maanantai 28. syyskuuta 2009

REIDAR PALMGREN: Lentämisen alkeet

Palmgrenin teos kertoo Vesasta, näyttelijästä, jonka ura on hieman laskusuhdanteessa. Sitten teatterissa alkaa tapahtua kummia: eräässä näytöksessä Vesa astuu hajonneeseen kristallilasiin. Sitten hän löytää vanhan näytelmäkäsikirjoituksen. Muutenkin omituisia tapahtumia sattuu teatterissa, jonkinlaisia kummitus-sattumuksia.

Vesa kuitenkin pääsee uuteen näytelmään, joka perustuu hänen löytämäänsä käsikirjoitukseen. Aivan kuin jotkut vieraat voimat ohjaisivat toisinaan teatterin päättäjiä...

Lentämisen alkeet on hurjan hauskasti kirjoitettu aikuisten kummitustarina, joka on tosi kutkuttava - se on jonkinlainen realistinen kummitusjuttu, joka on aika ilahduttava tuttavuus.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

KARI HOTAKAINEN: Ihmisen osa

Hotakaisen uusin romaani, Ihmisen osa, on mielenkiintoinen tapaus. Se kertoo vanhasta rouvasta, jonka elämän kirjailija ostaa.

Salme-rouva on entinen lankakaupan pitäjä, joka saa tarjouksen kirjailijalta: rouva kertoo elämäntarinansa, myy elämänsä, ja saa palkkioksi 7000 euroa. Rouva sanoo, ettei tekstiä saa vääristellä eikä kaikkea saa kirjoittaa. Miten käykään...

Kirja kertoo yksinkertaisesti (tai monimutkaisesti) ihmisistä ja erilaisista elämistä. Pääasiassa henkilöt ovat Salmen lapsia, mutta tarinaan kietoutuu myös muutamia muita henkilöitä. Aluksi kertomus tuntuu jopa realistiselta, mutta loppua kohden tarina muuttuu jopa aika erikoiseksi...

Hotakainen on hyvin erikoinen kirjoittaja, hänen tarinansa ovat epätavallisia ja kerronta omaperäistä. Mutta tykkään kyllä hänen kirjoistaan, ja tämä oli jopa melkoisen koskettava teos.

lauantai 26. syyskuuta 2009

TERRY PRATCHETT: Valtio

En ole jostain syystä ikinä oikein pitänyt Pratchettin kirjoista, mutta kun törmäsin tähän kirjailijan uusimpaan teokseen, päätin kokeilla uudestaan. Ja se tosiaan oli sen arvoista!

Valtio kertoo tarinan Mau-pojasta, jonka maailma muuttuu kertaheitolla, kun suuri aalto pyyhkäisee mukanaan hänen kotisaarensa ihmiset, kylän, kaiken. Vain Mau on jäljellä. hänen pitää pitää huolta Valtion perinteistä, esimerkiksi Isoisien kunnioituksesta.

Sitten saarelta löytyy haaksirikkoutunut tyttö, englantilainen. He eivät ymmärrä toisiaan. Saarelle tulee myös muita haaksirikkoutuneita, ja hiljalleen Valtio alkaa kasvaa.

Valtio on ihana teos maailman uudelleen rakentumisesta ja eri kulttuurien eroista. Ihmisten ei ole aina helppo tulla toistensa kanssa toimeen, kun molemmilla on erilainen tausta ja käsitys maailmasta.

Valtiossa on yllättävää filosofiaa ja viisautta, jota en olisi ikinä edes odottanut. Vaikka Valtio on ehkä enemmänkin nuorille suunnattu, en usko että sen lukeminen tekee kenellekään pahaa...

perjantai 25. syyskuuta 2009

CECELIA AHERN: Yllätysvieras

Cecelia Ahernin yllätysvieras kertoo Elizabethistä, hieman elämänilottomasta naisesta, joka pitää huolta sisarenpojastaan, kuusivuotiaasta Lukesta. Eräänä päivänä Lukelle ilmaantuu mielikuvitusystävä Ivan.

Samoihin aikoihin Elizabeth tutustuu Ivaniin, joka on hirmuisen leikkisä ja hilpeä kaveri, joka opettaa Elizabethinkin olemaan onnellinen ja nauttimaan välillä hassuistakin asioista. Kummallista on se, että muut ihmiset eivät tunnu huomaavan Ivania.

Tarina on aivan ihana aikuisten satu. Välillä aikuisetkin tarvitsevat muistutusta siitä, että kaikki ei ole niin kovin vakavaa, vaan välillä pitää nauttiakin. Siinä mielikuvitusystävä Ivan auttaa Elizabethia. Ja täytyy sanoa, että tämä kirja sai minut hyvälle tuulelle ja muistamaan, että joskus voi olla hassukin.

TUULA-LIINA VARIS: Vaimoni

Vaimoni on kertomus miehestä, joka vihaa sairaalloisen lihavaa vaimoaan. Hän toivoo, että jonain päivänä vaimo vain häviäisi, katoaisi tyystin. Ja kappas - eräänä päivänä toive toteutuu aivan konkreettisesti: vaimo on kadonnut kuin savuna ilmaan.

Kirja kuvailee miehen tunteita vaimon katoamisen jälkeen. Miehessä herää aivan odottamattomiakin tunteita. Loppua kohden kirja kääntyy yllättävällä tavalla jopa dekkariksikin.

Mielestäni Vaimoni on epätavallinen kirja, mutta myös tosi koukuttava. Kummallisuudessaan tarina vetäisee lukijan mukaansa. Kerronta sopii loistavasti kirjan tyyliin ja lisää epätavallista tunnelmaa. Vaimoni on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

torstai 24. syyskuuta 2009

CHARMIAN HUSSEY: Salaisuuksien laakso

Tämä kirja sai alkunsa, kun kirjailija kertoi tarinaa pojalleen joskus 1980-luvulla. Sittemmin kirja siis julkaistiin ja myös suomennettiin.

Salaisuuksien laakso kertoo Stephenistä, orpopojasta, joka saa yllättäen kuulla perineensä kartanon. Kartanossa paljastuu ihmeellisiä asioita: Stephen saa lukea isosetänsä päiväkirjaa Amazonilla seikkailusta. Myös kartanon mailla majailee kummallisia vomppu-otuksia.

Kirja on suloisella tavalla naiivi. Siinä on kuitenkin ehdotonta satumaista viehätystä. Kuitenkin kirjassa on myös vakava puoli: tärkeänä osana kirjaa on Amazonin kuvailu sekä sen suojelemisen tärkeys.

tiistai 22. syyskuuta 2009

SARAH DUNN: Suuri rakkaus

Suuri rakkaus kertoo Alisonista, joka on onnellinen poikaystävänsä kanssa... Kunnes mies lähteekin entisen tyttöystävänsä matkaan, hakiessaan sinappia kaupasta! Alison on ensin hajalla, mutta löytää aika äkkiä uusia iloja.

Kirja ei ole mikään syvällinen tai ihmeellinen teos. Se on viihdyttävä, lyhyt rakkausromaani, jossa käy oikein hyvin. Loppu jää juuri niin mukavasti avoimeksi, että lukijallekin jää jotain kuviteltavaa tulevaisuudesta.

Kieli oli kuitenkin poikkeuksellisen viehättävää. Jotenkin pidin kirjailijan lauserakenteista ja kirjoitustyylistä muutenkin.

maanantai 21. syyskuuta 2009

MARJA HOLLI & KAIJA OLIN-ARVOLA: Aika jättää

Aika jättää on dekkari, joka sijoittuu pieneen Perälän kaupunkiin. Kaupungissa alkaa ilmetä omituisia kuolemia, tarkalleen ottaen siis murhia. Päähenkilöitä ovat Helena ja Sisko, jotka molemmat omalla sarallaan tutkivat asioita ja tulevat samalla sekaantuneeksi tapahtumiin.

Aika jättää on mukava perusdekkari. Viihdyttävä ja kiva lukea. Juoni ei sinänsä tarjoa mitään erityisen ihmeellistä, mutta henkilöt ovat elävän tuntuisia, oikeita ihmisiä. He ovat inhimillisiä ja heillä on ongelmia, ihan niin kuin kenellä tahansa. Loppuratkaisukaan ei ollut aivan selvä!

Tykkäsin kyllä. Ihan lukemisen arvoinen kirja!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

JOSTEIN GAARDER: Pasianssimysteerio

Pasianssimysteerio on yksi lapsuuteni klassikkokirjoista. Nyt löysin sen kirjaston poistomyynnistä ja keräsin mukaani. Olikin jännää lukea kirja, joka on toisaalta hirveän tuttu mutta josta ei toisaalta muista juuri mitään, koska edellisestä lukemiskerrasta on jo niin paljon aikaa.

Pasianssimysteerio kertoo norjalaisesta pojasta, joka isänsä kanssa matkustaa kohti Ateenaa etsimään perheen äitiä, joka on jättänyt heidät vuosia sitten etsiäkseen itseään. Matkalla Hans Thomas ja hänen isänsä poikkeavat pienessä alppikylässä, josta poika saa leipurilta pullan, jonka sisään on leivottu pikkuruinen kirja. Aiemmin hän on jo saanut kummalliselta kääpiöltä suurennuslasin, jolla voi lukea kirjaa. Kirja paljastaa ihmeellisiä asioita maailmasta, elämästä ja Hans Thomasin suvusta.

Kirja on mielestäni hurjan nerokas. Kirjailija on kehittänyt uskomattoman juonen, joka todella yllättää aina vain enemmän. Toisaalta Gaarder on muutenkin kirjoittanut melkoisia kirjoja, mm. Sofian maailma, joka on jo aika lailla klassikko (pitäisikin muuten lukea se taas!).

lauantai 19. syyskuuta 2009

RAIJA SIEKKINEN: Se tapahtui täällä

Se tapahtui täällä on lyhyt romaani, todella unenomainen tunnelmaltaan. Kirja kertoo naisesta, joka on palannut vanhaan taloonsa, jonka aikoo myydä. Hän etsii jotain, ja muistaa aina, kuinka "se tapahtui täällä". Kirjassa ei tapahdu paljonkaan, vaan idea on juuri sellaisessa levollisessa, viipyilevässä tunnelmassa. Nimiä ei mainita, eikä henkilöiden repliikeissä ole vuorosanaviivoja. Nämäkin elementit omalta osaltaan lisäävät levollista ja unenomaista tunnelmaa.

Kirja on oikeastaan suuri mysteeri. Vasta kirjan lopussa selviää asioita, jotka askarruttavat lukijaa alusta saakka. Kirjassa on jotain todella viehättävää. Kirjailija on hämmentävästi onnistunut luomaan niin tiiviin tunnelman, että se vetää mukaansa. Tämän kirjan paras puoli on juuri kieli ja kerrontatapa.

Netistä ei muuten löytynyt kuvaa koko kirjasta! Outoa.

KARI HOTAKAINEN: Klassikko

Hmm. Tämä on kyllä ensimmäisiä kertoja ikinä, kun olen lukenut kirjan, josta en kerta kaikkiaan osaa sanoa oikein mitään...

Klassikko kertoo miehistä, suomalaisista miehistä tarkemmin sanoen. Kirja on osittain omaelämäkerrallinen, mutta osittain se on kyllä niin pimeää tavaraa, että sen täytyy olla mielikuvituksen tuotetta... Klassikossa tärkeässä roolissa ovat autot, erityisesti muuan Alfa Romeo.

Toisaalta tykkäsin kirjasta, mutta toisaalta kirjan loputtua jäin vain hämmentyneenä ihmettelemään, että "mitä hittoa tämä oli". En tiedä miksi, heh. Mutta en sanoisi Klassikkoa huonoksi, tosiaankaan! Se on hyvin mielenkiintoinen kirja, ja se oli myös Finlandia -ehdokkaana. Täytyy kyllä tarttua muihinkin Hotakaisen teoksiin piakkoin, erityisesti Juoksuhaudantie kiinnostaa.

perjantai 18. syyskuuta 2009

CASSANDRA CLARE: Luukaupunki

Luukaupunki aloittaa fantasiatrilogian nimeltä Varjojen kaupungit. Kirja löytynee nuorten osastoilta, mutta olen sitä mieltä, että ei se ihan nuorimmille kyllä sovi - sen verran rajua tavaraa se on.

Kirja kertoo Clarysta, joka näkee omituisia asioita. Heti kirjan ensimmäisillä sivuilla päästään itse asiaan, eikä kirjassa ole pitkää johdattelua. Asiat selviävät tarinan edetessä. Claryn äiti katoaa, ja siitä lähtee liikkeelle tapahtumien vyöry, jossa Clary saa tietää järkyttäviä asioita menneisyydestään, mutta toisaalta myös saa uusia ystäviä ja huimia kokemuksia.

Luukaupunki on aika perusfantasiaa, mutta ilahduttavaa oli se, ettei se ollut turhan synkkää. Sen sijaan välillä sai hirnahdella vähän naurusta. Clare on selkeästi hyvä kirjoittaja - tarina vie mukanaan ja kieli soljuu mukavasti eteenpäin. Muutamiin kirjailijan ratkaisuihin en oikein ollut tyytyväinen, mutta toisaalta - pitänee odottaa seuraavaa trilogian osaa, saa nähdä mitä sitten tapahtuu...

torstai 17. syyskuuta 2009

KATE MOSSE: Krypta

Luin Kate Mossen edellisen teoksen, Labyrintin, muutamalla ahmaisulla. Kryptan ilmestyessä en ollut aivan villinä uudesta Mossesta, mutta nyt kun siihen tartuin, en voinut sitä laskea käsistäni muuten kuin pakon edessä.

Krypta tapahtuu kahdessa ajassa: 1800-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Kauan sitten eläneen Lèonien ja nykyajassa elävän Meredithin elämät kietoutuvat omituisesti yhteen vanhoissa tarokkikorteissa. Ranskan maaseudulla oleva salainen krypta on kaiken avain.

En tiedä mikä Mossen kirjoista tekee niin houkuttelevia. Jostain syystä ne ovat kuitenkin suunnattoman koukuttavia, ja myös nopealukuisia. Juonet ovat todella hyvin kehiteltyjä ja eivät myöskään kovin ennalta-arvattavia, vaan yllätyksiä tulee koko ajan. Ja Mosse ei kaihda järkyttäviäkään juonenkäänteitä!

Ongelmana on ainoastaan se, etten tiedä, mihin kategoriaan tämän sijoittaisin... Kovin monimuotoinen kirja tämä!

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

KAARI UTRIO: Vaitelias perillinen

Luen aina uudet Kaari Utrion kirjat. Tämäkin oli heti ostettava, kun näin sen kirjakaupassa!

Kirja kertoo lasiruukista ja sen ympärillä pyörivistä ihmisistä 1830-luvulla. Kartanoon odotetaan perijää, ja hän ilmestyykin. Mutta lisäksi ilmestyy toinenkin, odottamaton perijä... Tuttuun kaariutriomaiseen tapaan henkilöistä paljastuu uusia asioita kirjan edetessä, ja luonnollisesti kirjan ehkä tärkeimpänä juonena on se aina ihana rakkaustarina.

Kaari Utrio on kyllä vaan paras historiallisen hömpän kirjoittaja! Ajankuvaus on aitoa ja kirjoissa on myös ihanaa suloista huumoria, ja nykylukijan silmiin sattuu monia hullunkurisia piirteitä sen ajan elämästä ja tapakulttuurista.

Tämä vastasi odotuksia kyllä ihan loistavasti. Ihana kirja. Ei kun vaan seuraavaa Utriota odottamaan, heh.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

LIBBA BRAY: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Kauhun ja kauneuden valtakunta on nuorille suunnattua fantasiaa. Kirja kertoo Gemmasta, joka on elänyt lapsuutensa Intiassa (on 1800-luvun loppu) mutta äidin omituisen kuoleman jälkeen Gemma joutuu lähtemään Englantiin ja muuttaa sisäoppilaitokseen. Siellä Gemma kuulee oudosta Neitokunnasta, jonka jäsenillä on kyky päästä outoihin valtakuntiin.

Kirja on mielestäni aika tavallinen, siinä ei ole mitään kovin ihmeellistä. En kyllä loppujen lopuksi tästä kirjasta mitenkään kovin paljon pitänyt. Se oli sellainen "ihan ok" -kirja, itseäni vähän ärsytti tietynlainen naiivius teoksessa... Ensin ollaan vihollisia ja sitten - hups - hyviä ystäviä. Ei kovin realistista. Vaikka kirja sinänsä on fiktiivinen, tuo epämääräinen naiivius sattui ainakin minulla silmään.

KAJSA INGEMARSSON: Keltaisten sitruunoiden ravintola

Keltaisten sitruunoiden ravintola kertoo Agnesista, ruotsalaisesta naisesta, joka toimii hienon ravintolan hovimestarina. Työpaikka saa kuitenkin jäädä, kun ravintolan omistaja lähentelee häntä. Agnesin ystävä on sopivasti perustamassa ravintolaa, johon Agnes päättää lähteä mukaan. Kirja kuvaa ravintolan alkuvaiheita ja vaikeuksia ja lopulta myös menestystä.

Toinen pääjuoni kirjassa on Agnesin rakkauselämä - miesystävä on juuri jättänyt hänet. Naapurissa kuitenkin asustelee outo mutta mielenkiintoinen tyyppi, johon Agnes tutustuu...

Kirja on mukavan kevyttä luettavaa. Mitään syvällistä se ei tarjoa, eikä ole kyllä tarviskaan. Mukavaa sadepäivien lukemista!

lauantai 12. syyskuuta 2009

RIIKKA PULKKINEN: Raja

Riikka Pulkkisen Raja kertoo Anjasta, naisesta jonka mies on sairastunut Alzheimerin tautiin. Ollessaan vielä kutakuinkin terve mies pyysi vaimoaan tappamaan hänet sitten kuin hän ei enää muista. Nyt Anjan olisi aika toteuttaa lupauksensa.

Toinen päähenkilö on Mari. Hän on lukiolaistyttö joka rakastuu äidinkielen opettajaansa. Yllättäen heille muodostuu suhde.

Raja kuvaa ihmissuhteita elävästi ja todentuntuisesti. Ihmissuhteet ja elämä eivät aina ole helppoja...

Pidin kirjasta todella paljon. Luinkin sen muutamalla ahmaisulla. Päätyi siis jo omaankin kirjahyllyyn...

perjantai 11. syyskuuta 2009

ILMARI KIANTO: Ilmari Kiannon talvisota - siviilimiehen sotapäiväkirja

Pääsin onnekkaana käymään Suomussalmella, Ilmari Kiannon kotimaisemissa ja haudalla. Löysin kirjakaupasta juuri ilmestyneen Sotapäiväkirjan, ja arvelin sen olevan hyvää taustalukemista reissua varten.

Kirja on tosiaan päiväkirjamuotoinen, Kianto kertoo kokemuksistaan talvisodassa. Sota todentuu eteen uskomattomasti, ja ihmiskohtalot ovat totta. Kirja on siksi todella vaikuttava. Vaikuttavuutta lisäsi se, että sain tietää kirjassa esiintyvän pikkutytön olevan elossa yhä edelleenkin.

Lisäksi kirjassa näkyy mielenkiintoisesti Ilmari Kiannon todellinen elämä, ja se on aina erilaista kuin lukea fiktiivisiä kirjoja.

torstai 10. syyskuuta 2009

MINNA CANTH: Anna Liisa

Anna Liisa on näytelmä, joka kertoo nimensä mukaisesti Anna Liisasta, nuoresta tytöstä, joka on menossa naimisiin ja kaikki on hyvin. Sitten kuitenkin menneisyyden haamut alkavat vaivata. Anna Liisan entinen salakihlattu Mikko ilmestyy paikalle äiteineen, ja he alkavat kiristää Anna Liisaa. he ovat näet tytön itsensä lisäksi ainoat, jotka tietävät tämän pimeästä salaisuudesta - pienestä lapsesta, joka on haudattu salaa siunaamattomaan maahan...

Kirja kuvaa viehättävästi Canthin aikaista maailmaa ja sitä, kuinka Anna Liisa tarinan edetessä ottaa vastuun teostaan ja siten saavuttaa suurimman mahdollisen onnen.

Joskus olisi mielenkiintoista nähdä Anna Liisa myös oikeasti näyteltynä teatterissa, sen verran kiehtova se oli näin luettunakin.

Kuva

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

KIRA POUTANEN: Ihana meri

Ihana meri on uskomattoman todentuntuisesti kuvattu kertomus Juliasta, nuoresta tytöstä joka sairastuu anoreksiaan. Kirja kuvaa aikaa vuoden ajalta päiväkirjamuotoisesti, ja Julian mietteet ja sisällä tapahtuvat muutokset ovat todella tarkkaan kuvattuja.

Jossain vaiheessa kirjaa mieleen tuli hirveä epätoivo, kuinka pahalta tuo voikaan tuntua! Kirja koukutti, koska se kulki koko ajan eteenpäin ja jatkuvasti tuntui, että on pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu - ja erityisesti loppua kohden kerronta ja tapahtumat tihentyivät niin paljon, että kirjaa oli mahdoton laskea käsistään.

Kirja voitti Junior Finlandian, ja mielestäni ihan ansaitusti.

Kuva

VILJA-TUULIA HUOTARINEN: Siljan laulu

Luin erästä yliopiston kurssia varten Huotarisen Siljan laulun. Kirja kertoo Siljasta, jonka elämässä kaikki on mennyt pahasti myttyyn: isä on kuollut, poikaystävä pettänyt ja muutenkin elämä tuntuu kurjalta. Sitten Silja löytää elämäänsä kokonaan uuden ilon: hän liittyy tyttöbändin laulajaksi.

Kirja on mielestäni varsin mukavaa luettavaa, jos ajattelee lukijoiksi erityisesti nuoria tyttöjä. Kirjassa on elävästi kuvattu tunne-elämää ja sekavia oloja ja vaikeitakin asioita. Se on kuitenkin hurjan kannustava kertomus ja ennen kaikkea kertomus rakkaudesta musiikkiin, joka voi tehdä ihmeitä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

FLAVIA BUJOR: Ennuskivien mahti

Löysin kirpputorilta muutamalla eurolla uudenveroisen Ennuskivien mahdin. Olen lukenut tämän joskus lukioikäisenä, ja nyt ajattelin lukea sitten uudelleen. Kirja on siitä erikoinen, että sen on kirjoittanut 12-vuotias tyttö. Toisinaan kirjailijan nuori ikä näkyy tekstistä läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Kirja kertoo kolmesta tytöstä, Jadesta, Opalesta ja Ambresta, jotka liittää yhteen vanha ennustus, joka yhdistää heidän elämänsä ihmeellisellä tavalla. Tulevaisuus ja menneisyys kääntyvät ympäri, kun tytöt kuulevat kohtalostaan.

Kirja on klassinen fantasiaromaani, josta löytyy kaikki perinteiset elementit: hyvä ja paha, Valittu, salaperäinen maailma, kummallisia olentoja ja lopputaistelu, joka ratkaisee kaiken. Sinänsä kirja ei siis tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta viehättävän kertomuksen kylläkin, joka on mielenkiintoisesti maustettu hassuilla kohtauksilla ja tarkoilla kuvauksilla.

maanantai 7. syyskuuta 2009

FINN ZETTERHOLM: Lydian salaisuus - matka maalausten taakse

Päädyin lukemaan kiinnostavan kuuloisen kirjan, joka kertoo Lydia-tytöstä, tavallisesta ruotsalaisesta nuoresta, joka vahingossa päätyy matkustamaan ajassa taaksepäin - välillä tosin eteenkinpäin - koskettamalla maalauksia.

Lydia matkaa Rembrandtin maailmaan, da Vincin luokse ja neljän muun maalauksen maailmaan. Teoksesta huomaa selvästi, että se on nuorille suunnattu, sillä teksti on yksinkertaista eikä historiallisuus tunnu niin tarkalta kuin aikuisille suunnatuissa historiallisissa romaaneissa.

Lydian salaisuus on kuitenkin hyvällä idealla toteutettu ja viihdyttävä nuortenkirja.

ANNA GODBERSEN: Huumaa

Huumaa on ihanan viehättävä kirja, joka kertoo Manhattanista 1800-luvun viimeisinä vuosina. Päähenkilöinä ovat sisarukset Elizabeth ja Diana, joiden elämästä seurapiirien pyörteissä kerrotaan hyvin kuvaavasti ja elävästi.

Teoksessa kaikki juonivat kaikkia vastaan ja kaikki vehtaavat kaikkien kanssa. Tämä kirja on aivan ihanaa huttua! Kirjasta saa varmasti tietyllä tasolla todenmukaisen kuvan 1800-luvun lopun seurapiirielämästä ja siihen liittyvistä paineista ja naimisiinmenon pakollisuudesta.

Huumaa on Anna Godbersenin ensimmäinen teos, joka on myös aloittaa neliosaisen sarjan.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

ELIZABETH ADLER: Sydänten sykkeessä

Päädyin lukemaan taas perusviihdettä vaihteen vuoksi. Tämä on tyypillinen romantiikkaa ja dekkaria sekoittava kirja. Adlerin teoksia en ollut tätä ennen lukenutkaan.

Kirja kertoo Melistä ja Edistä, jotka ovat tutustuneet ja rakastuneet. Ediä ammutaan ja hän vaipuu koomaan. Mel ryhtyy selvittämään murhan taustoja, ja Edin menneisyys ei olekaan aivan yksinkertainen. Mutta hyvän viihdekirjan tavoin tämäkin loppuu hyvin ja onnellisesti.

Tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään kovin ihmeellistä. Se on perusviihdettä, ihan mukiinmenevää mutta ei mitenkään erikoista. Sopii semmoiseksi välipalalukemiseksi silloin kun kaipaa jotain kevyttä.