RAIJA ORANEN: Puhtaat valkeat lakanat

Puhtaat valkeat lakanat tunnetaan varmaan enemmänkin televisiosarjana kuin kirjana, mutta tämä on myös lukukokemuksena aikamoinen elämys.

itse olen ollut telkkarisarjan tullessa sen verran nuori, etten siitä mitään muista. Kirja on kuitenkin kokonainen ilman televisiosarjaakin: se toimii täydellisesti romaanina, mutta varmaankin sitä elävöittäisi tietyllä tapaa lisää myös telkkarista tutut taustat.

Orasen kirjoitustyylistä tykkään. Ruusun aika -kirjat ovat ehdottomia suosikkejani, ne on koluttu jo monta kertaa läpi. Ihmiskuvaus on loistavaa, tapahtumat kuvataan elävästi ja mikä parasta, ihmiskohtalot ovat hyvin hyvin todenmakuisia.

Ihana ja koukuttava kirja!

Kuva

JOHANNA SINISALO: Ennen päivänlaskua ei voi

Tälle päivälle vielä kolmas luettu kirja! Luin tämän innostuttuani edellisestä lukemastani Sinisalon kirjasta, ja päädyin sitten lukemaan koko kirjan yhteen menoon tässä iltapäivällä. Tässäkin oli sama koukuttava tyyli kuin edellisessäkin.

Ennen päivänlaskua ei voi on outo kirja, hurja ja kummallinen. Teos kertoo miehestä, joka löytää peikonpoikasen takapihaltaan ja ottaa sen hoiviinsa. Sinisalo sekoittaa viehättävästi totuutta ja fiktiota.

Toisinaan kirja tuntui mielestäni ehkä jopa liiankin oudolta. Se johtuu varmaankin siitä, että osa tapahtumista on mahdollisia, ja osa taas mahdottomia. Tietyllä tapaa vaihtoehtoisesta historiasta lukeminen vaatii tietynlaisen virittäytyneisyyden.

Kirja voitti myös Finlandia-palkinnon.

Kuva

JOHANNA SINISALO: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Reissasin tänään junalla ja matkalukemisina oli tämä Johanna Sinisalon novellikokoelma. Sinisaloon olen ennen tutustunut vain hyvin vähäisesti, mutta tämä kirja kolahti kyllä ihan täysillä.

Teos tosiaan koostuu novelleista, jotka ovat toinen toistaan hämärämpiä. Toisinaan niissä on jopa kauhun vivahteita, enimmäkseen kuitenkin scifiä. Kaikki normaali muuttuukin epänormaaliksi, ja asiat sekoittuvat mystisesti keskenään. Kokoelma onkin hyvin nimetty - tarinat tosiaan jäävät mieleen kummittelemaan.

Pidän myös Sinisalon kirjoitustyylistä. Siinä on jotain koukuttavaa, mutta se ei silti ole liian vaikeaselkoista tai muuten hankalaa. Piakkoin aion tarttua myös Sinisalon kirjaan Ennen päivänlaskua ei voi.

Kuva

SARAH DUNANT: Venuksen syntymä

Tämä on kirja, jota olen jo pitkään miettinyt luettavaksi. Nyt tartuin siihen sitten vihdoinkin, ja täytyy sanoa, että oli ihan kannattavaa kyllä lukea tämä.

Teos kertoo 1400-luvulla Firenzessä elävästä Alessandrasta ja hänen maalaamisenhalustaan. Tyttö tutustuu erääseen maalariin, ja tapahtumalla on kauaskantoiset seuraukset.

Ajankuva on viehättävää. Itse pidän paljon historiassa tapahtuvista kirjoista, joten tämä oli varsin luonteva jatke kaikille muille vastaaville kirjoille. Venuksen syntymässä ei ole mitään todella epätavallista tai ihmeellistä, mutta hyvinkin viihdyttävä se on, ja myös mielenkiintoinen. Plussaa tämä kirja saa myös siitä, että kerronnassa tulevat esille historialliset tapahtumat kuin huomaamatta.

Lisäksi täytyy sanoa, että kirjan alku herätti kysymyksen: miten tapahtumat vievät hänet tähän tilanteeseen?

Kuva

KHALED HOSSEINI: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuhat loistavaa aurinkoa on järkyttävä, järisyttävä, koskettava kirja. Se kertoo kahdesta afganistanilaisnaisesta, heidän elämästään ja kohtaloistaan. Kuvaus on hyvin elävää - lukiessaan joutuu toistuvasti järkyttymään siitä, miten naisia toisaalla kohdellaan. Samalla herää kiitollisuus siihen, että Suomessa naiset ovat vapaita ja itsenäisiä.

Teos valottaa elävästi Afganistanin historiaa kolmenkymmenen vuoden aikana. Historian tapahtumat tulevat lähelle, muuttuvat etäisistä asioista todellisiksi tapahtumiksi.

Kirja oli suorastaan koukuttava, ja myös nopea lukea. Aion tarttua myös saman kirjailijan teokseen Leijapoika. Toisinaan tekee nimittäin ihan hyvää lukea myös jotain muuta kuin länsimaisesta yhteiskunnasta kertovia kirjoja.

SARAH WATERS: Yövartio

Romaani kertoo toisen maailmansodan ajasta, ja päähenkilöinä on joukko nuoria ihmisiä, lähinnä naisia. Erikoista tässä kirjassa on se, että tapahtumat liikkuvat ajassa taaksepäin. Romaani jakaantuu kolmeen osaan, joista jokainen osa kertoo tietystä vuodesta. Kirja alkaa sodanjälkeisellä ajalla, jatkuu sota-ajalla ja päättyy sodan alussa tapahtuneisiin ilmapommituksiin.

Teos on helppoa ja melko nopeaakin luettavaa. Se on viihdyttävä, mutta myös vakava. Teos näyttää, että vaikka sota oli täysin poikkeuksellista aikaa, silloin myös tapahtui aivan tavallisia asioita, ihmiset olivat tavallisia ja myös ihmisten kokemat tunteet olivat tavallisia.

Waters on melko epätavallinen kirjoittaja, mutta minä tykkään.

Kuva

LAUREN WEISBERGER: Haluan Harry Winstonin

Luin tässä Lauren Weisbergerin uusimman teoksen. Kirjailija on tuttu kirjoista Paholainen pukeutuu Pradaan ja VIP-ihmisiä. Kirja kertoo kolmesta naisesta, jotka päättävän vuoden kuluessa tehdä elämänmuutoksia - yksi heistä on nainen joka on tottunut hyppäämään miesten kanssa sänkyyn sen kummemmin miettimättä, toinen suree myttyyn menneitä aviohaaveita ja kolmas on onnellinen, mutta jotain on kuitenkin pielessä. Teema on sinänsä aika perinteinen, mutta toisaalta kirja on kyllä varsin virkeä ja viihdyttävä.

On kyllä viehättävää lukea välillä oikein kunnon viihdekirjoja, varsinkin lomalla! lauren Weisberger on kyllä aivan erinomainen esimerkki hyvästä viihteestä. Teksti on helppoa lukea eikä muutenkaan tarvitse paljon ajatella - sen kuin vain lukee ja nauttii.

Kuva

MIKA WALTARI: Rakkaus vainoaikaan

Tulin eilen lukaisseeksi tämän hirmu mielenkiintoisen kirjan. Teos kertoo välirauhan aikaan elävästä Marjut-tytöstä sekä sodassa henkisesti vaurioituneesta Aatoksesta, jotka tutustuvat sattumalta, mutta joiden suhde jää kuitenkin pidempiaikaiseksi.

Kirjasta jäi itse asiassa melkein huikea olo - jotenkin se oli niin uskomattoman kaunis! Kirja kuvaa rakkautta itse asiassa moniulotteisesti. Ensinnäkin, päällimmäisenä on Marjutin ja Aatoksen hieman ongelmallinen suhde, sekä toisekseen rakkaus omaan isänmaahan.

Kirjasta jäi hyvä maku. Tämä luetaan vielä monta kertaa uudestaankin...

JOHANNA SPYRI: Heidi-trilogia

Olen vakaasti sitä mieltä, että lastenkirjoja ei koskaan saa aliarvioida. Siksi palaankin aina silloin tällöin omiin lapsuuteni suosikkikirjoihin. Tässä viikonlopun aikana luinkin suuren suosikkini, Heidi-trilogian.

Kirjoja on siis tosiaan kolme: Pikku Heidi, Heidi osaa käyttää oppiaan, sekä Heidi ystävämme. Kirjat on kirjoitettu 1800-luvun lopussa, mikä on sinänsä yllättävää - teokset ovat jollain tavalla melko ajattomia.

Kirjat kertovat pienestä sveitsiläisestä tytöstä, joka asuu vuorilla. Kirjoissa näkyy selkeä kristillinen ajatusmaailma, ja niissä on melko voimakas uskonnollinen vivahde. Niissä on kuitenkin jotain todella herttaista. Näin aikuisena kun niitä lukee, ne tuntuvat hitusen naiiveilta - eihän elämässä näin hyvin voi jatkuvasti käydä! Toisaalta joskus tekee hyvää lukea jotain, missä kaikki päättyy aina onnellisesti.

Lastenkirjojen lukemisessa parasta taitaa ollakin se, että voi hetkeksi palata lapsuuteen, jolloin ei ollut huolia opintotuista ja kiireestä...

FEDOR DOSTOJEVSKI: Rikos ja rangaistus

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että minulla on ollut vaikeuksia tarttua venäläisiin klassikoihin. ne tuntuvat niin raskailta, pituutensa, henkilöimäärien ja kerronnan vuoksi. Nyt kuitenkin totesin, että tämä klassikko on vain pakko lukea.

Mutta mitä ihmettä! Rikos ja rangaistus todella oli hyvä. Alussa mukaan pääseminen tosin oli hieman hankalaa. Ongelmia tuotti muun muassa se, että monilla henkilöillä on useita lempinimiä, joten välillä oli hankaluuksia päätellä, kenestä milloinkin oli kysymys.

Nuori mies tekee rikoksen, ja joutuu kärsimään rangaistuksen. Rangaistus on kuitenkin moniulotteisempi kuin voisi ajatellakaan - mies kärsii tunnontuskia ja on koko ajan epäluuloinen, että hänet todetaan syylliseksi.

Tämä oli kyllä positiivinen yllätys. Nyt on helpompi tarttua muihinkin venäläisiin klassikoihin. Ehkä ne todella ovat ansainneet sen kunnioituksen, mitä niitä kohtaan tunnetaan!

Kuva

MARGUERITE DURAS: Rakastaja

Luin Rakastajan kertalukemisella juuri äsken. Teos on nimittäin varsin lyhyt, vain vähän yli sata sivua.

Rakastaja kertoo Duras'n omasta nuoruudesta, yhdestä kokemuksesta silloin kun hän oli viidentoista ikäinen. Tyttö otti itselleen rakastajan, itseään 12 vuotta vanhemman. Suhde oli kiihkeä, mutta toivoton, ja kesti puolitoista vuotta.

Kirja on siitä erikoinen, että vaikka ylläkuvailemani asia on tarinan ydin, kertomus kuitenkin liikkuu samanaikaisesti useammassa ajassa - menneessä, nykyisessä ja tulevassa. Kirjailija kertoo tapahtumista, jotka joskus ovat tapahtuneet, hänen lapsuudessaan. Ydinkertomus on rakkaustarina. Lisäksi vielä teos sisältää paljon viittauksia tulevaan. Ajan ja paikan nopeiden muutosten takia kirja oli ensiksi hieman hämmentävä, mutta kertomistyyliin pääsee nopeasti mukaan.

Lyhyydestään huolimatta Rakastajasta saa jotain irti - kuvauksen yhden nuoren tytön ensimmäisestä suhteesta.

Kuva

Aluksi

Alkuun lienee parasta kirjoittaa muutama sananen tästä blogista ja sen kirjoittajasta. Olen 22-vuotias opiskelijatyttönen, ja rakastan kirjoja ja lukemista. Opiskelenkin kirjallisuutta sivuaineenani yliopistolla.

Ajattelin aloittaa tämän blogin ihan siksi, että tulisi kirjattua hieman muistiin omia lukukokemuksia. Ja blogin kautta tietysti aukeaa ihan uusi maailma - ehkä joku lukija löytää täältä vinkkejä hyvistä kirjoista, ja toivottavasti syntyisi myös keskustelua kommenttiboksiin.

Blogi päivittynee sitä mukaa kun saan kirjoja luettua. Näin kesällä tulee luettua kirja jos toinenkin, kun on niin paljon vapaa-aikaa. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!