. Aion itsekin lukea jatko-osia, jos niitä vain saan käsiini.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

PÄIVI ALASALMI: Vainola

Tartuin tähän dekkariin ihan hetken mielijohteesta. Kirja kertoo Laurasta, joka on mennyt naimisiin Lauri Vainolan kanssa, ja päätyy hänen kartanoonsa edustusvaimoksi.

Kartano alkaa kuitenkin vaikuttaa kummalliselta paikalta. Ilmenee omituisia asioita, ja lisäksi kukaan ei ole halukas kertomaan kartanonherran menneisyydestä mitään. Laura alkaa kuitenkin tutkia asiaa tarmokkaasti, ja lopussa odottaa semmoinen yllätys, että en osannut sanoa mitään muuta kuin "huh-huh", kun suljin kirjan. Alasalmi ilmiselvästi taitaa yllätyksellisen lopun...

Tykkäsin kirjasta, vaikka loppu olikin jopa liian järkyttävä. Mutta toisaalta, se sopi kyllä kirjan henkeen aikamoisen hyvin...

lauantai 14. marraskuuta 2009

DIANE CHAMBERLAIN: Hiljaisuus murtuu

Luin tämän joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran, ja tykästyin. Luin sen sittemmin useita kertoja uudelleen, mutta sitten se unohtui muiden kirjainnostusten vuoksi. Nyt kuitenkin bongasin tämän antikvariaatista ja innostuin kovin, kun sain sen käsiini. Piti lukea se heti!

Kirja kertoo Laurasta, jonka isä kuolee. Isä pyytää häntä ennen kuolemaansa vielä pitämään huolta Sarah-nimisestä naisesta, josta Laura ei ole ennen kuullutkaan. Kun Laura kertoo lupauksesta miehelleen, hän ei voi arvata, mitä kaikkea siitä seuraa.

Kirja kertoo jännittävällä tavalla kahden naisen elämästä. Toisaalta keskiössä on Laura, mutta toisaalta Sarah, jonka tarinaa kerrotaan kaukaa menneisyydestä. Kirja on taidokas teos, sillä siinä yhdistyy monta juonta nerokkaalla tavalla, ja kirja saa hämmästyttävän päätöksen, jota lukija ei osaa odottaa.

Kirjasta ei muuten löytynyt netistä kuvaa...

perjantai 13. marraskuuta 2009

TOREY HAYDEN: Häkkipoika

Olen kyllä innostunut näitä Haydenin kirjoja lukemaan! Nyt sain käsiini Häkkipojan, joka kertoo teini-ikäisestä pojasta, jolla on taipumus piiloutua pöytien ja tuolien muodostamaan häkkiin, jonka hän itselleen kaikkialla rakentaa. Lisäksi hän ei ole puhunut kahdeksaan vuoteen.

Hayden kertoo taas elävän tuntuisesti ja lempeästi lapsista ja näiden ongelmista - mutta myös vastoinkäymisistä hoitotyössä. Häkkipojankin tarina on järkyttävä, mutta toisaalta hurjan lohdullinen. Kauheista lähtökohdista peräisin olevasta traumaattisesta pojasta kasvaa kuitenkin ihminen, joka voi onnistua elämässään.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

TOREY HAYDEN: Aavetyttö

Tiikerin lapsesta innostuneena nappasin käteeni Aavetytön. Kirja on perusidealtaan hyvin samankaltainen kuin Tiikerin lapsi. Kirja on tositarina, joka kertoo kirjailijan kokemuksista erityisopettajana.

Aavetyttö on pieni Jadie, joka ei puhu. Ja kun hän alkaa puhua, opettaja saa kuulla niin kammottavia asioita, ettei tiedä voiko niitä edes uskoa todeksi. Kirjassa kerrotaan Jadien tarina, joka onneksi päättyy hyvin.

Pidän Haydenin kirjoista. Tämäkin oli hyvin koukuttava. Edelleen pitää saada niitä lisää luettavaksi ja oman kirjahyllyn täytteeksi!

perjantai 6. marraskuuta 2009

ILKKA REMES: Hiroshiman portti

Olen joskus vuosia sitten lukenut Remeksiä, mutta nyt päätin taas tarttua uudelleen niihin. Hiroshiman portti kertoo Antti Korvesta, joka on Remeksen paljon käyttämä päähenkilöhahmo.

Perusjuoni kertoo salaperäisestä tietokonelevykkeestä, jolla on salaisia tietoja, joiden ei pitäisi päätyä julkisuuteen. Levyä tavoittelevat monet eri tahot, ja kaiken keskellä häärää Antti Korpi. Juttu käykin pahuksen monimutkaiseksi, niin että lukijallakin on välillä hankaluuksia muistaa, että mikäs heppu se tuo olikaan ja mitkä motiivit sillä olikaan. Kaikki taistelevat toisiaan vastaan levykkeen tietojen hallinnasta, ja loppujen lopuksi oleellista onkin jokin todella yllättävä asia.

Hiroshiman portti on ihan viihdyttävä kirja. Remes tosiaan taitaa trillerin lajina! Juoni on monimutkainen, mutta siinä on silti tolkkua. Remesten lukeminen siis jatkuu...

torstai 5. marraskuuta 2009

DENNIS LEHANE: Muisto vain

Muisto vain on neljäs kirja, joka kertoo Lehanen luomasta yksityisetsiväparivaljakosta. Etsivät saavat tutkittavakseen kadonneen Amanda-tytön tapauksen: tyttö on kadonnut jälkiä jättämättä, ja häntä etsivät jo poliisit ja kaupunkilaiset.

Etsivät joutuvat katoamistapauksen johdosta tutkimaan vakavaa huumekauppaongelmaa, ja Amandan katoaminen näyttää liittyvän isompiin kuvioihin. Matkan varrella harhaudutaan välillä väärien johtolankojen jäljille, mutta lopuksi juttu paljastuu - melkoisen yllättävästi!

Kirja on oikeastaan aika raadollinen kuvaus lasten sieppauksista ja hyväksikäytöstä. Välillä kauhistutti suuresti, kuinka Lehane kertoo suorasanaisesti pahoista asioista.

Jollain tavalla Muisto vain oli kuitenkin aika hyväkin kirja. Jos eteen eksyy kirjailijan muita teoksia, uskoisin tarttuvani niihinkin.

tiistai 3. marraskuuta 2009

KARIN SLAUGHTER: Merkitty

Tämä kirjailija oli minulle entuudestaan aivan vieras, mutta päädyin dekkarivillityksessäni lukemaan myös tämän kirjan, ja ei ole valittamista!

Kirja tapahtuu kahdessa ajassa: tarina alkaa nykyajassa, jossa poliisipäähenkilöt Sara ja Jeffrey joutuvat panttivankitilanteeseen poliisiasemalla. Toisekseen tarina liikkuu myös näiden kahden menneisyydessä. Lukijalle ei ensin ole selvää, miten mennyt liittyy nykyiseen, mutta se kyllä selviää tarinan edetessä...

Slaughter on luonut jännittävän ja nerokkaan dekkarin, jonka suurin jännitys syntyy kahden tarinan vuorotellessa. Siksi jännittäviä tilanteita syntyy jatkuvasti. Tykkäsin ehkä juuri tämän kerrontatavan vuoksi tästä aika paljon.

maanantai 2. marraskuuta 2009

JUDE DEVERAUX: Ylämaan lumous

Jude Deveraux kirjoittaa oikein näppärää ja viihdyttävää hömppäkirjallisuutta. Tehokasta todellisuuspakoa! Usein Deverauxin kirjat sijoittuvat historialliseen Skotlantiin tai toisinaan myös Amerikkaan.

Tämä kirja kertoo Temperancesta, amerikkalaisesta tytöstä, joka auttaa kovaosaisia naisia. Mutta hän joutuu isäpuolensa takia lähtemään Skotlantiin, ja monen mutkan kautta päätyy etsimään morsianta kummalliselle lordille, joka asuu siivottomassa talossa Skotlannin ylämailla.

Kirja on itse asiassa oikein hyvää hömppää! Kirja on joissain kohdissa jopa hauska ja naurattava, joten se tarjoaa siis muutakin kuin romantiikkaa ja ällöihanaa hömpötystä. Tykkään kyllä Deverauxin kirjoista silloin kun haluan jotain kevyttä lukemista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

PIRJO HASSINEN: Kuninkaanpuisto

Kirja kertoo Arista, joka on halvaantunut liikemies. Hän asuu Kuninkaanpuiston hoitokodissa. Eräänä elokuun päivänä hän huomaa, että hänen vaimonsa on rakastunut. Siitä koko tarina lähtee liikkeelle.

Toinen päähenkilö on Verna, nuori opettaja, joka sattumalta tutustuu Sylvi-tyttöön ja tämän isään. Mielenkiintoinen tuttavuus alkaa. Verna myös tutkii Kuninkaanpuiston koulussa 1930-luvulla toiminutta opettajatarta, jonka kohtalo tuntuu mystiseltä.

Arin ja Vernan tarinat kietoutuvat yllättävällä tavalla yhteen, ja tarina pitää lukijasta kiinni järkyttävään loppuun saakka. Monen ihmisen elämä muuttuu.

Kuninkaanpuisto on mielestäni hienosti rakennettu romaani, joka ei kuitenkaan ole liian helppo, vaan antaa lukijallekin mietittävää ja ajatuksen aiheita. Lisäksi juoni kulkee soljuvasti eteenpäin ja kuvaus on hämmentävänkin aitoa.

Kuva

MIIKA NOUSIAINEN: Vadelmavenepakolainen

Kuinkakohan kauan olen suunnitellut lukevani tämän kirjan? Kutakuinkin sen ilmestymisestä asti varmaankin. Nyt vihdoin sain sen käsiini!

Kirja kertoo suomalaisesta Mikosta, joka on kansallisuustransvestiitti. Toisin sanoen hän kokee olevansa ruotsalainen, kaikilla tavoin. Lapsesta asti hän on pyrkinyt olemaan yhä ruotsalaisempi. Valitettavasti hänelle ei kuitenkaan myönnetä Ruotsin kansalaisuutta, koska hän ei ole ikinä edes asunut Ruotsissa.

Onneksi Mikko keksii toisen keinon, hänestä tulee Mikael Andersson... Tosin muutos ei tapahdu aivan laillisesti. Lopulta Mikko-Mikaelin elämä on yhtä suurta valheeseen kietoutuvaa keksittyä elämää.

Kirja on huiskean nerokas ja villi loppuun saakka. Tarina on kerrassaan niin sekopäinen, että se on jo tosi hyvä. Lisäksi pisteitä ropisee myös siitä, että Mikon näkökulmasta kerrottu tarina on kovin elävästi kerrottu, ja Mikko alkaa tuntua todelliselta ihmiseltä, omituisuudestaan huolimatta. Tämä kirja oli aika herkkupala kaikessa kummallisuudessaan!

Kuva